Usko pois: muutaman minuutin harjoittelu verenmaku suussa ja hiki pinnassa karistaa liikakilot ja parantaa kuntoa. Kokeile HIIT-treeniämme.

Juuri kun meidät on saatu uskomaan, että lempeä, pitkäkestoinen liikunta on tavalliselle tallaajalle se kaikkein sopivin muoto, kuuluu liikuntatutkimuksesta kummia.

Nimittäin kovalla sykkeellä tehty supernopea liikuntahetki näyttäisi olevan vähintään yhtä tehokas niin terveys- kuin kunnonkohentamis-
mielessä.

Maailmalla on parin viime vuoden aikana puhuttu Hiit-ilmiöstä. Lyhenne tulee sanoista High Intensity Interval Training, suomeksi kutakuinkin ”kovan tehon intervallitreeni”.

Siinä tehdään lyhyitä, korkean sykkeen harjoituksia, ja ideana on, että harjoitus on todella nopea, vain muutamien kymmenien sekuntien mittainen. Mutta se tehdään ihan täysillä. Niin sanottujen vetojaksojen välissä levätään muutama minuutti.

Turun yliopistossa on parhaillaan meneillään tutkimus, jossa vertaillaan kovatehoista intervalliharjoittelua perinteiseen aerobiseen treeniin.

Tutkimus on vielä kesken, mutta sen toisella johtajalla, akatemiatutkija Kari Kalliokoskella on jo mielenkiintoista kerrottavaa. Kova pikatreeni näyttäisi nimittäin parantavan erityisesti sokeriaineenvaihduntaa, siis pienentävän kakkostyypin diabeteksen riskiä, sekä laskevan kolesterolia.
Siis juuri sitä mitä me kipeimmin kaipaamme.

— Koko kehon insuliiniherkkyys, joka on sokeriaineenvaihdunnan mittari, parani Hiit-ryhmällä 18 prosenttia. Kokonaiskolesteroli puolestaan laski keskimäärin 13 prosenttia, ryhmän keskiarvosta 5,3:sta 4,5:een, Kari Kalliokoski kertoo.

Rasva palaa pitkään

High Intensity Interval Training on noussut hittilajiksi paitsi ajansäästöllisistä syistä myös siksi, että sen väitetään polttavan rasvaa tehokkaam-
min kuin parin tunnin sauvakävelylenkkien.

— Hiit-treenin jälkeen rasvaa palaa pidempään kuin tavallisen aerobisen liikunnan jälkeen, sanoo personal trainer Aino Rouhiainen.

Akatemiatutkija Kari Kalliokoski vahvistaa väitteen, mutta tutkimus-tulosten perusteella lopputulos on molemmilla liikuntamuodoilla sama, ainakin näin lyhyellä harjoitusjaksolla.

— Aerobisessa harjoittelussa poltetaan rasvaa kauemmin treenatessa, kun taas Hiit-harjoittelussa rasvan palaminen jatkuu treenin jälkeenkin. Lopulta näyttäisi kuitenkin siltä, että molemmat polttavat yhtä paljon.

Tätä tukisi myös Kalliokosken testiryhmien mittaustulokset, joissa molempien rasvaprosentti putosi yhdellä prosenttiyksiköllä ja sisä­elinrasva viidellä prosentilla.

Turun yliopiston PET-keskuksen Hiit-tutkimusryhmän tulokset on saatu valvotuissa oloissa ja äärimmäisen kovalla treenillä, jossa koehenkilö polkee pyörää ensin ilman vastuksia niin koville kierroksille kuin pystyy, jonka jälkeen napista painaen asetetaan kehon painon mukaan räätälöity kova vastus ja pyöräilijä yrittää ylläpitää kierroksia mahdollisimman hyvin puolen minuutin ajan.

Aino Rouhiainenkin muistuttaa ja kertoo ohjatuilla tunneillaan, että ”tämän kuuluu sattua”.

Mutta miten se tehdään?

Mitenköhän näin tehokas treenaaminen mahtaisi onnistua itsekseen?

Aino Rouhiainen suosittelee, että treenin tekee yhdessä kaverin kanssa, jolloin jaksaa tsempata enemmän. Myös netistä löytyy paljon erilaisia ohjeita. Treeni kannattaa suunnitella etukäteen ja todella mitata siihen käytetty aika.

Kuntokeskuksissa on erilaisia Hiit- ja intervallitreenaamiseen keskittyneitä, ohjattuja tunteja.

Kalliokoski muistuttaa, että Hiit sopii vain terveille eikä kaikkien tarvitse heittäytyä malliharjoittelijoiksi.

— Kaikenlainen harjoittelutempon vaihtelu on hyödyksi, esimerkiksi tavallinen spinning-tuntikin. Tutkimus ainoastaan osoittaa, että vähintään samat liikunnan terveyshyödyt voidaan saada myös puolittamalla liikuntaan käytetty aika, kunhan lisää tehoa.

Asiantuntijoina akatemiatutkija Kari Kalliokoski, Turun yliopisto, ja ryhmäliikuntavastaava Aino Rouhiainen, Vaasan Ladyline-kuntokeskus

 

High Intensity Interval Trainingin idea on tehdä lyhyitä treenispurtteja 3–10 kertaa niin kovaa kuin pystyy. Yhtä tärkeää on palautella spurttien välissä, muuten liikunnan hyöty menee hukkaan.

Harjoitus kannattaa tehdä 1–3 kertaa viikossa, ei useammin, koska se on niin rankka, että kroppa rasittuu liikaa.

Mitä kovemmin intervalliosuuden jaksaa tehdä, sitä tehokkaampi se on, mutta akatemiatutkija Kari Kalliokoski sanoo, että hyötyä on jo ”Cooper-testin tasoisesta rasituksesta”, jossa ei siis mennä ihan maksimisykkeellä.

Personal Trainer Aino Rouhiainen muistuttaa, että ensimmäiset kerrat tuntuvat kamalilta, ja niin pitääkin, mutta kunto kohenee Hiit-treenissä nopeasti.

Viikon treenit:

1.
Hölkkää tai kävele reippaasti lämmitellen kymmenisen minuuttia. Juokse 30 sekunnin ajan niin kovaa kuin pystyt, mieluusti ylämäkeen. Palauttele kävellen minuutti. Toista 4–5 kertaa.

2.
Lämmittele kävellen tai hölkäten 5–10 minuuttia. Juokse minuutin ajan melko kovaa, mutta ei ihan täysillä. Kävele minuutti. Toista kymmenen kertaa.

3.
Lämmittele kuntopyörällä viitisen minuuttia. Hypi kyykkyhyppyä 20 sekunnin ajan. Lepää 10 sekuntia. Hypi askelkyykkyhyppyä 20 sekuntia. Lepää 10 sekuntia. Tee etunojapunnerruksia 20 sekuntia. Lepää 10 sekuntia. Tee yleisliikettä (hyppää punnerrusasentoon maahan, pomppaa ylös ja lyö kädet pään päällä yhteen) 10 sekuntia ja lepää 20 sekuntia. Toista kahdesti.

Vierailija

Polta rasvaa pikatreenillä

Monipuolinen ja terveellinen ravinto ja /tai kotiruoka on pelkkä tyhjä fraasi, jota suurin osa suomalaisista ei edes ymmärrä. Esimerkiksi pasta, ruispala ja big mac ovat eri ruokia, mutta kaikkien pääraaka-aineena on sama ravinneköyhä vilja. Toinen haaste tulee ravintoaineiden imeytymisestä. Monen suomalaisen suoliston toiminta on kaukana optimaalisesta. Kun proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien saanti on optimaalista, niin elimistö polttaa rasvaa energiaksi (joko varastorasvaa taikka...
Lue kommentti
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!