- Luonto rentouttaa, voimaannuttaa ja tekee tehokkaammaksi, Simo Ellilä sanoo.

Asianajaja Simo Ellilällä, 49,  on tuttuun tyyliin puhelin korvalla. Hän haastattelee todistajaa, esittää tiukkoja kysymyksiä ja hahmottelee mielessään, miten oikeusjutun todistelu kannattaisi rakentaa. Langan toisessa päässä oleva ei aavistakaan, millaisesta miljööstä puhelu tulee.

Lakimies on pukeutunut puvun sijaan maastoasuun ja vaeltaa reppu selässä metsässä. Hän viettää viikoittaista luontotyö­päiväänsä.

— Toimistolla on aina kiire ja stressijumi vaikeuttaa johtopäätösten ja ratkaisujen tekemistä. Luonnossa palautuu kykyä nähdä ja oivaltaa.

Simo kouluttautui eräoppaaksi 17-vuotiaana ja on siitä lähtien ollut intohimoinen retkeilijä. Kymmenen vuotta sitten hän keksi kokeilla töiden tekemistä metsässä ja hämmästyi, miten tehokasta työnteko oli.

Nykyään hän suuntaa kerran viikossa Sipoonkorpeen, Nuuksioon tai johonkin muuhun eteläisen Suomen luontokohteeseen.

— Pyrin keskittämään esimerkiksi todistajien kuulemiset ja muut puhelut luontopäiville. Toimiston kiireessä tärkeät taustapuhelut saattavat joskus jäädä kokonaan soittamatta. Olen luonnossa liikkuessani rentoutunut ja virkeä, ja siksi myös uskottavampi. Pystyn esimerkiksi helpommin vakuuttamaan keskustelukump­panin omasta kannastani.

Luontopäivät ovat Simon mukaan hyvä tapa pitää huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista, mutta ne ovat myös tehokkaita työpäiviä. Rentoutuneena saa paljon aikaan.

— Kävellessäni ajattelen. Mietin asiakkaita ja oikeudenkäyntejä, millaista todistelua tarvitaan, mihin kannattaa vedota ja niin edelleen. Jos minun pitää laatia valitus tai loppupuheenvuoro, mietin sisällön kävellessä ja seuraavana päivänä pystyn kirjoittamaan sen nopeasti toimistolla.

Luontopäivä tuo työviikkoon rytmiä, mikä lisää tutkitustikin työn mielekkyyttä. Seuraavana päivänä toimistolla Simo on täynnä virtaa.

— Minulla ei ole ollut vuosikausiin uupumusoireita. Nuorempana saatoin olla jo marraskuussa ihan loppu.

Simo ihmettelee joskus, mikseivät muut tee töitä luonnossa. Kaikki tarvittavat paperit löytyvät skannattuina sähköpostista ja myös muistiinpanoja voi tehdä sähköisesti nuotion äärellä tai tuvalla. Sähköpostit kulkevat normaaliin tapaan. Kännykkää varten tarvitaan vain vara-akku.

Vaikka vaeltajan ajatukset pyörivät töissä, luonto on voimakkaampi kuin ihmismieli.

— Luonnontilainen metsä on täynnä vahvaa, mykistävää energiaa. Se rentouttaa ja voimaannuttaa, vaikka sinne menisi puhumaan työpuheluita ja kirjoittamaan sähköposteja.

— Löydän luonnossa oman vapautuneen itseni. Se tekee minusta luontevamman ja paremman asianajajan.

Ihminen voi ahdistua monesta, kuten ilmasto- ja ympäristöuhista. Mielessä voi pitää myös sen, mikä on hyvin, miettii kirjailija, musiikintekijä Kauko Röyhkä, 59.

Kun ennen päällimmäisenä huolenaiheena oli esimerkiksi otsonikato, nyt puhutaan meriin kantautuneesta muovijätteestä. Tietysti se ahdistaa, pohtii Kauko Röyhkä.

– Mutta kannattaa muistaa myös se hyvä, mikä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Esimerkiksi omassa lapsuudessani oli pulaa aineellisista asioista, mutta nyt on ihmisten hyvinvointi yleisesti lisääntynyt.

Meillä on paljon hyvää

Kaukon mukaan Suomessa on moni asia kohdallaan: on hieno luonto, vuodenajat ja hyvä yhteiskuntajärjestys.  On myös paljon muita juttuja, jotka tuovat tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.

– Uskon musiikkiin, kirjallisuuteen, suomen kieleen ja kaikkeen hyvään, mitä ihmiset tekevät. Tietenkin kierrätän ja lajittelen roskani, mutta haluan myös nähdä maailmaa, joten matkustan lentokoneella.

Fyysisestä hyvinvoinnistaan Kauko pitää huolta lenkkeilemällä kolmesti viikossa kahdeksan kilometrin lenkin, ympäri vuoden.

– Jos lenkki jää välistä, pidän itseäni huonona ja löysänä ihmisenä.

Kymmenvuotiaan pojan ja kahden aikuisen tyttären isä uskoo kehitykseen ja muun muassa siihen, että lopulta keksitään menetelmä, jolla muovi saadaan kerättyä meristä.

– Minun on pakko olla optimisti. Minulla on lapsia, hän sanoo.

 

Mitkä muut asiat tuottavat Kauko Röyhkälle iloa ja mikä on hänen mielestään jopa vähän noloa? Lue Hyvä terveys 11/2018!

Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyvaterveys

 

 

"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."
"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."

Ylisuorittaminen poltti näyttelijä Krista Kosonen loppuun teatterikouluvuosina. Paniikkikohtaukset pysäyttivät, mutta omasta jaksamisesta on yhä hankala puhua ääneen.

Krista Kosonen, 35, on tyytyväinen, että oppi omat rajansa jo opiskeluvuosinaan. Liian monen kollegan hän on nähnyt saavan työstään burnoutin. Kun läksynsä sai nuorena, ylisuorittaminen ei enää vaivaa.

Krista alkoi saada paniikkikohtauksia teatterikoulun ensimmäisenä vuonna. Niitä tuli vain muutama, mutta jokainen niistä oli pelottava. Kerran paniikki iski teatterin avalla.

– Järki meinasi lähteä päästä. En tuntenut jalkojani ja tuli vainoharhainen olo, että kaikki katsovat minua jotenkin vinoon.

Krista tajusi pian, että kohtaukset olivat seurausta liiasta tekemisestä. Teatterikoulua oli yhdeksästä viiteen arkisin, ja siitä eteenpäin iltakymmeneen asti hän oli laatinut tiukan ohjelman itsensä kehittämiseen: piti nähdä kaikki teatteriesitykset, lukea kaikki teatterikirjat, treenata laulua, fysiikkaa ja hengitystekniikkaa.

Jos kalenteri ei näyttänyt visuaalisesti aivan täydeltä, hän ahdistui. Niinpä ystävät ehdottivat, että hän alkaisi merkitä lepohetketkin kalenteriin.

– Jos kalenterissa luki sohvalla makoilua kello 19–21, sekin tuli suoritettua. Se oli järjetöntä, mutta vähitellen opin ottamaan rennommin.

Ratkaisukeskeinen realisti

Krista kertoo uskovansa hyvään, mutta maailmaa syleilevät Paulo Coelho -tyyppiset elämänviisaudet herättävät hänessä raivoa. Hän kuvailee itseään impulsiiviseksi, intuitiiviseksi ja läikähteleväksi mutta kuitenkin epäromanttiseksi realistiksi.

– Minulla ei ole tarvetta saada lisää jännitystä elämään, työ tarjoaa sitä ihan tarpeeksi. Vapaa-ajalta toivon tekemättömyyttä.

Omasta pahasta olosta tai väsymyksestä kertominen on Kristalle haastavaa.

– Olisi varmasti hyvä taito opetella puhumaan ikävistäkin asioista, mutta se tuntuu luonteeni vastaiselta. Olen niin ratkaisukeskeinen. Ajattelen, että jos on joku ongelma, se ei häviä valittamalla, vaan asialle pitää tehdä jotain. En haluaisi valittaa pienestä, kun joillakin on isojakin ongelmia.

Enää Krista ei mollaa tai syyllistä itseään epäonnistumisista. On hyödyllisempää analysoida, miksi jokin meni pieleen, ja mitä voi jatkossa tehdä toisin. Se on hyvä esimerkki hänen ratkaisuhakuisuudestaan.

– Jos unohdan repliikit, se tietysti harmittaa, mutta haluan ennen kaikkea löytää syyn sille, että niin kävi. Jos en esimerkiksi keskittynyt riittävästi ja mieli oli muualla, ensi kerralla täytyy keskittyä paremmin.

Lue lisää Kristan hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys 11/2018. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi