Painonpudotus ei aina etene mutkattomasti. Kun vaa'an lukemat hyytyvät, on oltava itselle armollinen. Arja, Eero, Jere ja Jenni kertovat, mihin heidän painonlaskunsa pysähtyi ja ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu selvittää miksi. Tunnistatko tästä itsesi?

Arja, 43: ”Painonpudotus pysähtyi”

Arja on kahden lapsen äiti ja tekee istumatyötä. Hän liittyi laihdutusryhmään, kun ylimääräisiä kiloja on huomaamatta tullut parikymmentä. Hän teki kaiken ryhmän ohjeiden mukaan, paino putosi kymmenisen kiloa, mutta sitten vaa´an viisari junttasi paikoilleen ja pudotettavaa jää vielä 11 kiloa.

Lihavimmillaankaan Arjalla ei ilmennyt mitään terveyshaittoja. Verenpaine, -rasvat ja -sokerit pysyvät suosituksissa. Hän sauvakävelee mutta ei pidä ryhmäliikunnasta eikä käy kuntosalilla. Ulkonäköpaineita on, vaikkei niistä puhuta.

Pahalla mielellä Arja syö ja syyllistyy jokaisesta suupalasta. Joulun jälkeen hän aloittaa aina uuden elämän karsimalla kokonaan sokerin. Makeiden poisjättäminen pudottaa muutaman kilon helposti, mutta pääsiäisenä Arja on taas entisessä painossa, ellei vähän ylikin, ja hillittömän makeanhimoinen.

Ravitsemusterapeutti kommentoi: Turnausväsymys iski ja iskee

Arjan painonlaskun pysähtymisen syyt ovat sekä fysiologisia että psykologisia. Mitä enemmän pudotettavaa on, sen useampaan pysähdykseen kannattaa ennalta varautua. Fysiologisesti paino pysähtyy paikoilleen, kun elimistö havaitsee, että ruokaa ei enää tulekaan määrättömästi. Elimistö kytkee säästöliekin päälle ja vähentää kulutusta. Hoikistumisen myötä ruoka-annoksiakin on pienennettävä, koska kevyt keho kuluttaa vähemmän kuin painava.

Uskon kuitenkin, että Arjan painonlaskun pysäytti psykologia. Turnausväsymys iski ja iskee vielä uudelleenkin ennen kuin paino on ihanteessa. Arja on syönyt järkevästi melkein kolme kuukautta ja edessä on ainakin toinen mokoma. Entinen makea elämä houkuttelee.

Suosittelen, että Arja ottaisi muutaman viikon ajan rennosti. Hänen kannattaa syödä edelleen kasvisvoittoisesti, mutta isontaa aavistuksen annoksia, jotta hän saisi mielihyvää ja painonpudotukseen tulisi taas uutta intoa. Rennon pudotuksen aikana paino ei saa kuitenkaan päästä nousemaan.

Kannattaa punnita itsensä joka aamu ja opetella pysymään siinä painossa, mihin se nyt pysähtyi.
Makean syömistä Arjan ei hyödytä kokonaan lopettaa. Painonhallinnassa tärkeintä on tehdä vain sellaisia muutoksia, jotka pystyy pitämään lopun ikänsä.

Liikuntaansa Arja voisi lisätä pari kertaa viikossa kuntosalia, sillä kilo lihasta polttaa rasvaa 70 kaloria tunnissa.


Eero, 52: ”Yritin laihtua liikkumalla”

Eero ei ole hoksannut muuttuneensa pitkästä ja hoikasta ainoastaan pitkäksi. Kun vaimo tökki mahaa ja totuus selvisi, Eero osti lenkkarit ja alkoi juosta. Pahalta tuntui ja paino putosi vain pari kiloa.

Eero kulkee työmatkat autolla. Hän arvelee saavansa tarpeeksi liikuntaa töissä kävellessään pitkiä käytäviä. Ulkoilua tulee vauvan ja leikki-ikäisen kanssa. Eero yliarvioi arkiliikuntansa, sillä kävelymittariin kertyi hänen taskussaan vain 2 900 askelta päivässä. Tavoite on 10 000, eikä haittaa, jos ylikin menee.

Työpaikkalääkäri laittoi Eeron verenpaineseurantaan ja sanoi, että ylipainosta pitää päästä. Eerolla ole ruokatietoutta, jonka avulla voisi painoa pudottaa. Sen hän tietää, ettei makkaraa ja olutta tarvita paljon. Salaateista hän ei pidä, eikä kyllä nykyään liikunnastakaan.


Ravitsemusterapeutti kommentoi: Pelkkä liikunta ei riitä laihduttamaan

Eerolla on vielä kaikki kilot tallella ja vastenmielisyys liikuntaan. Hän edustaa suorastaan tyypillistä miestä painonpudottajana. Viesti ylipainosta tulee ulkopuolelta, tietoa painonhallinnasta on vähän, mutta kovaa tahtoa paljon. Mies kuntoilee painonhallintapäätöksen jälkeisellä viikolla enemmän kuin koskaan elämässään. Pitäisi tapahtua ihme, että into liikuntaan säilyisi.

Neuvoisin valitsemaan lajit, joissa saa mahdollisimman paljon nautintoa. Jos työpaikalla on viisi vuotta yhdessä pelannut sählyjoukkue, siihen Eeron ei kannata mennä. Suosittelen hakeutumista samantasoisten liikuntaryhmään ja ravitsemusneuvontaan.

Jos verenpaine alkaa nousta, sen voi vielä liikunnalla saada kuriin, mutta rehkimisestä ei ole hyötyä suonille eikä mielelle. Urheiluseurat, kaupungin liikuntaneuvolat, kuntosalit ja netti voivat vinkata sopivan liikuntaryhmän.

Pelkkä liikunta ei painonhallinnassa riitä, pitää myös syödä järkevämmin. Eeron on tärkeää vahtia itseään, ettei juo kaljaa lenkkijanoonsa vaan ottaa reilusti vettä. Kaljan ohella toinen miehinen sudenkuoppa piilee kuntosalilla. Salilla kuluu tunnissa vain 200–300 kaloria. Se tulee takaisin, jos ottaa salin jääkaapista energiajuoman tai ­patukan.

Liikunta on välttämätöntä painonpudotuksessa lähinnä siksi, että treenien aikana ei pääse jääkaapille.

Jere, 28: ”Mitä nälkäkuurin jälkeen?”

Nuorena Jeren paino on pysynyt kurissa kuin itsestään, mutta kolmekymppisenä se alkoi riistäytyä. Tiukalla nälkädieetillä paino putosikin, mutta samalla tavalla ei arjessa jaksa kovin pitkään.

Vielä yläkoululaisena Jere leikki useita tunteja iltaisin ulkona ja harrasti judoa. Kun hän muutti omilleen, kaveriporukka hupeni ja poika löysi seurakseen tietokonepelit, energiajuomat, sokerilimsat ja sipsit. Ulkoiluharrastukset jäivät kokonaan.

Nyt hän rehkii kuntosalissa ja lenkillä ja aloittaa tiukan nälkäkuurin. Dieetin avulla poika hoikkenee, mutta lupaukset ja uusi rytmi pitäisi siirtää arkeen.

Ravitsemusterapeutin kommentti: Kannattaa opetella laittamaan ruokaa

Jerellä kävi tuuri, kun hän pystyi kääntämään elämänsä kulun ja hävitti muutamassa kuukaudessa ylimääräiset kilot. Liikunnan lisäyksestä koitui aito energiavaje.

Jatkossa toivon Jeren jatkavan suhteellisen kovaa liikkumista. Kunto on nyt hyvä. Sähly, jalkapallo, pyöräily voisivat vuorotella niin, että viikossa tulisi myös pari lepopäivää. Jos liikkuu joka toinen päivä tunnin pari, Jere pystyy syömään 2?400 kilokaloria.

Jere on kuitenkin kerran jo lihonut, joten riski uusintaan on olemassa, ellei vahdi ruokarytmiään ja tiedosta ruoan laatua. Jeren tahdonvoimasta on jo kovaa näyttöä. Hänen kannattaa opetella laittamaan ruokaa sen verran, että osaa tehdä ison salaatin, paistaa uunikalan, kokolihapihvin ja kananrintafileen. Maito ja vesi ovat hyviä ruokajuomia. Kovin ahtaalle ei ruokavaliota silti kannata kiskoa.

 

Jenni, 32: ”Seurustelusyöpöttelin”

Jennille seurustelusyöpöttely on tuonut viisi ylimääräistä kiloa. Jenni epäili, että e-pillerit lihottavat, mutta gynekologi tuumi vaan, että pillerit ovat kalorittomia, mutta sokeri ja rasva eivät.

Jenni päättää nitistää nuo muutamat ylimääräiset kilot heti alkuunsa, ettei paino ryöpsähdä nousuun. Se ei käykään ihan helposti.

Limut ja sipsit tulivat kuvioihin seurustelun myötä, ja herkkuja on vaikea vastustaa, kun niitä on kotona. Helposti tulee maistettua yksi makeinen ja syötyä koko pussillinen.

Ravitsemusterapeutin kommentti: Sipsimisen sijaan ulkospurtteja yhdessä

Normaalipainoisena pysyminen ei ole helppoa. On väärin uskotella ihmisille, että painonhallinta sujuu ihan itsekseen. Ei keventäminen kidutustakaan ole, mutta töitä on vyötärönsä eteen tehtävä. Sipsejä voi syödä korkeintaan kerran viikossa.

Hyvä että Jenni huolestui ylipainostaan melko varhain. Moni päästää kymmeneen ylikiloon, yrittää pudottaa, epäonnistuu ja lyö painonhallinnan lekkeriksi Keski-ikäisen ei tarvitse muutamaan kiloa itseltään lähteä pois kiduttamaan, mutta nuoren on syytä pysäyttää leviäminen alkuunsa.

Kun kiihkein sohvanpohja seurustelu on mennyt ohi, sipsimisen sijasta nuoripari voisi ottaa parin tunnin ulkoiluspurtin. Rakasteleminenkin vie energiaa 150 kilokaloria tunnissa, mutta sen jälkeen ei sitten syödä pitsaa.

Painon vähentäminen ja painonnousun pysäyttäminen vaativat hyvää itsekuria ja tietoa ravitsemuksesta. Aikuisillekin karkki- tai sipsipäivä on hyvä itsekurin ylläpitäjä.
 

Marketta

Laihduttaja, jos paino ei putoa, tarkista nämä

Hiilihydraattien, muun muassa viljojen, riisin ja perunan määrän järkevä rajoittaminen on monelle erittäin helppo ja turvallinen tapa painonpudotukseen. Hiilihydraattien määrän rajoittaminen on nopea tapa myös joidenkin veriarvojen korjaamiseen, esimerkiksi maksa-, triglyseridi- ja paastosokeriarvojen. Ja juo ainoastaan vettä, ei maitoa, ei limsaa, ei mehuja, ei kivennäisvettä tai mitään muutakaan. http://personal.inet.fi/koti/magge/diabetes2.htm
Lue kommentti
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!