Pysy masentuneen rinnalla, älä patista

Älä suotta murehdi. Ajatellaan mukavampia asioita, se piristää! Kuule semmoista elämä on, kaikilla on välillä raskasta. Sinun kannattaisi ottaa vastuu elämästäsi ja yrittää olla reagoimatta niin herkästi kaikkeen.

Psykoterapeutti Maaret Kallio tunnistaa tällaisen puheen hyvin.

– Meillä on vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mielen taidoista, kuten vaikeuksista toipumisesta, on alettu puhua asenneasiana, sisuna tai yksilöllisenä kykynä.

Sisulla on kuitenkin kylmä ja kova kääntöpuolensa.

– On ankaraa ja kapeakatseista ajatella, että kaikki on itsestä kiinni. Kun vain viilaat asenteen kuntoon ja tsemppaat, mieli kyllä nousee.

Vastoinkäymisiä ei valita

Asenteella on hyvin pieni rooli silloin, jos vastoinkäymisiä tulee liikaa. Läheinen kuolee, puoliso jää työttömäksi, lapsi sairastuu. Tulee taloushuolia, stressiä, unettomuutta. Jos taustalla on vielä muita elämänmuutoksia, kuten muutto, kestokyky voi loppua.

– Täällä voi kenelle tahansa käydä miten vain. Siksi ei pidä koskaan ajatella, että jos minä olisin tuossa tilanteessa, en kyllä musertuisi – koska sitä et voi tietää, Kallio sanoo.

Alakulo tai masennus eivät ole koskaan omia päätöksiä. Miksi surun murtamaa kuitenkin niin usein kehotetaan positiivisuuteen? Maaret Kalliolla on tähän teoria.

– Ihailemme reippautta. Jos joku sitten putoaakin vaikeuksiin, se herättää pelkoa, että vaikeudet tarttuvat.

Pahimmillaan tsemppipuheesta tulee ase, jolla alakuloista tai vaikeuksien kanssa kamppailevaa on helppo syyllistää. Saatetaan ajatella, että häneltä puuttuu elämänhallinta tai että hän ei ota itse vastuuta itsestä.

Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan tiedä, mitä toinen käy läpi, joten tuomitsemaan ei pidä lähteä.

– Jos olet hädässä ja joku tulee sanomaan, että piristy, se on hyvin mitätöivää ja ohittaa toisen tunteet ja kokemukset täysin.

Oma elämänhistoriakin vaikuttaa.

Kaikilla ei ole yhtä hyviä eväitä vaikeuksien selättämiseen. Osa on saanut isoja kolhuja, mutta sinnitellyt hienosti, kunnes näennäisen pieneltä vaikuttava tapahtuma vie suojauksen.

– Vihaan sanontaa vastoinkäymiset vahvistavat! Se sisältää ajatuksen, että toipuminen on pelkkä yksilön valinta, Kallio puuskahtaa.

Asetu toisen asemaan

Miten läheisten sitten tulisi suhtautua, minkälaiset sanat valita? Maaret Kallio puhuu mielellään myötätunnosta. Sitä voi jokainen opetella.

Tärkeä taito on myös toisen ahdistuksen sietäminen, vaikka se epämukavaa olisikin.

Kenenkään maailma ei siitä murene, että on hetken läsnä muiden huolille.

Jos ei tiedä, miten tukea oikein, senkin voi sanoa.

– Yleensä ihmiset eivät tarvitse neuvoja vaan sitä, että joku kiinnostuu ja kuuntelee. Ajatellaan, että se ei riitä, vaikka juuri se riittää.

Kuuntelemisessa on kuitenkin jotain niin vaikeaa, että moni mieluummin väistelee ja vaikenee. Kallion mielestä tämä kertoo kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan.

– Olemme laumaeläimiä ja muiden tuki on aivan ykkösasia. Pahinta on yksin jääminen ja pinkeä positiivisuus, sitä ei tarvitse kukaan.

Toista saa myös kehua. Voit esimerkiksi sanoa, että tiedät, kuinka raskasta hänellä on, mutta tänään hän näyttää hyvinvoivalta. Näin teet selväksi, että huomaat hänet, vaikket auttaa osaisikaan.

Joskus myötäelämisen vaikeus kertoo siitä, että läheisellä itsellään on paljon suremattomia suruja, jotka vievät ajatukset, eikä energiaa riitä enää muiden murheille.

Ole seurana, keitä teetä

Parasta on tarjota konkreettista apua oma-aloitteisesti, sanoa vaikka, että tulen tiistaina käymään ja tuon ruokaa.

Jos sen sijaan heität pallon toiselle ja pyydät soittamaan, jos tarve on, puhelua ei välttämättä koskaan tule. Harva haluaa olla vaivaksi.

– Oikeat teot ovat arvokkaita. Voit lähteä kävelyseuraksi, keittää teetä tai hoitaa lapsia, että toinen saa levätä.

Kun arjesta saa toimivan, hallinnan tunne palautuu ja tulee uskoa siihen, että tästä suosta vielä noustaan. Myös aika auttaa.

Jos vointi ei tunnu millään kohenevan, voi tummissa vesissä ajelehtivan ohjata ammattiauttajalle. Myönteinen puuttuminen kertoo välittämisestä.

Alakulon kestolle ei kuitenkaan saisi laittaa aikarajaa. Sillä mitä isompi tömähdys elämässä tulee, sitä pidempään kestää, että tilanne vakautuu, Kallio huomauttaa.

– Lähipiiri saattaa kuitenkin alkaa odottaa toipumista nopeastikin ja sanoa, että on tässä muutkin käärineet hihansa ja selvinneet, mitä sinä vieläkin suret.

Useimmiten alakulo väistyy jossain vaiheessa, kuten muutkin tunteet. Kun hyvään päin katsomiseen on taas voimia, saattaa huomata, että vastoinkäymiset eivät olleet pelkästään haitaksi.

– Tutkimuksissa eniten onnellisuutta raportoivat he, jotka kykenevät tuntemaan kaikkia elämään liittyviä tunteita, Kallio sanoo. ◆

LÄHEINEN, TOIMI NÄIN

• Kuuntele ja ole läsnä, vaikket osaisikaan ratkaista ongelmia.
• Anna konkreettista apua: tarjoa ulkoiluseuraa, tee ruokaa, mene käymään.
• Jos tilanne pahenee, ohjaa ammattiauttajalle.

Asiantuntija: Maaret Kallio, psykoterapeutti.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta