
Mari Rantasila, 61, kasvoi pärjääjäksi ja piti surut ja huolet itsellään. Hän on oivaltanut, että vaikka on itsenäinen, tiukoissa paikoissa on vapauttavaa kääntyä muiden puoleen.
Kun Mari Rantasila lähtee kotoa jonnekin, hän tarkistaa useamman kerran, että kahvinkeitin on pois päältä.
– Eläkkeellä oleva psykologiveljeni on sanonut, että kolme kertaa tarkistaminen on ihan ookoo, mutta neljästä tarvitsee olla huolissaan. Yleensä kaksi kertaa riittää minulle, Mari sanoo.
Hän toteaa olevansa kontrollifriikki ja perfektionisti. Kotona se näkyy järjestyksenä. Tavaroiden pitää olla omilla paikoillaan, jotta Marin olo on seesteinen.
– Olen myös kova tarkistelemaan, että onhan asiat tehty. Joissakin työprojekteissa olen puuttunut asioihin vähän liikaakin ja yritän oppia siitä eroon.
Mari ohjasi Pertti Neumannista kertovan Levoton Tuhkimo -elokuvan, jonka ensi-ilta on joulun jälkeen.
– Elokuvaa tehdessä päätin, että luotan muihin enemmän. Olin tosi otettu siitä, että Neumann antoi meille tekijöille täydellisen vapauden. Halusin jatkaa luottamuksen ilmapiiriä ja tehdä enemmän yhteistyötä muiden kanssa sen sijaan, että kontrolloisin kaikkia yksityiskohtia.
/hyvaterveys.fi/s3fs-public/main_media/b882862944z.1_20241203204210_000ggg70075e.10_0.jpg?itok=I3NHwwIe)
"Ajattelin pitkään, etteivät omat surut kuulu vaikkapa työkavereille. Olen opetellut sanomaan töissä ääneen, että jos näytän surulliselta tai oudolta, se ei johdu teistä, vaan jostakin henkilökohtaisesta asiasta", Mari Rantasila kertoo.
/hyvaterveys.fi/s3fs-public/main_media/b882862944z.1_20241203204210_000ggg70075e.10_0.jpg?itok=I3NHwwIe)
Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin
Mari on perheensä iltatähti ja ainoa tyttö. Hän on miettinyt paljon, mikä kaikki on muokannut hänestä sellaisen kuin hän on.
– Minut kasvatettiin samoilla periaatteilla kuin kolme isoveljeäni. Äiti oli etukäteen päättänyt, että jos hän saa joskus tyttären, tätä ei kasvateta ajattelemaan, että kotityöt kuuluvat naisille. Äiti myös painotti, että tärkeää ei ole se, miltä näyttää, vaan se, mitä tulee suusta ulos.
Äiti opetti Marin itsenäiseksi. Mikään ei olisi hänen ulottumattomissaan vain siksi, että hän on nainen.
– Äiti ei ollut perinteinen 1920-luvulla syntynyt nainen. Hänellä oli oma ammatti ja työ, josta hän nautti.
Mari ajattelee, että hänelle on ollut paljon hyötyä siitä, että hän oppi pärjäämään itsekseni. Toisaalta joskus olisi ollut kiva saada enemmänkin apua.
– Olen vasta myöhemmin tajunnut, ettei itsenäisyys tarkoita sitä, että minun pitää selvitä kaikesta yksin.
Lue lisää Mari Rantasilan hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys -lehden numerosta 14/2024!
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.