Veri saa värinsä hemoglobiinista eli verenpunasta. Hemoglobiinimäärän mittaus on yleisimpiä laboratoriotutkimuksia.

Anemia, hemoglobiinin puute, voi johtua verenvuodoista tai puutteellisesta ravinnosta. Kohtuullinen liikahemoglobiinisuus puolestaan parantaa fyysistä kestävyyttä.

Hemoglobiini rakentuu globiini-nimisestä valkuaisesta ja siihen liittyneestä hemiyhdisteestä, jonka tärkeimpiin rakenneosiin kuuluu rauta. Hemoglobiini sitoo keuhkoissa itseensä happea ja luovuttaa sen kudoksiin. Hemoglobiinin toimintamekanismi on monimutkainen, ja siksi yritykset tehdä sitä korvaavia synteettisiä aineita – keinotekoista verta – eivät ole tuottaneet mainittavia tuloksia.

Hemoglobiini on veren punasoluissa, joiden elinikä on 120 vuorokautta. Keskikokoisella aikuisella on 25 000 miljardia punasolua. Näin ollen ihmisellä syntyy ja tuhoutuu jatkuvasti runsaat pari miljoonaa punasolua sekunnissa. Näistä vapautuva hemoglobiini ei kuitenkaan mene hukkaan. Se hajoaa, mutta aineosat hyödynnetään mm. uuden hemoglobiinin valmistamisessa.

Hemoglobiini mitataan sekä äkillisesti sairastuneilta että pitkään poteneilta. Tämän verikokeen tuloksesta on hyötyä tutkittaessa sekä tietyn elimen, esimerkiksi verenkiertoelimistön, keuhkojen ja keskushermoston, vaivoista kärsiviä että yleisesti oirehtivia. Tarvittaessa hemoglobiini voidaan mitata vain muutamasta kymmenestä mikrolitrasta verta.

Liian vähän

Aikuisen naisen hemoglobiinipitoisuus on 117–155 g/l ja miehen 134–167 g/l. Ero johtuu siitä, että naiset menettävät verta kuukautisina.

Makuuasennossa hemoglobiiniarvo on 5–10 % pienempi kuin pystyasennossa, sillä maatessa verisuonissa oleva nestemäärä suurenee ja veri laimenee.

Kun hemoglobiinipitoisuus laskee alle viitevälin, on kyseessä anemia. Sen oireina on väsymystä,voimattomuutta, huimausta, suorituskyvyn laskua tai päänsärkyä.

Oireiden voimakkuus riippuu siitä, kuinka nopeasti anemia on syntynyt. Jos se on kehittynyt hitaasti kuukausien aikana, oireet voivat olla hyvinkin vähäiset, vaikka hemoglobiinipitoisuus olisi paljon alle 100 g/l.

Krooniset vuodot, esimerkiksi hyvin runsaat kuukautiset, tai tihuuttelu mahasuolikanavasta tulehduskipulääkkeiden aiheuttaman limakalvovaurion seurauksena voivat johtaa raudanpuuteanemiaan.

Ravinnon raudan vähäisyys aiheuttaa paljon vakavaa anemiaa monissa maissa, mutta meillä lähinnä vain pienelle joukolle dieetti-intoilijoita. Myös foolihapon ja B12-vitamiinin puute aiheuttaa anemian.

Se voi eri mekanismeilla liittyä myös reuman kaltaisiin pitkäaikaisiin tulehdustauteihin, veri- ja muihin syöpiin sekä munuaisen toiminnanvajaukseen.

Raskauden aikana hemoglobiinipitoisuus pienenee, koska äidin veren plasmatilavuus suurenee. Tällöin ei ole kyse anemiasta. Toisaalta rautaa tarvitaan normaalia enemmän sekä äidin omia punasoluja että sikiötä varten, joten todellisenkin anemian vaara kasvaa. Joskus on vaikea tietää, johtuuko raskaana olevan pieni hemoglobiiniarvo raudanpuutteesta vai ei. Jos asia ei muuten selviä, on syytä kokeilla, auttaisiko rautatablettilääkitys.

Liian paljon

Hemoglobiinia voi olla myös liikaa. Syöpään verrattava punasolujen kontrolloimaton lisääntyminen ja eräät munuaiskasvaimet aiheuttavat hemoglobiinin liikatuotannon.

Jos happea on saatavilla liian vähän, elimistö pyrkii tasapainottamaan tilanteen lisäämällä hemoglobiinin määrää. Näin käy oleskeltaessa esimerkiksi vuoriston ohuessa ilmassa sekä eräiden sydän- ja keuhkovikojen yhteydessä.

Kohtuullinen hemoglobiinipitoisuuden suureneminen lisää kestävyyttä. Synnynnäinen liikahemoglobiinisuus on – muuhun urheilulahjakkuuteen liittyneenä – tuottanut Suomeen yhden huippuhiihtäjäsuvun.

Hyvin korkea hemoglobiinipitoisuus on haitallinen, sillä veri tulee liian sakeaksi eikä kierrä kunnolla hiussuonissa.

Lue lisää:

Rauta estää anemian
Korkean hemoglobiiniarvon vaarat
Laskevan hemoglobiiniarvon syyt

Vierailija

Hemoglobiini

HB:n viitearvot : Miehet: 134–167 g/l Naiset: 117–155 g/l Anemiaa aiheuttaa raudan riittämätön saanti, raskaus (lisää raudan tarvetta), imetys, liika maidon kalsium, imeytymishäiriöt (mm. keliakia), erilaiset sairaudet, muiden ravintoaineiden puutokset ja runsaat kuukautiset. Folaatin, C-vitamiinin ja B-12 vitamiinin puute aiheuttaa perniöösianemiaa. Lisäksi maidon kalsium tai kalsiumvalmisteiden käyttö, heikentää raudan imeytymistä. Juo vettä. Maitotuotteita enintään 2-3 annosta päivässä...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.