Moni silmälasien käyttäjä haaveilee likinäön, kaukonäön tai ikänäön korjaavasta leikkauksesta. Laseista ei kuitenkaan välttämättä pääse täysin eroon ja joskus näkö voi joiltain osin jopa huonontua.
Silmäleikkauksella voidaan hoitaa silmäsairauksia ja pelastaa jopa näkökyky. Myös laseista eroon -leikkauksista on tullut entistä suositumpia, ja niitä markkinoidaan paljon. Mukavuussyistä tehtävää silmäleikkausta kannattaa kuitenkin punnita huolella.
Lupaus ”tule, niin hoidetaan näkösi kuntoon”, ei ole aina totuudenmukainen. Jotain voi mennä pieleen, vaikka se harvinaista onkin.
Joskus voi käydä niin, että:
- Laseista ei välttämättä pääse täysin eroon.
- Silmät kuivuvat entistä enemmän.
- Hämäränäkö huononee ja häikäisyherkkyys kasvaa.
- Jos näkee ennen ikänäköleikkausta hyvin kauas ilman laseja, leikkauksen jälkeen ei välttämättä näe.
Hyvästit lukulaseille?
Ikänäössä, joka alkaa vaivata noin nelikymppisenä, silmän linssi eli mykiö menettää kimmoisuuttaan. Silloin näköä on vaikeampi tarkentaa lähellä oleviin kohteisiin: kirja tai lehti pitää viedä entistä kauemmas kasvoista.
Silmälasien lisäksi tilannetta voi helpottaa linssileikkauksella, joka tehdään kaihileikkauksen tapaan eli silmään laitetaan monitehoinen tekomykiö.
Ikänäköä voidaan korjata myös siten, että sarveiskalvoa käsitellään laserilla sopivan taittoominaisuuden saamiseksi.
Joskus joudutaan tekemään kompromissi, sillä nelikymppinen ei voi saada kaksikymppisen näkökykyä: silmät leikataan niin, että toinen näkee kauas ja toinen lähelle eli tehdään niin sanottu monovision. Jotkut sopeutuvat tähän hyvin, mutta toiset eivät siedä sitä ollenkaan. Siksi se pitää testata etukäteen. Se on kuitenkin vaikeaa, jos silmässä on jo kaihi ja näkökyky heikentynyt.
Laserleikkausta suunnitellessa pitää huomioida, että kaikkien sarveiskalvo ei kestä ohentamista. Jos sarveiskalvo on rakenteeltaan poikkeava, leikkausta ei voi tehdä.
Poikkeamat voivat näyttää vähäisiltä, mutta riski komplikaatioihin suurenee merkittävästi. Lääkärin tekemä tarkka esitutkimus ja koneelliset mittaukset ovat välttämättömiä tällaisten poikkeamien löytämiseksi.
Taittovirheistä eroon?
Lasertekniikalla, joka muokkaa sarveiskalvoa, korjataan ikänäön lisäksi myös liki-, kauko- tai hajataitteisuutta. Yleensä leikkaukset teetetään yksityisesti.
Erittäin suuria taittovirheitä hoidetaan myös kunnallisella puolella, koska jos likitaitteisuus on -6 diopteria, näkee tarkasti ilman laseja vain noin kahdenkymmenen sentin päähän. Silloin on aika lepakko, kun lasit otetaan pois. Myös päänsärky, kaksoiskuvat ja muut näköön liittyvät häiriöt ovat tavallisia harmeja.
Tavallisin laserleikkausmenetelmä on LASIK, jossa sarveiskalvon pintaan tehdään läppä. Pienissä taittovirheissä tai jos sarveiskalvo on kovin ohut, käytetään PRK- tai LASEK-menetelmää, joka leikkaa ohuemman läpän kuin LASIK.
Poikkeuksellisen ohuessa sarveiskalvossa komplikaatioriski on suurentunut leikkaustavasta riippumatta. SMILE-leikkaustekniikassa sarveiskalvon keskiosaan tehdään pieni viilto. Siitä poistetaan laserin avulla irrotettu sopivan muotoinen kiekko, jolloin silmän taittovoimakkuus muuttuu.
Vaihtoehtoisesti voidaan poistaa oma mykiö ja korvata se tekomykiöllä, kuten kaihileikkauksessakin, tai laittaa silmän sisälle piilolinssi, joka menetelmästä riippuen joko kelluu värikalvon ja mykiön edessä tai värikalvon ja mykiön välissä, se voidaan myös kiinnittää värikalvoon.
Kun kajotaan silmän sisälle, vaarana ovat aina bakteeritulehdukset sekä verkkokalvorepeämät, jotka voivat johtaa jopa sokeutumiseen.
Näkökentässä oleva nokisade viittaa verkkokalvon repeämiseen ja silloin tarvitaan nopeaa hoitoa.
Asiantuntijana ylilääkäri Jukka Moilanen HYKSin silmäklinikalta.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
