hammasärky, karies, juurihoito, paikkaus, hampaan poisto
Kuva Shutterstock

Särkevän hampaan kanssa ei kannata kärvistellä. Usein avun tuo paikkaus tai juurihoito. Edes hampaan poisto ei ole lopullista, sillä puuttuva hammas voidaan korvata.

Puraiset kovaa karkkia ja yhtäkkiä tunnet suussasi jotain säröistä. Yrität saada päivystysaikaa hammaslääkärille, mutta sinne on jonoa. Hammashoitolasta saattaa tulla hämmentävä ohjeistus: mene apteekkiin ja painele tahnamaista pastaa rikkinäiseen hampaaseen virkkuukoukun tai muun instrumentin turvin.

– Hyvänä ensiapuna se toimii monessa tilanteessa, mutta ei missään tapauksessa korvaa hammaslääkärin tekemää paikkaa. Hampaassa saattaa myös muhia tulehdus, joka ei paikka-aineella parane, kertoo erikoishammaslääkäri Timo Kallio.

Hampaiden tarkastuksessa kannattaa käydä yksilöllisen tarpeen mukaan, yleensä kerran vuodessa. Jos tilanne on hyvä, tarkastusväli voi olla jopa 2–3 vuotta, mutta joskus on käytävä parikin kertaa vuodessa.

Jos näyttää siltä, että hampaisiin on tulossa isompaa remonttia, kustannusarvion saa aina ja sitä voi myös pyytää.

Jos hammas lohkeaa, mutta ei ole kipeä, sen hoitaminen ei ole niin kiireellistä.

Turhan pitkään korjausta ei myöskään kannata pitkittää.

– Joskus on pakko sinnitellä Buranan voimalla, mutta kova kipu on aina merkki siitä, että hammaslääkäriin pitää hakeutua mahdollisimman pian.

1.  HAMPAAN PAIKKAUS

Jomotus varoittaa useimmiten hampaan reikiintymisestä, lohkeamasta tai murtumasta. Myös paikattuun hampaaseen voi tulla reikä tai paikan sauma saattaa rakoilla ja bakteerit pääsevät aiheuttamaan tulehduksen.

Miten tehdään? Puudutusaineen annetaan vaikuttaa rauhassa. Pehmentynyt hammaskudos poistetaan poraamalla. Paikan pohja käsitellään niin, että paikka-aine tarttuu siihen napakasti. Useimmiten hammas paikataan yhdistelmämuovilla, mutta paikkoja tehdään myös kullasta ja keraamisesta materiaalista.

Muovipaikka kovetetaan ultraviolettivalolla, jonka jälkeen se hiotaan ja kiillotetaan. Keraamiset paikat tehdään nykyään niin sanotulla jyrsijällä, joka järsii sokeripalan näköisestä kimpaleesta suuhun ja reikään sopivan. Keraaminen paikka on hyvä erityisesti silloin, jos reikä on suuri, hammas on hauras tai paljon korjailtu. Myös amalgaami on turvallinen paikka-aine.

Toipuminen? Yhdistelmämuovipaikka kutistuu kovettuessaan, siksi suuret muovipaikat tehdään kerroksittain. Särkenyt hammas saattaa olla puruarka ja vihlova jopa viikkoja paikkaamisen jälkeen.

2. JUURIHOITO

Tavallisesti juurihoitoon joudutaan, kun hampaassa on syvä, hermoon asti ulottuva reikä. Bakteerit pääsevät hammasytimeen ja tulehduttavat

hermot ja verisuonet. Suussa muhivat tulehdukset pitäisi hoitaa vikkelästi, sillä ne voivat johtaa jopa vaaralliseen yleisinfektioon.

Syvä tulehdus suussa aiheuttaa paineen tunnetta ja armotonta kipua, toisinaan ikeneen puhkeaa märkärakkula. Hammas on usein herkkä myös kylmälle tai kuumalle.

Aina kipua ei kuitenkaan ole, vaan tulehdus löytyy sattumalta röntgenkuvista.

Joskus uudelleen tulehtuvasta hampaasta paljastuu ylimääräinen juurikanava, joka ei ole näkynyt kuvissa. Joskus juuri ”ottaa nokkiinsa”, kun syvä reikä paikataan.

Ponteva narskuttelukin saattaa vaurioittaa hampaan hermoja, jopa halkaista hampaan. Purentakisko suojaa kirskuttelijan purukalustoa.

Testaa narkutteletko?

Miten tehdään? Hammas puudutetaan hyvin ja sitä porataan niin, että sen ytimeen päästään käsiksi. Tulehtuneet hermot poistetaan tarkasti. Hammaslääkäri huuhtelee juurikanavat desinfioivilla puhdistusaineilla, jotka tappavat bakteereita. Tämän jälkeen kanavat laajennetaan neuloilla, usein sekä käsi-instrumenteilla että koneellisesti.

Etuhampaissa on yleensä vain yksi juuri, mutta poskihampaat voivat olla jopa nelijuurisia. Kanavat saattavat olla kapeita ja kiemurtelevia.

Kanavan pituus mitataan, että tiedetään, missä juuri loppuu ja leukaluu alkaa.

Tulehduseritettä eli märkää saattaa pulputa kanavasta ja kipu ja paineen tunne hellittää usein heti. Lopuksi juurikanavat täytetään kalsiumhydoksidipastalla, joka vähitellen kovettuu.

Täyte tiivistetään guttaperkkanastoilla. Hoitoa voidaan tukea antibioottikuurilla.

Yksi hammas tarvitsee tavallisesti pari kolme hoitokertaa, mutta juurihoidolla heikkokuntoinenkin hammas voidaan usein pelastaa.

Toipuminen? Hammas saattaa olla hetken puruarka, mutta voimakas jomotus ei kuulu asiaan. Jos kipu jatkuu, pitää ottaa yhteyttä hammaslääkäriin.

Juurihoidettukin hammas voi reikiintyä ja koska hampaassa ei ole hermoja, varoittavaa särkyä ei tule. Hammas on tavallista hauraampi, mutta voi hyvin kestää läpi elämän.

3.  JUURENPÄÄN LEIKKAUS

Jos tulehtuneita hermoja ei saada juurihoidolla poistettua tai tulehdus uusiutuu, voidaan tehdä juurenpään leikkaus. Näitä leikkauksia ei enää tehdä niin paljon kuin ennen, sillä tulos ei ole sataprosenttinen. Ongelmatapauksissa turvaudutaan nykyään herkemmin implanttiin.

Miten tehdään? Hammas puudutetaan, ien avataan ja tulehtunutta leukaluuta poistetaan poraamalla. Tulehduspesäke poistetaan ja juurenkärki katkaistaan. Kärkeen laitetaan juuritäyte ja ien ommellaan kiinni.

Toipuminen? Sairauslomaa tarvitaan yleensä päivä pari. Lääkäri antaa jälkihoito- ohjeet sekä antibiootti- ja kipulääkereseptin. Poski voi olla turvoksissa muutaman päivän ja siihen voi tulla mustelma. Jääpussin käyttö laskee turvotusta.

4.  HAMPAAN POISTO

Hyvin huonokuntoinen hammas on joskus viisaampi poistaa, jotta potilas säästyy ylimääräiseltä kivulta ja

rahanmenolta. Poiston hetki alkaa olla myös silloin, jos sama hammas tulehtuu yhä uudestaan. Tulehduksen syynä voi tällöin olla esimerkiksi juuren murtuma.

Parodontiitti on iensairaus, jossa hammasta leukaluuhun kiinnittävät säikeet haurastuvat ja hammas alkaa heilua, jolloin se pitää nykäistä pois.

Lue lisää parodontiitista.

