Stanoleita, streroleita, probiootteja ja kuitua - funktionaalisia elintarvikkeita myydään yhä enemmän. Jopa mielialan tai ihon kunnon parantamiseen. Mutta auttavatko ne oikeasti?

1. Mistä tuoteryhmistä löytyvät tärkeimmät funktionaaliset elintarvikkeet, elintarvikekemian dosentti Marina Heinonen Helsingin yliopistosta?

Isoin ryhmänsä ovat sydän- ja verisuonitautiriskiä vähentävät elintarvikkeet, kuten kasvistanolit ja -sterolit esimerkiksi margariineissa. Toinen laaja ryhmä on ruoansulatuskanavan hyvinvointia edistävät tuotteet, joita ovat monenlaiset maito- ja jogurttituotteissa olevat probiootit sekä viljatuotteissa olevat kuidut.

2. Millaiseen tuotteeseen voi liittää termin funktionaalinen elintarvike?

Funktionaalisissa elintarvikkeissa on yleensä terveysväite, joka kertoo tuotteen vaikutuksesta terveyteen. Aiemmin termin käyttö on ollut säätelemätöntä ja tuotteen valmistajan itsensä harkittavissa. EU-tasolla asiaan on tullut muutos, kun markkinoilla saa jatkossa olla vain sellaisia funktionaalisia elintarvikkeita, joiden vaikutus terveyteen on hyväksytysti osoitettu ihmiskokein.

3. Mistä kuluttaja tietää, mikä on oikeasti funktionaalinen elintarvike?

Joskin tuotemainonnassa on alettu hyödyntää sanontaa "hyväksytysti terveysvaikutteinen" silloin, kun terveysväite on Euroopan Elintarvikeviraston hyväksymä. EFSAn mittava urakka tähtää siihen, ettei kuluttajia enää johdettaisi harhaan. Jatkossa kuluttaja voi olla varma siitä, että jos tuotteessa on terveysväite, se myös pitää paikkansa.

4. Onko niin sanotuissa funktionaalisissa elintarvikkeissa ollut liikkeellä valetuotteita?

Kyllä, sillä EFSAn arvioimista terveysväitteistä 90 prosenttia on ollut riittämättömiä. Tuote ei siis ole vaikuttanut nauttijansa terveyteen väitetyllä tavalla.

5. Mistä voi tarkistaa, onko tuote sitä mitä väittää olevansa?

Valveutunut kuluttaja voi käydä EFSAn sivuilla ja katsoa, mitä tuotteesta sanotaan. Jos esimerkiksi haluaa saada selvää, onko tuotteessa mainittu osa, esimerkiksi karotenoidi, soluja hapettumiselta suojaava antioksidantti, hän voi laittaa hakusanaksi englanninkielisen sanan antioksidantista tai karotenoidista ja katsoa mitä EFSA vastaa. Vastauksena on lyhyt tiivistelmä hakusanasta.
 
6. Onko funktionaalisista elintarvikkeista rajatapauksia, kuten vaikkapa omega 3 -kananmunat?

"Sisältää omega 3 -rasvahappoja" on ravitsemusväite, joka on eri asia kuin terveysväite. Ravitsemusväitteessä väitetään ainoastaan, että tämä tuote sisältää kyseistä ainetta. Se ei väitä, että aine vaikuttaa niin tai näin elimistöön tai että se jollain tavalla kohentaisi terveyttä. Tällaiset väittämät ovat terveysväitteitä.
Esimerkiksi omegakolmosista saa sanoa, että kyseinen tuote on hyvä omega 3 -lähde. Silloin jää muun informaation varaan että kuluttaja ymmärtää, mitä omega 3 on. Mutta niin ei voi sanoa, että omegakolmoset edistävät sydän- ja verisuoniterveyttä. Silloin pitäisi osoittaa, että tietty omega 3 -rasvahappo alentaa sydän- ja verisuonitaudin riskiä.

7. Mitä hyötyä funktionaalisista elintarvikkeista on eli miten ne tehoavat?

Hyväksytyt funktionaaliset elintarvikkeet voivat muun muassa alentaa kolesterolia tai verenpainetta. Jos näin väitetään, hyödyn täytyy olla mitattavissa yleensä viikkojen kuluessa.

8. Kannattaako perusterveen ihmisen käyttää esimerkiksi kolesterolia alentavia rasiamargariineja?

Ei kannata, jos kolesterolin suhteen ei ole mitään ongelmaa. Funktionaalisia elintarvikkeita kannattaa käyttää sitten, kun tietää itsellä olevan jonkin terveysriskin. On syytä muistaa, ettei funktionaalinen elintarvike ole lääke. Elintarvikkeet eivät paranna mitään sairautta.

Sen sijaan suoliston hyvinvointia tukevia kuituja ja hammasterveyttä ylläpitävää ksylitolia voi ja kannattaa kenen tahansa käyttää. Myös probiootteja, kuten maitohappobakteereja sisältäviä elintarvikkeita voi aivan hyvin käyttää, vaikka ei ihmeempää kremppaa olisikaan.

9. Mistä tiedän, parantaako funktionaalinen elintarvike oikeasti terveyttäni?

Elintarvikkeet eivät paranna, ehkäise tai hoida. Sen sijaan tuotteet voivat edistää terveyttä. Itse mittaisin tätä sillä, että otattaisin arvoni ennen ja jälkeen jonkun tuotteen nauttimista. Tai sitten kirjaisin ylös esimerkiksi ummetuksen oireita ja katsoisin, mitä oireille on kuukauden kuluttua käynyt, kun olen käyttänyt säännöllisesti suolistoterveyttä edistäviä valmisteita.

10. Mitä uutta kuuluu funktionaalisille elintarvikemarkkinoille?

Esimerkiksi mood food, mielialaan vaikuttava ruoka tai beauty food, kauneusruoka, tekevät tuloaan. Tuotteiden valmistajat joutuvat tekemään selvää, vaikuttaako vaikkapa sisäisesti nautittu kollageeni elimistöön niin, että näyttäisimme nuoremmilta. Tai tekevätkö hyvät rasvahapot, teaiini, teobromiini tai jokin tietty aminohappo meistä onnellisempia? Vaikuttavatko ne esimerkiksi erilaisten hermovälittäjäaineiden rakentumiseen?

Mielialaa kohentavia ainesosia elintarvikkeissa voisivat kenties olla aminohappo tryptofaani, virkistäjistä kofeiini, teaiini ja guarana ja keskittymiskykyä lisäävinä omega 3 -rasvahapot ja vaikkapa vihreä tee. Myös suklaan eri ainesosat saattavat lisätä mielihyvää.

Beauty food -elintarvikkeilla tarkoitetaan tuotteita tai ainesosia, joilla voidaan edesauttaa kauneutta. E-vitamiini, omega 3 -rasvahapot, kreatiini, pii (silika), kollageeni ym. sisäisesti nautittuna voisivat olla terveysvaikutteisia tuotteita, jos niiden osoitettaisiin edistävän ihon ja hiusten hyvinvointia. Vielä mood- tai beauty food eivät ole terveysväittäminä sallittuja.

11. Minkälaisia terveysarvoltaan paranneltuja tuotteita on markkinoilla, Helsingin yliopiston lääketieteellisen ravitsemusfysiologian professori ja Valion tutkimusjohtaja Riitta Korpela?

Vähärasvaiset tuotteita tai sellaisia, joissa rasvan koostumusta on muutettu. Tuotteita, joihin lisätty kuitua, vitamiineja tai kivennäisaineita. Tuotteita, jotka on tarkoitettu erityisruokavalioita noudattaville: esimerkiksi laktoosittomat tai vähälaktoosiset tuotteet. On kolesterolia ja verenpainetta alentavia, kuten stanoleita ja bioaktiivisia peptidejä sisältäviä tuotteita, on probioottisia eli terveysvaikutteisia bakteereja, ksylitolilla makeutettuja ja keinomakeutettuja tuotteita, vähäsuolaisia ja -sokerisia tuotteita.
 
12. Miksi tällaisia tuotteita on kehitetty?

On ensinnäkin haluttu tehdä sopivia elintarvikkeita jollekin erityisryhmälle, vaikkapa maitosokeria huonosti sietäville tai kohonnutta kolesterolia tai verenpainetta poteville. Toinen syy on se, että joistakin ravintoaineista on suomalaisilla selvästi pulaa: vanhastaan on lisätty jodia mm. suolaan, koska maaperässämme sitä on vähän. Vehnäjauhoihin on lisätty B1 -vitamiinia ja mm. maitotuotteisiin D-vitamiinia. Kehitystyöllä pyritään turvaamaan kansalaisten riittävä ravintoaineiden saanti.

13. Mitä terveysarvoltaan parannellut tuotteet kertovat ruokakulttuurimme muutoksesta?

Kun liikumme entistä vähemmän, voimme syödä entistä vähemmän energiaa, siis kaloreita, jotta emme lihoisi. Siksi ruoan täytyy olla entistä täysipainoisempaa vähäisemmissäkin määrissä. Otetaan esimerkiksi vanhus, joka oleskelee sisätiloissa eikä juurikaan liiku. Hänen energiantarpeensa on kenties vain 1000 kcal, silti hänen on saatava ruuasta kaikki tarvitsemansa ainesosat.

Olemme matkalla personoituun ravitsemukseen. Kun geenitutkimus etenee, opimme ymmärtämään, mihin ravitsemuksellisiin asioihin kunkin pitäisi omassa ruokailussaan kiinnittää huomiota. Ihminen haluaa vaikuttaa omaan terveyteensä ja mieluiten luonnollisin keinoin. Ja koska ruoalla pystymme edistämään terveyttämme, miksi emme niin tekisi.

Lue lisää
Terveysvaikutteiset elintarvikkeet
Vatsavaivat

Hyväksytysti terveysvaikutteisia

  • Becel Pro Activ: kasvisterolia sisältävät valmisteet alentavat veren kolesterolia
  • Benecol: kasvistanolituotteet alentavat veren kolesterolia
  • Elovena Plus: beetaglukaania sisältävät kaurahiutaleet alentavat veren kolesterolia
  • Reducol: kasvisterolia ja -stanolia sisältävä jogurtti alentaa veren kolesterolia
  • Ksylitolipurukumi ja -makeiset: ksylitoli ehkäisee kariesta ja korvatulehduksia.

Lisää tietoa terveysväitteistä Elintarviketurvallisuusvirastosta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Onko fruktoosi pahaa sokeria?

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 3 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 150 grammaa) ja näinollen loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen lihoo...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta