Riita parisuhteessa kertoo usein siitä, mitä toiselta tarvitsee ja kaipaa. Monesti riidat kuitenkin toistavat itseään tietyllä kaavalla. Asiantuntija kertoo paremman tavan.
Taas riita! Milloin likaisista sukista lattialla, roikkumisesta somessa tai näkemyseroista rahankäytössä. Jos parisuhteessa riidellään usein, tarkoittaako se huonoa suhdetta?
Ei. Riitoja pidetään turhaan parisuhteen mörköinä, korostaa tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut psykologi, pari- ja perhepsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola. Päinvastoin on normaalia riidellä. Riidat kertovat myös, että toinen on tärkeä. Riidat kertovat pohjimmiltaan rakkaudesta.
– Niin kauan, kun riidellään, suhteessa on toivoa. Ja rakkautta. Riita on hätähuuto ja kutsu, että nyt jumankauta kuuntele minua, Eklund-Mikola sanoo.
Riitelyllä on kurja kaiku siksi, että pelkäämme vihan tunteitamme. Viha ei kuitenkaan koskaan ole ainoa tunne riidassa. Sen alla voi piileskellä esimerkiksi häpeää, surua tai yksinäisyyttä. Riidoilla onkin tärkeä tehtävä. Kun oppii näkemään vihan sanansaattajana ja kuulemaan sen viestin, jumiutuneet riitatilanteet voivat alkaa aueta.
Katkos tunneyhteydessä
Psykologiassa paljon tutkittu kiintymyssuhdeteoria auttaa ymmärtämään parisuhderiitojen syvempää logiikkaa. Kiintymyssuhteet ovat erityisiä, ensisijaisia suhteita. Ne rakentuvat vuorovaikutuksessa. Olenko rakastettava ja tärkeä? Oletko sinä luotettava ja turvallinen? Lapsena kiintymyssuhde syntyy useimmiten omiin vanhempiin.
– Vauvalle on elinehto olla tärkeä jollekin. Muuten se menehtyy. Aikuistakaan ei ole tarkoitettu pärjäämään vaikeissa tunnetiloissa ja hädän hetkellä yksin.
Aikuiselle parisuhde onkin yleensä tärkein kiintymyssuhde.
– Tarvitsemme turvallisen tunneyhteyden toiseen, jonka puoleen voimme kääntyä ja jonka varassa uskallamme ottaa myös riskejä. Kiintymyssuhdejärjestelmä on kuin biologinen ohjelmointi, joka on meissä kehdosta hautaan, kertoo Eklund-Mikola.
Niinpä rankan työpäivän jälkeen tarvitset tukea nimenomaan kumppaniltasi. Ja kun hän uppoutuukin läppäriinsä eikä vastaa tarpeeseesi, se kolahtaa.
– Kun pari ajautuu etäälle toisistaan, elintärkeä tunneyhteys rakoilee tai jopa katkeaa. Sama tapahtuu riidassa. Se aiheuttaa syvää hätää, joka käynnistää hermoston hälytysjärjestelmän. Aivan kuin henkiinjääminen olisi vaakalaudalla.
Jokainen reagoi tavallaan
Koska olemme emotionaalisesti riippuvaisia kumppanistamme, parisuhderiidatkin ovat usein muita riitoja rajumpia. Silti kaikki eivät huuda puolisolleen. Osa pitää mykkäkoulua. Jokainen reagoi tunneyhteyden katkeamiseen jotenkin, Eklund-Mikola korostaa. Siksi riitoja ei tarvitse hävetä tai säikähtää.
– Reagointi ei ole huonoutta, pahuutta tai ilkeyttä, vaan inhimillinen systeemi. Tapasi riidellä on oppimasi selviytymiskeino, joka kytkeytyy myös temperamenttiisi.
Ehkä mökötit vain edellisessä suhteessasi. Omaan strategiaan voi vaikuttaa myös se, millainen riitelijä toinen on. Tunnekeskeisessä pariterapiassa riitelytyyleistä puhutaan negatiivisena kehänä, johon pari jää jumiin.
Yleisin on vaatii−vetäytyy-kehä: yksinkertaistettuna toinen huutaa eli vaatii ja toinen mököttää eli vetäytyy. Vetäytyjän pyrkimyksenä on vältellä riitaa. Mutta mitä enemmän hän kääntää selkäänsä, sitä kovempaa vaatija huutaa tunneyhteyden perään. Tämä taas on vetäytyjälle pelottavaa, joten hän sulkeutuu poteroonsa.
Eklund-Mikola painottaa, ettei kumpikaan ihminen ole viallinen. He vain tulkitsevat toisiaan väärin, vaikka oikeasti molemmat kaipaavat takaisin tunneyhteyteen.
Tule hyvä riita!
Riidat voivat olla tuskallisia ja kuluttavia. Kuitenkin toinen hyvin tavallinen syy tulla pariterapiaan on kahden vetäytyjän jumi, Eklund-Mikola huomauttaa. Tunneyhteys voi laimeta, kun kumpikaan ei huuda sen puolesta.
– Silloin seksuaalisuus saattaa häiriintyä nopeasti. Sitten ollaankin kämppiksiä saman katon alla ja kummallakin on paha olla. Jos riidatonkaan parisuhde ei ole tavoiteltavaa, niin mikä sitten? Oppia riitelemään rakentavammin.
Eklund-Mikola kuvailee hyvän riidan niin, ettei jumiuduta taistelemaan. Sen sijaan kärjistynyt tilanne pystytään pysäyttämään ja uskalletaan katsoa, mistä riidassa on oikeasti kyse. Ei sukista, somesta tai seksistä, vaan pinnan alla olevista haavoittuvista tunteista, tyydyttämättömistä tarpeista ja kiintymyssuhdepeloista. Ne ovat siellä, oli riidan aihe iso tai pieni.
Nimeä tunne ja rauhoitu
Sinun piti viedä se! Kun eteisessä lojuva roskapussi seuraavan kerran nostattaa närkästyksen, pysähdy. Jo tunteen nimeäminen rauhoittaa ja hillitsee reagointia. Sitten kysy itseltäsi, miksi puolison unohdus kiukuttaa. Erityisesti: mitä pelkään?
Oman haavoittuvuuden näyttäminen herättää toisessa lähtökohtaisesti myötätuntoa, Eira Eklund-Mikola sanoo. Tulin vihaiseksi unohtamastasi roskapussista, koska minulle tuli olo, etten ole sinulle tärkeä.
– Kun lause ei tule syytöksenä, toisen ei tarvitse puolustautua. Oman kivun tunnistaminen auttaa myös kumppanin näkökulmaan samaistumisessa.
Jatka vaikka näin: Tiedän, ettet unohtanut roskapussia tahallasi. Sinulla taisi olla kiire. Alkuun tällainen puhe voi tuntua oudolta ja vaikealta. Silti sen voi oppia.
Mutta riittääkö, jos vain toinen muuttuu? Liikahdus itsessä heijastuu myös toiseen. Toisaalta vuorovaikutukseen tarvitaan aina kaksi. Eklund-Mikola huomauttaa, että joskus kyse on vain siitä, ettei pari ole tullut ajatelleeksi, että kaavoihin kangistuneelle riitelylle voisi olla vaihtoehto. Sellainen, jonka myötä he oppivat tuntemaan toisensa paremmin.
– Parisuhteen turvallisuudessa ja hyvinvoinnissa voi saada aikaan pysyvän muutoksen, kun kumpikin osaa kertoa haavoittuvista tunteistaan, pudottautua emotionaaliselle kanavalle reagoimisen sijaan ja kertoa toiselle, mitä sinulta tarvitsen. Ei mikään pikkujuttu.
Asiantuntija Eira Eklund-Mikola, tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut psykologi, pari- ja perhepsykoterapeutti
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