Varsinkin nuorilta aikuisilta poistetaan viisaudenhampaita, jotka eivät mahdu kasvamaan. Usein ne myös reikiintyvät tai niiden ympäristö tulehtuu.

Miten tehdään? Hammas puudutetaan hyvin. Se irrotetaan ikenistä ja hammasta leukaluuhun kiinnittävät säikeet katkaistaan liikuttelemalla hammasta yhä enemmän ja enemmän.

Poistokuoppa puhdistetaan ja tarvittaessa ommellaan. Poistokohtaan laitetaan verenvuotoa tyrehdyttävä sideharso, jota kannattaa purra ainakin puolisen tuntia. Tällöin poistokuoppaan kasautuu verihyytymä, joka nopeuttaa paranemista.

Viisaudenhampaat ovat usein niin syvällä, että leukaluuta joudutaan poraamaan. Monijuuriset hampaat pilkotaan taltalla osiin, jotta juuret eivät katkeaisi ikenen sisään.

Toipuminen? Hampaan poiston jälkeen pitäisi olla kaksi tuntia syömättä ja juomatta eikä poistokuoppaa saisi hieroa kielellä. Toimenpidepäivänä kannattaa syödä jotain viileää, kuten jogurttia, hedelmäsosetta, jäätelöä tai mehukeittoja. Särkylääkettä voi ottaa tarvittaessa, ei kuitenkaan verenvuotoa lisäävää aspiriinia. Juoksulenkille ja saunaan kannattaa suunnata vasta parin päivän kuluttua. Jääpussi leuan alla lievittää kipua ja turvotusta. Jos nousee kuumetta tai tulee nielemisvaikeuksia, pitää ottaa yhteyttä hammaslääkäriin.

Hampaan poisto voi kuulostaa dramaattiselta, mutta se on usein parempi vaihtoehto kuin oman, paljon korjatun ja epävarman hampaan säilyttäminen. Tilalle voidaan rakentaa keinojuuri eli implantti. Se maksaa tuhansia euroa, mutta on kestävä ratkaisu.

Kivutonta hoitoa

Puudutuksella särkevä ja tulehtunut hammas hoidetaan kivuttomasti. Jos puudutuspiikki pelottaa,

ennen sitä voidaan laittaa puuduttavaa geeliä, jolloin pistos ei tunnu. Puudutusaineet ovat vuosien saatossa kehittyneet paljon, niillä on vähemmän sivuvaikutuksia ja neulatkin ovat entistä ohuempia.

Nukutuksessa hammashoitoa voidaan antaa kaikille sitä tarvitseville, yleensä pelkopotilaille.

Ennen nukutusta potilaan terveydentila on arvioitava ja viime kädessä päätöksen tekee anestesialääkäri.

Nukutus maksaa noin 400 € tunti, ja hoito kestää yleensä 1–3 tuntia korjausten määrästä riippuen.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Lihavuusleikkaus on vaativa operaatio, joka ei sovi kaikille eikä tee hoikaksi ketään. Terveys paranee mutta ei ilman elintapojen pysyvää muutosta.

Yksikään vaikeasti ylipainoinen ei ole lihonut yhdessä yössä. Takana on tavallisesti vuosikausien taistelu painon kanssa: kymmeniä kokeiltuja laihdutuskuureja, kesken lopahtaneita urheiluharrastuksia, lukemattomia lupauksia syömistapojen parantamisesta. Joskus joku dieetti on onnistunutkin ja olo on ollut hetken kevyempi, kunnes karistetut kilot ovat taas tulleet takaisin. Kilojen kylkiäisenä monelle lihavalle on kertynyt myös liitännäissairauksia, kuten kakkostyypin diabetes, verenpainetauti tai uniapnea.

Kun kaikki konstit hoikistumiseen on jo kokeiltu, moni tulee miettineeksi lihavuusleikkausta. Voisiko se olla keino, jolla pääsisi eroon läskeistä ja laihdutuskierteestä lopullisesti?

– Voi, nyökkää gastrokirurgi Pipsa Peromaa-Haavisto.

– Laihtumisen tulokset ovat hyvät niillä, joille leikkaus sopii.

Mahalaukun ohi

Pipsa Peromaa-Haavisto tekee lihavuusleikkauksia Tampereella Hatanpään sairaalassa. Nykyään Suomessa käytettävistä leikkausmenetelmistä yleisin on mahalaukun ohitusleikkaus, joka tehdään tähystämällä.

Ohitusleikkauksessa mahalaukun yläosasta erotetaan pieni, noin puolen desilitran vetoinen pussi, joka toimii uutena mahalaukkuna. Tähän pikkumahaan yhdistetään ohutsuoli. Seurauksena on, että syöty ruoka ohittaa suurimman osan mahalaukusta ja 1,5 metrin verran ohutsuolta, jolloin vain pieni osa ruoasta pääsee imeytymään.

Kylläisyyden tunne tulee nopeasti, sillä leikkaus muuttaa muun muassa ruoansulatukseen vaikuttavien hormonien pitoisuuksia.

– Moni sanoo, ettei enää tunne nälkää kuten ennen. Eräskin potilas kysyi, olemmeko leikanneet hänen aivojaan, kun ei enää tee mieli mässäillä, Peromaa-Haavisto sanoo.

Lihomisen tiedetään muuttavan aivojen rakennetta ja aineenvaihduntaa niin, että syöjän on yhä vaikeampi hillitä herkutteluhaluaan. Uudet aivotutkimukset vahvistavat, että lihavuusleikkaus tervehdyttää myös näitä ruokahalun säätelyyn osallistuvia hermoverkkoja ja kylläisyyden tunne saavutetaan aiemmin.

Yksi peruna ja lihapulla

Herkuttelulle saakin jättää hyvästit, sillä leikkauksen jäljiltä mahaan mahtuu kerralla vain minimimäärä ruokaa: esimerkiksi pari desiä keittoa ja pala leipää tai yksi peruna, lihapulla ja pari ruusukaalia. Koska ruoka ei enää takaa kaikkia elimistön tarvitsemia rakennusaineita, loppuelämä on käytettävä monivitamiin-, D-vitamiini-, B12-vitamiini- ja kalsiumvalmisteita.

Elintavat ja ruokarytmi muuttuvat pysyvästi. Arki pitää rakentaa uusiksi, sillä ravintoa on saatava neljän tunnin välein mutta pikkuruisina annoksina. Töihin pitää ottaa eväät. Alkoholin käyttöä ei suositella lainkaan. Leikkauksen jäljiltä alkoholi imeytyy herkemmin, jolloin vaikutus voi olla arvaamaton. Tyhjät kalorit myös täyttävät pikkuvatsan hetkessä.

Uudet, kurinalaiset vaatimukset voivat olla henkisesti iso muutos.

– Jos on ennen leikkausta tottunut napostelemaan joka ilta jotain, pitää keksiä muita nautintoja. Myös minäkuva pitää rakentaa uudestaan, Pipsa Peromaa-Haavisto sanoo.

Lohtusyöjää ei leikata

Kriteerit leikkaukseen pääsemiselle ovat tiukat. Painoindeksin tulee olla terveellä yli 40 ja liitännäissairauksia omaavalla yli 35, mikä vastaa vaikeaa tai sairaalloista lihavuutta, 170-senttisellä yli sataa kiloa.

Syömishäiriö on leikkaukselle este eikä leikkausta suositella myöskään lohtusyöjille. Sillä jos syömisen motiivi on esimerkiksi ahdistuksen tai surun hoitaminen, ei leikkaus ole oikea hoitomuoto.

Vaikka kriteerit täyttäisikin, pitää käydä läpi pitkä hoitopolku. Ensin on tavattava terveyskeskus- tai työterveyslääkäri, jonka kanssa aloitetaan suunnitelmallinen laihdutus. Se tarkoittaa esimerkiksi laihdutusryhmiin osallistumista tai laihdutuslääkkeiden käyttöä. Jos kilojen karistaminen ei näillä keinoilla onnistu, lihavuusleikkaukseen haluava ohjataan edelleen sisätautilääkärille. Tämä varmistaa, että potilas on sopiva leikkaukseen ja tekee lähetteen ravitsemusterapeutille.

Laihdutus ennen leikkausta

Ravitsemusterapeutti kertoo tulevista ruokailutavoista ja valmentaa potilaan leikkausta edeltävälle tiukalle dieetille. Tarkoituksena on tiputtaa painoa nopeasti lyhyessä ajassa.

– Laihtuminen ennen leikkausta lisää turvallisuutta, sillä rasva vähenee maksasta ja vatsaontelosta. Tämä parantaa näkyvyyttä leikkausalueella, sillä maksa sijaitsee osittain mahalaukun päällä, Peromaa-Haavisto sanoo.

Vasta tämän jälkeen on edessä kirurgin tapaaminen. Hän käy läpi leikkauksen kulun ja kertoo mahdollisista komplikaatioista ja toipumisesta. Vielä tässäkin vaiheessa leikkaus saatetaan perua, jos potilas ei ole laihtunut riittävästi.

– Tällöin otetaan aikalisä. Ellei pysty pudottamaan painoa ennen leikkausta, se on usein merkki siitä, etteivät terveelliset elintavat onnistu leikkauksen jälkeenkään.

Parantaa sairauksia

Vuosittain noin tuhat ylipainoista käy lihavuusleikkauksessa, joka kustannetaan julkisin varoin. Leikkauksia tehdään myös yksityisesti. Potilaista vain harva on perusterve: jopa 90 prosentilla on jokin lihavuuden liitännäissairaus, kuten aikuisiän diabetes, verenpainetauti, uniapnea tai nivelrikko.

Sairauksien suurta määrää selittää potilaiden keski-ikä: se on 48 vuotta, Pipsa Peromaa-Haaviston mielestä aivan liian korkea.

– Mitä pidempään ylipainon kanssa elää, sitä todennäköisemmin tulee liitännäissairauksia. Jos vaikeasti lihava leikattaisiin ennen kuin sokeriarvot alkavat nousta, diabeteksen puhkeaminen voitaisiin usein estää. Ihminen pysyisi työkykyisenä ja terveempänä pidempään.

Jos sairaus on jo ehtinyt puhjeta, se joko paranee laihtumisen myötä tai ainakin oireet helpottavat, jolloin lääkkeitä tarvitaan vähemmän ja harvemmin.

– Lihavuusleikatuista jopa 70 prosentilla on uniapnea. Leikkauksen myötä se paranee 92—100 prosentilla.

Lisää terveitä vuosia

Miksi yhteiskunnan tulisi kustantaa se, jos ihminen on syönyt itsensä ylipainoiseksi ja sairaaksi?

Lihavuusleikkauksia on helppo kritisoida, mutta lääkärin mukaan asia ei ole näin yksinkertainen.

– Totta kyllä, lihavuus on usein itse aiheutettua. Mutta toisille painonhallinta on vaikeampaa. Sitä paitsi hoidamme julkisella puolella myös tupakoitsijoiden keuhkosyövät ja alkoholistien haimatulehdukset.

On tutkittu, että lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa, kun potilaiden terveet vuodet lisääntyvät, eläkkeelle jäädään myöhemmin eikä liitännäissairauksien hoitoon mene niin paljon rahaa.

Hyvästit herkuttelulle

Kaikissa leikkauksissa, myös lihavuusleikkauksissa on riskinsä. Leikkausalueelle voi tulla verenvuotoa tai tulehdus, mikä saattaa johtaa uusintaleikkaukseen. Sadasta leikatusta keskimäärin kaksi joutuu uusintaleikkaukseen.

Leikkauksen jälkeen voi olla pahoinvointia, ruoansulatusongelmia tai oksentelua. Tilaa kutsutaan dumpingoireyhtymäksi, joka johtuu usein liiasta tai liian nopeasta syömisestä. Oireilua pahentaa rasvainen ja sokeripitoinen ruoka.

– Syöminen leikkauksen jälkeen pitää aloittaa varovasti liemiruoalla. Syödessä ei saisi juoda, sillä neste voi täyttää mahalaukkua liikaa. Huono olo ohjaa ruokailutottumuksia parempaan suuntaan, Peromaa-Haavisto sanoo.

Vakavat haitat ovat harvinaisia. Leikkauskuolleisuus on 0,16 prosenttia, mikä on alhaisempi kuin sappileikkauksissa. Lihavilla potilailla, joita ei leikata, kuolleisuus on pitkäaikaisseurannassa selvästi korkeampi.

Tulos voi olla pettymys

Aina paino ei tipu toivotulla tavalla, mistä seuraa pettymys. Tai vaikka tippuisikin, hoikentuminen ei tuokaan onnea, kuten ehkä kuvitteli.

– Osalle tulee psyykkisiä ongelmia, kun seuraamukset eivät olekaan sitä, mitä on toivonut. Vaikka keskimääräinen laihtuminen on 40 kiloa, lihavuusleikkaus ei ole sama kuin rasvaimu. Se ei tarkoita, että potilas tulee laihana takaisin. Sanonkin aina, että lihavuusleikkaus ei ole kauneus- vaan terveyskirurgiaa.

Ulkonäkö voi muuttua myös epämiellyttävällä tavalla. Jos kehosta poistetaan 40 kiloa läskiä, jäljelle jää roikkuva nahka. Kroppa roikkuu, hölskyy ja heiluu. Iho menee poimuille, hautuu rikki ja voi tulehtua pahasti.

Tällöin edessä on uusi leikkaus. Jos roikkuvasta vatsan alueen ihosta on selkeää haittaa, korjausleikkaus tehdään julkisella puolella.

Käsivarsien, reisien ja rintojen ihon roikkuminen taas katsotaan kosmeettiseksi haitaksi, joka on yleensä kustannettava itse.

Voiko lihoa uudestaan?

Vaikka lihavuusleikkaus olisi mennyt nappiin, hoikempi tulevaisuus ei tule annettuna.

Terveitä elämäntapoja pitää jatkaa koko loppuikä. Jos näin ei tee vaan syö jatkuvasti vähän enemmän kuin pitäisi, pienikin mahalaukku venyy. Sinne mahtuu enemmän ruokaa, jolloin tulee taas syötyä vähän liikaa. Seurauksena on kierre.

– Kaksi vuotta on kriittinen aika, jonka kuluessa uudet elämäntavat pitää omaksua. Esimerkiksi napostelu pitää jättää, koska silloin päivittäinen kalorintarve ylittyy helposti, Pipsa Peromaa-Haavisto sanoo. ■

-

Asiantuntija: gastrokirurgi Pipsa Peromaa-Haavisto Tays Hatanpään sairaala, Tampere.

LEIKATUN RUOKAPÄIVÄ

aamiainen 1 dl puuroa + 1 dl rasvatonta maitoa

välipala Välipalarahka + kahvi tai tee.

lounas 2 dl keittoa ja leivänviipale

välipalat 1 pieni voileipä tai 1—2korppua tai smoothietai 1 hedelmä + kahvi tai tee.

päivällinen 1/2 porsaankyljystä, 1 pieni peruna+kastiketta, 2—3 ruusukaalia

iltapala 1 viipale leipää + ohuelti margariinia + vähärasvainen leikkele

Päivittäin otettava monivitamiini-, D-vitamiini-, B12-vitamiini- ja kalsiumvalmiste.

Juomat on parempi nauttia aterioiden välillä, sillä neste täyttää pienen mahalaukun.

Vierailija

Lihavuusleikkaus mullistaa elämän

"Kun kaikki konstit hoikistumiseen on jo kokeiltu..." Mutta kun kaikea ei ole kokeiltu! Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei ole kokeiltu, vaikka se on tutkitusti tehokkain tapa laihduttaa ja pysyä normipainossa koska sitä on helppo noudattaa elämätapana (ei tarvitse laskea kaloreita). On epäeettistä leikellä tervettä elintä, jos ko keinoa ei ole kokeiltu. Tuore tutkimus kertoo vähähiilihydraattisen dieetin tehosta: https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs13300-018-0373-9 Hoitotyhmässä...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Kuukautiseni ovat olleet aina kellontarkat, mutta nyt olen kärsinyt jo noin vuoden ajan epäsäännöllisistä ja runsastuneista kuukautisista. Kierron pituus vaihtelee 23 ja 31 päivän välillä. Viimeaikoina on ollut myös yhdynnänjälkeisiä vuotoja. Olen käynyt sekä yksityisellä että julkisella puolella gynekologilla, mutta asiaani ei oikein kukaan ota hoitaakseen kokonaisuutena vaan lääkärit aina keskittyvät akuuteimpaan oireeseen. Alavatsan ultraäänitutkimus, papa ja muut laboratoriokokeet ovat olleet normaalit. Kysymykseni onkin, eikö tälle voi tehdä mitään? Gynekologin mukaan munasarjani eivät näytä vaihdevuosia lähestyviltä, mutta voiko kyseessä olla silti jollain tavalla hiipuva hormonitoiminta?

KYSYJÄN ongelmana ovat runsastuneet kuukautiset, yhdynnän jälkeinen vuoto sekä vähän epäsäännöllistynyt kuukautiskierto. Hän ei kerro, millainen raskauden ehkäisymenetelmä on käytössä, vai onko raskaus toiveissa. Muutoksia kuukautisiin voivat aiheuttaa niin yleissairaudet tai esimerkiksi painon nopeat muutokset, mutta oletan, että tällaisia syitä ei ole taustalla.

Kuukautiskierron normaali pituus on 23–35 vrk. Kierron pituus lasketaan vuodon alkupäivästä seuraavan vuodon alkuun. Useimmilla naisilla kuukautiskierron pituus vaihtelee muutamien päivien, jopa viikon puitteissa, ja tällaista vaihtelua voi pitää normaalina.

Kysyjän tilanteessa kuukautiskierron vaihtelu ei sinänsä ole huolestuttavaa.

Hiipuvaan munasarjatoimintaan liittyy joskus kierron lyheneminen. Tämän ns. premenopausaalisen siirtymävaiheen katsotaan alkavan keskimäärin 5–10 vuotta ennen menopaussia.

Gynekologi on ilmeisesti tarkastellut munasarjojen rakennetta ultraäänitutkimuksen avulla ja nähnyt munasarjoissa normaalin määrän pieniä munarakkulan alkuja. Hiipuvasta munasarjatoiminnasta ei tällä perusteella ole kyse.

Kuukautisten runsastumisen ja välivuotojen taustalla voi olla erilaisia gynekologisia syitä. Välivuotojen taustalla voivat olla gynekologiset tulehdukset tai kohdun sairaudet, kuten myoomat tai polyypit. Endometrioosi ja adenomyoosi voivat aiheuttaa kipujen lisäksi välivuotoja ja kuukautisiin liittyvää tiputteluvuotoa. Gynekologisen tutkimuksen ja huolellisen emättimen kautta tehdyn ultraäänitutkimuksen pitäisi kuitenkin paljastaa nämä syyt.

 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.