"Jurmossa erilaisuus sallitaan kuin luonnostaan eikä minuakaan pidetä ihmeellisenä tyyppinä, vaikka vähän heilahtaisikin joskus", Päivi kiittelee.
"Jurmossa erilaisuus sallitaan kuin luonnostaan eikä minuakaan pidetä ihmeellisenä tyyppinä, vaikka vähän heilahtaisikin joskus", Päivi kiittelee.

Kirjailija-toimittaja ja Jurmon saaren toiminnanjohtaja Päivi Storgård on mieluummin onnellinen kuin oikeassa.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuminen 2000-luvun alussa opetti Päivi Storgårdin, 51, seuraamaan asioita enemmän vähän sivusta sen sijaan, että olisi itse koko ajan äänessä. Taidosta on apua myös parisuhteessa.

– Suhteessa jonkun kiistan voittaminen tai sen todistaminen, että on enemmän oikeassa tai parempi jossakin epäolennaisessa, voi maksaa kalliisti. Niinpä olen oppinut olemaan vähäpätöisissä asioissa hiljaa ja vain hymyilemään.

– Sairastuminen teki minusta muutenkin herkemmän ihmisten suhteen. En oleta ensivaikutelman perusteella juuri mitään, vaan annan ihmisen olla oma itsensä. Kärsimys ei kuitenkaan jalosta, enkä ole parempi ihminen kuin ennen. Suhtautuminen joihinkin asioihin on voinut muuttua, mutta vain erilaiseksi, ei paremmaksi.

Elämän lyhyys mielessä

Kuoleman näkeminen läheltä on saanut Storgårdin myös ajattelemaan elämän rajallisuutta. Vuosi sitten menehtynyt sukulainen muistuttikin vielä viimeisinä hetkinään, että elämä on lyhyt.

– Suomalaiset pelkäävät kuolemaa, sitä ei enää pidetä luonnollisena osana elämää. Siksi siitä ei haluta myöskään puhua. Meillä kaikilla meillä on kuitenkin vain tietty määrä aikaa. Muistutan itseäni siitä tekemällä hautausmaakävelyjä varsinkin matkoilla. Hautausmaat ovat paitsi herätteleviä myös kauniita paikkoja mietiskelylle.

Mitkä tuovat hyvää oloa Päivin elämään? Lue koko haastattelu Hyvä terveys 10/17 -lehdestä! Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteesta digilehdet.fi