Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kynsien pureskelu, tunnesyöminen, yökukkuminen. Huonoista tavoista pääsee vain sitkeällä aivotreenillä. Parhaimmillaan hyvä kierre muovaa aivot uuteen uskoon – kunhan malttaa aloittaa pienestä.

Lankaa joka päivä yksi hammasväli ja tee yksi punnerrus.

Ohje tuntuu hassunkuriselta. Kuka muka lankaisi vain yhden hammasvälin? Ja miksei saman tien punnertaisi kymmentä kertaa?

Jos aivotutkijoita on uskominen, juuri pieni viilaus on avain pysyvään elämänmuutokseen. Aivot oppivat nopeasti mutta vastustavat muutosta. Siksi hammaslanka unohtuu niin helposti peilikaapin perukoille ja liikuntaprojekti alkaa joka maanantai alusta. Varsinkin väsyneenä ajautuu herkästi toistamaan vanhaa kaavaa.

Tutkimusten mukaan jopa puolet päivittäisistä puuhistamme on tiedostamatonta vanhojen tapojen toistoa. Rutiini naksauttaa aivot automaattivaihteelle. Jos on tottunut lohduttamaan itseään makealla, käsi todella tuntuu ajautuvan karkkipussille kuin itsestään.

– Tapojen muuttaminen vie energiaa, koska samanaikaisesti pitää pyrkiä pois vanhasta ja opetella uutta. Jos päättää kerralla laittaa koko elämänsä järjestykseen, haukkaa liian ison palan. Muutos kannattaa aloittaa pienin askelin, aivotutkija Kiti Müller kannustaa.

Kiitollista tapojen tuunaamisessa on se, että sama resepti tepsii niin liikakiloihin, rahan tuhlaamiseen kuin tunnelukkoihin.

Kaavan rikkominen palkitsee muillakin tavoilla: aivotoiminta vilkastuu, luovuus lisääntyy ja dementiariski pienenee. Pienikin muutos voi sysätä hyvään kierteeseen, jopa järjestää hermoverkot uudelleen.

Muovautuvat aivot

Pinttynyt tapa pyörittää ihmistä pitkin yksitotista rataa: ensin ärsyke, sitten opittu reaktio, lopussa palkinto. Tunnesyöjälle tyypillinen ärsyke on stressi tai väsymys, opittu reaktio ruoan ostaminen ja palkintona syömisen tuoma lohtu.

Rutiinit lymyilevät syvällä muistin rakenteissa. Se ahkeroi, kun keität aamukahvin, käynnistät auton ja kurvaat tuttua reittiä töihin. Aivojen omaa ohjekirjaa voi syyttää, jos erehdyksessä ajaa vanhaa reittiä, vaikka oli matkalla toisaalle. Oppivaisuuden kääntöpuolena on se, että haitallisistakin tavoista on vaikea oppia pois.

– Tiettyjen asioiden tekemiseen tarvitaan tietyt hermoverkot, jotka tekemisen myötä vähitellen vahvistuvat. Näin jokin käytösmalli muuttuu automaattiseksi. Uusia hermoverkkoja voi kuitenkin tietoisesti aktivoida tekemällä jotain aivan uutta tai tutun asian uudella tavalla, Müller sanoo.

Muistijälkiä tallentuu myös mantelitumakkeeseen, jolla on tiiviit kytkökset aivojen palkitsemiskeskukseen. Siellä mielihyvää tuottava dopamiini-hormoni koukuttaa vahvojen elämyksien etsintään. Taustalla häärii tunnejärjestelmä, joka painaa ilot ja surut syvälle muistin sopukoihin. Siksi erityisen sitkeässä ovat sellaiset tavat, joihin liittyy vahvoja tunne-elämyksiä.

– Ketjun katkaiseminen vaatii paljon ponnistelua. Tarvitaan päätös ryhtyä tietoisesti tekemään asioita uudella tavalla.

Onneksi aivot joustavat läpi elämän. Hermoyhteydet liikahtavat hiukan uuteen asentoon, kun tekee jotain totutusta poikkeavalla tavalla. Vähä vähältä kytkös vahvistuu ja uusi tapa syrjäyttää vanhan.

Kun on kuvannettu koehenkilöiden aivoja ennen ja jälkeen täydellisen elämänmuutoksen, tulokset ovat toisinaan hämmästyttäneet tutkijoita. Parhaimmillaan muutos on rukannut hermoverkot kokonaan uuteen uskoon.

Tehokasta mindfulnessia

Mukavuusalueella aivot lepäilevät, stressitilassa ylikuormittuvat. Tapojen muuttaminen käy helpoiten välimaastossa, jossa olo on kuin sopivan rankalla jumppatunnilla: hiukan epämukava muttei sietämätön.

Aivotreeniin pätee sama resepti kuin hauiksen kasvattamiseen. Tulosta tuo säännöllinen harjoittelu, maltti ja riittävä lepo. Salireissukin päättyy huonosti, jos lastaa laitteeseen täyden painopakan kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kiti Müller neuvoo valitsemaan sopivan kokoisia haasteita, joita pystyy ylläpitämään pitkään.

Jos tykkää hirveästi pullasta, voi vaihtaa ison pullan pieneen. Se on jo hyvä tapa. Tai jos on vähän laiska liikkumaan, voi aluksi kävellä pari bussipysäkinväliä.

Raskain on alun muutosvaihe. Silloin mieli haraa vastaan. Väsyttää, ei jaksaisi — olisi mukavaa jäädä tuttuun ja turvalliseen.

Vanhan kaavan viilaaminen hyödyttää silloinkin, kun arki tuntuu pyörivän samaa rataa. Taustalla ei tarvitse edes olla haitallista tapaa, josta tahtoo eroon. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin tekemään jotain totutusta poikkeavaa, kuten kuuntelemaan uutta radiokanavaa. Yllättävää kyllä kanavaa vaihtaneet pudottivat painoa tehokkaammin kuin ne, jotka pitäytyivät tutuissa kuuntelutavoissa.

Yhteys ei ole selvä, mutta tutkijat epäilevät syyksi sitä, että vieraalla maalla aivot joutuvat heräämään automaattiohjauksesta.

Uuden opettelu on siis tehokasta mindfulness-treeniä. Läsnäoloharjoittelu taas tukee tutkitusti elämänhallintaa ja terveitä elintapoja.

Lue lisää Tietoisen läsnäolon tehosta masennukseen

Aloita itsetutkiskelulla

Tehokkain keino motivoitua muutokseen on etsiä sen taakse yksi tärkeä tavoite. Päämäärän on hyvä olla konkreettinen: maailmanympärysmatka, maraton, tupakoinnin lopettaminen.

Kun keskittyy yhteen päämäärään, muu hyvä seuraa perässä kuin huomaamatta. Triathlonista haaveileva luopuu haitallisista elintavoistaan vaivattomammin kuin sellainen, jolla ei ole selkeää tavoitetta.

Tärkeintä on edetä yksi vaihe kerrallaan. Jos päiväväsymyksestä kärsivä yökukkuja päättää mennä joka ilta puoli tuntia aikaisemmin nukkumaan, virkeämpänä hän jaksaa vahtia myös ruokavaliotaan ja jumpassa rehkimi nen käy helpommaksi. Tavoite voi olla vaikka kuinka pieni, kunhan uusi tapa sopii omaan arkeen.

–Elämänarvojen pohtiminen on tärkeää. Parhaiten onnistuu sellainen muutos, johon haluaa sitoutua. Rajan vetäminen siihen, mikä tapa on hyvä ja mikä huono, on usein aika vaikeaa. Selviytymisen kannalta on välttämätöntä, että meitä on joka junaan, esimerkiksi murehtijoita ja huolettomia. Tärkeintä on, että pystyy olemaan itselleen joustavasti armollinen: taas kerran murehdin liikaa — tai olisi taas pitänyt harkita pidempään.

Juhli pientä muutosta

Rutiineja pidetään usein luovuuden vastakohtana ja intuition tappajana, mutta turhaan. Hyvät rutiinit ovat elintärkeitä. Tarkoitus ei ole siis heittäytyä täysin spontaaniksi vaan kehittää haitallisten tapojen tilalle parempia.

– Jos joka päivä pitäisi miettiä, miten pesen hampaat ja laitan aamupalaa, koko kapasiteettimme kuluisi siihen. Tarvitsemme rutiineja, jotta arki sujuu ja saamme tilaa ajatella luovasti.

Media vilisee tarinoita totaalisista elämänmuutoksista. Joku irtisanoutuu ja perustaa lammasfarmin Alpeille, toinen lähtee joogaohjaajaksi Intiaan. Kiti Müllerin mielestä suurta muutosta ihannoidaan liikaakin. Sankaritarinoiden keskellä tulee helposti vähätelleeksi pienempiä, mutta aivan yhtä tärkeitä etappeja.

– Vertailusta syntyy helposti kielteistä itsepuhetta: taaskaan en liikkunut kuin kymmenen minuuttia. Miksei sen sijaan juhlisi sitä, että vaude, sain tänäänkin liikuttua edes tuon verran.

Aivotutkija suitsuttaa arjen luovuutta, jota on jokaisessa.

– Moni sanoo, että ei ole yhtään tippaa luova. Silloin kysyn, millä perusteella väität niin, vaikka keksit koko ajan uudenlaisia tapoja laittaa ruokaa ja yhdistellä vaatteita. Ihmisissä on uskomaton määrä arjen luovuutta. Pitää vain osata etsiä ja arvostaa itsessä olevia taitoja, Kiti Müller sanoo. ■

Asiantuntijana neurologi, professori Kiti Müller Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●