Vakavan sairauden pelko säikäytti Ella Kannisen, 46, ja vei kohdunpoistoon viime kesänä. Pelko oli onneksi aiheeton, mutta se opetti paljon hänestä itsestään.

– Kun lääkäri kertoi minulle, että kohtuni pitää poistaa isoiksi kasveneiden myoomien takia avoleikkauksessa, harmittelin tietysti, ettei niitä oltu huomattu ja poistettu tähystyksessä jo aiemmin. Avoleikkaus ja nukutus jännittivät hirveästi, mutta muuten en ollut kovin surullinen tai ajatellut, että se vaikuttaisi jotenkin naiseuteeni. Minulla on jo kaksi lasta, eikä suunnitelmissa ollut saada iltatähteä, Ella kertoo.

Hän ei ensin pitänyt toimenpidettä kiireellisenä vaan ajatteli, että ehkä sitten, kun olisi aikaa aikaa toipumiselle. Asia sai uuden käänteen, kun magneettikuvissa toisessa myoomassa näkyi epätyypillistä aktiivisuutta.

– Leikkausaika asetettiin kuukauden päähän. Lisäksi sain ajan syöpälääkärin vastaanotolle. Piti tutkia, löytyisikö vatsasta, keuhkoista tai muualta sisäelimistä jotain. Kyseessä on normaali prosessi silloin, kun ei voida sulkea pois pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuutta. Se kuukausi oli elämäni pisin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Tunnen empatiaa kivuista kärsiviä kohtaan"

Leikkauksessa Ellan vatsanpeitteisiin ommeltiin 18 tikkiä. Toipumisen jälkeen edessä oli vielä toinen piinallinen odotus. Kesti puolitoista viikkoa ennen kuin patologi sai tulokset kasvainten laadusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kun lääkärin soitto sitten tuli, uutiset olivat hyviä. Kasvain oli hyvänlaatuinen, eikä jatkotoimenpiteitä enää tarvittaisi. Silloin tulivat helpotuksen kyyneleet.

Sairastuminen pysäytti Ellan miettimään, että vaikeissa tilanteissa ihminen oppii paljon itsestään ja rajoistaan. Vaikka tapahtunut säikäytti perinpohjaisesti, hän ei halua antaa pelolle valtaa. Kokemus myös lisäsi empatiaa vakavasti sairaita ja kroonisista kivuista kärsiviä kohtaan.

– Koin kipua lyhyessä ajassa enemmän kuin koko tähänastisessa elämässäni. Mieleen jäi varsinkin se, kun sairaalassa lähtöpäivänäni minulla oli selässäni vielä epiduraalikanyylin muoviputki, ja kun nousin sängystä, jalat menivät alta ja tuntui kuin joku olisi puukottanut selkään. Jouduin hälyttämään hoitajat paikalle. Minusta lähti eläimellinen ulina, kun joku koski kanyyliin. Selvisi, että muoviputki oli liikkunut ja osui hermoon. Kun se otettiin pois, kipu hävisi hetkessä.

Ella sanoo, että hänellä on ollut mieletön tuuri. Hän on saanut elää 46-vuotiaaksi ilman suurempia terveyshuolia.

– Nytkin asiat kääntyivät lopulta hyvin. Ennen ajattelin aika itsekkäästi terveysasioista, mutta tämän jälkeen en enää koskaan ota terveyttä itsestäänselvyytenä.

Lue lisää Ella Kannisen hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys -lehden numerosta 12/2021!

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla