Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kärsin vuosia hyvälaatuisen asentohuimauksen kohtauksista tietämättä, että vaivan voi korjata kertahoitona kippaamalla ja kierittämällä. Puolet potilaista pysyy oireettomina viisi vuotta. 

Herään hirveään oloon. Sänky pyörii ja oksettaa. Takana on hyvin nukuttu yö, edessä ilmeisesti kuolema, mutta miksei päätä särje, jos tämä on aivoverenvuoto? Haahuilen seiniä pitkin vessaan. Oksennan. Olo ei helpota. Ei siis särytöntä migreeniäkään? Hoipun sohvalle ja yritän pitää päätäni mahdollisimman liikkumatta. Hyvästelen läheiseni.

Terveyskeskuksessa lääkäri lähettää minut korvalääkärille, joka toteaa minulla olevan tasapainohäiriön. Se on kurjaa, vaaratonta ja menee ohi.

Kurjaa oli, mutta ohi meni. Ensimmäinen kohtaus sattui 15 vuotta sitten. Vuosien varrella kohtaus on toistunut muutaman kerran. Herään aamulla huonoon oloon, mutta tiedän, että tokenen, kun pysyn petissä mahdollisimman liikkumatta. En mene paniikkiin enkä lääkäriin. Joskus makaan kolme päivää, joskus viikon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta kuulen vasta myöhemmin. Kirjoitin siitä vuosia sitten jutunkin, mutta tauti jäi omituisen etäiseksi, vaikka se on itsellä. Ehkä siksi, että kohtaukset unohtuvat saman tien, kun vaiva helpottaa. Muistan, että haastattelemani asiantuntija antoi sängyssäkierimisohjeen, mutta olo on kohtauksessa niin huono, että ei tee mieli ruveta kieriskelemään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Turhautunut dervissi

Elin siinä luulossa, että vaivan kanssa on opittava elämään ja sitä voi oppia sietämään, jos kieriskelee korvalliselta toiselle. Siedätyshoidossa vaivaa koitetaan helpottaa toistamalla huimausta aiheuttavaa päänliikettä niin kauan, että aivot tottuvat pitämään huimausta normaalina.

Joidenkin huimausta siedätys voi helpottaa, mutta se ei poista sisäkorvasta vaivan syytä eikä huimauksen pelkoa. Elämä jatkuu omituisessa kelluvassa tunteessa, vaikka huimauskohtaus ei olisi päällä.

Itse olin sopeutunut siihen, että loppuelämäni menisi amatööridervissinä: pyöriskelisin ja kieriskelisin mutta arkeni olisi peruutettu siksi aikaa, kun kohtaus on päällä.

Valtaosa potilaista saa asentohuimauskohtauksen niin kuin minäkin, vanhenemisvaivana. Huimaus lyö läpi yleensä maata mennessä tai sängystä noustessa. Joillekin tauti on tullut pään kopsauttamisesta ja lumilautailija Enni Rukajärven lajitovereita asentohuimaus kuuluu vaivaavan siksi, että sisäkorvan tasapainoelinten geelit eivät pysy vauhdissa mukana.

— Kohtaus voi olla niin raju, että luulee kuolevansa, mutta ei siihen kuole ja taju säilyy. Asentohuimaus ei yleensä kaadakaan, mutta kyllähän siinä ahdistuu ja hätääntyy, kun maailma pyörii, sanoo Itä-Suomen yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautien professori Heikki Löppönen.

Hän kertoo hyvänlaatuisen asentohuimauskohtauksen menevän ohi minuutissa. Intän kohtauksen kestävän ainakin kolme päivää tai viikon. Tiedän muitakin, jotka ovat pois pelistä päiväkausia siksi, että maailma pyörähtää pienimmästäkin pään liikkeestä. Eräs nuori mies saa kohtauksen, kun ryhtyy kokoamaan huonekaluja.

Löppönen ei anna periksi. Lääkäri näkee potilaan silmistä, kauanko kohtaus kestää.

— Hutera olo voi jäädä joksikin aikaa, kun aivot yrittävät jäsentää tasapainoelimen ja silmän keskenään ristiriitaisia viestejä. Kun häiriö hoidetaan, puolet potilaista on oireettomia viiden vuoden jälkeen, Löppönen sanoo.

Sora karkaa käytäviin

Kun Heikki Löppönen selostaa huimauksen synnyn, ihmettelen, että tasapaino ylipäätään pysyy kenelläkään.

Kummassakin sisäkorvassa on tasapainoelin, makula. Makula aistii pään liikkeitä. Makuloissa on aistivia karvoja, joita ympäröi gelatiinikerros. Kerroksen päällä on otoliittikiteitä, jotka painavat aistikarvoja pään liikkeiden mukaan. Näin pään asento hahmottuu aivoihin. Kun ikää tulee, otoliittikiteitä voi irrota gelatiinikerroksesta sisäkorvan eteiseen. Vapaat kiteet eivät aiheuta eteisessä mitään harmia. Ongelmat alkavat, jos tuo irtosora kulkeutuu päätä kääntäessä sisäkorvan käärikäytäviin.

Mahdollisia reittejä on kummassakin korvassa kolme. Luulen, että oma vaivani juontui siitä, että yöpöytä oli sängyn päädyssä ja kurottelin kännykkää ja kirjoja pään yli. Näin ajoin soran oikean sisäkorvan takimmaiseen kaarikäytävään. Sieltä löytyy tavallisimmin muidenkin asentohuimauspotilaiden irtosorat. Sora antaa aivoille virheellistä tietoa pään asennosta. Ja se oksettaa. 

Korvavika näkyy silmistä

Istun tutkimuspöydällä. Olo on hutera. Huimaus on kestänyt kaksi päivää. Se iski, kun yritin uimakoulussa opetella selkäuintia.

— On paras tulla lääkäriin tuoreeltaan, joskaan ei pillit vinkuen, Heikki Löppönen sanoo.

Hän laittaa suurentavat lasit päähäni, jotta näkee silmieni liikkeet tarkemmin. Tekeillä on Dix-Hallpiken koe, jolla selviää, missä kuudesta kaarikäytävästä tasapainovika on.

Löppönen ottaa kaksin käsin kiinni korvallisiltani ja kippaa minut nopeasti selälleni niin, että pääni jää roikkumaan tutkimuspöydän yli. Kohtaus tulee välittömästi. Ja kylmä hiki.

Puolen minuutin kuluttua hän palauttaa minut istumaan ja tuijottaa silmiini.

— Kun aiheutimme sisäkorvaan ärsytyksen, silmiin syntyy välittömästi silmävärve. Kun silmäsi hakkaavat ääriasentoon, maailma pyörii ja sinulla on paha olo.

Jokaisesta tasapainoelimen kaarikäytävästä lähtee lyhyt hermorata silmän liikuttajalihaksiin. Silmät hakkaavat kuin tikka puunkylkeen sille puolelle, jonka sisäkorvassa on vika. Jos kiteet lilluvat keskimmäisessä kaarikäytävässä, silmät liikkuvat vaakasuorassa ja värveen nopein lyönti käy sairaan korvan puolelle. Jos vika on taimmaisessa kaarikäytävässä, värve lyö sairaan korvan puolelle, mutta silmän liike on pyörähtävä.

Maallikko ei eroa huomaa, joten oikeita hoitoliikkeitä ei voi keksiä kotona itsekseen.

— Itselleen ei näe diagnoosia tehdä, vaan lääkäri määrittää taudin ja sulkee samalla pois mahdolliset muut huimauksen syyt. Olisi hyvä, jos potilas pystyisi vastaanotolla kertomaan mahdollisimman tarkasti, missä asennossa huimaus tulee, Heikki Löppönen neuvoo tarkkailemaan oireita.

Ällöttävä hoito heti perään

Irtosorani oli siis karannut oikean korvan takimmaiseen kaarikäytävään. Soran palauttavaa hoitoa kutsutaan Epleyn manööveriksi.

Kaarikäytävä on umpikujaan päättyvä putki, joten hoidossa on oltava tarkkana, ettei sora lähde umpikujan suuntaan. Jos sora päätyy putken päähän, asentohuimausta on luvassa jatkossakin.

— Pään asentoa kääntämällä sora saadaan palautettua kaarikäytävästä sisäkorvan eteiseen.

Liikkeet hoitopöydällä ovat aluksi samat kuin tutkittaessa, missä kaarikäytävässä sakka on. Lääkäri kippaa minut ensin selälleni ja samalla kääntää päätäni 45 astetta oikealle. Odotamme puoli minuuttia, että sakka ehtii mukaan. Sitten hän kiertää päätäni hitaasti vasemmalle niin, että nokkani näyttää lattiaan. Silloin sora valuu alaspäin. Tulee paha olo. 

Lääkäri ohjaa liikkeet napakasti ja nopeasti, jotta sora korvissa varmasti liikkuu. Hoitoliikkeet ovat täsmällisiä.

Lopuksi lääkäri pyytää, että lasken leuan alas. Hän auttaa minut takaisin kyljeltäni istumaan. Olo on höntti, mutta maailma palailee paikoilleen.   

Kertakäynti vie puoli tuntia. Epävarmuus askeleissa viipyy iltaan. Olo kirkastuu. Toivon olevani se puoli potilaista, jolla huimaus on yhä poissa viiden vuoden päästä.

Asiantuntija: Heikki Löppönen, korva-, nenä- ja kurkkutautien professori, Itä-Suomen yliopisto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämäkin huimaavat

● jännityspäänsärky

● Ménièren tauti

● verenpaineen lasku esim. nopeasti ylösnoustessa

● verenpainelääkkeet varsinkin hoidon alussa

● paniikkihäiriö

● aivorungon ja pikkuaivojen veren-kiertohäiriöt.

 

Milloin Lääkäriin?

  • Heti, jos huimaukseen liittyy puheen, kuulon, näön, lihasten tai tajunnan häiriöitä tai ei pysy pystyssä.
  • Vuorokaudessa, jos huimaus kestää useita tunteja, vaikka muita oireita ei olisikaan.
  • Parissa viikossa, jos huimaus, toispuolinen kuulon heikkeneminen, korvien suhina tai jokin muu hermostollinen oire ilmenee vähitellen.
Rukkanen

Hei! Mulla on tapaturman vuoksi asentohuimausta ja olen tehnyt monta vuotta näitä asentohoitoja aamuisin heti heräämisen jälkeen. Se kannattaa! Mutta aina en ehdi tehdä näitä hoitoja ja silloin tunnen vartaloni oikean puolen heikommaksi koko päivän ja katseen kohdistaminen esim. kumppanin silmiin on vaikeampaa, koska silmät lähtee itsestään harhailemaan. Lisäksi pään nopeammat liikkeet vedättävät kävellessä oikealle, eli tulee helposti sivuaskeleita etenkin kiireessä.. Jos en ole tehnyt asentohoitoa niin esim istuessa tuolilla en tunne kunnolla oikeaa pakaraani ja sillon tulee istuttua enemmän vasemman puolen varassa. Voiko tämän vaivan todella kokonaan parantaa moneksi vuodeksi? Se olisi mahtavaa :)

Vierailija

Minulla vaiva alkoi hammaslääkärin jälkeen seuraavana aamuna. Epäilen että poraaminen saa sakan irtoamaan ja tämä on toistunut nyt 2 kertaa juurihoidon jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla