Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kärsin vuosia hyvälaatuisen asentohuimauksen kohtauksista tietämättä, että vaivan voi korjata kertahoitona kippaamalla ja kierittämällä. Puolet potilaista pysyy oireettomina viisi vuotta. 

Herään hirveään oloon. Sänky pyörii ja oksettaa. Takana on hyvin nukuttu yö, edessä ilmeisesti kuolema, mutta miksei päätä särje, jos tämä on aivoverenvuoto? Haahuilen seiniä pitkin vessaan. Oksennan. Olo ei helpota. Ei siis särytöntä migreeniäkään? Hoipun sohvalle ja yritän pitää päätäni mahdollisimman liikkumatta. Hyvästelen läheiseni.

Terveyskeskuksessa lääkäri lähettää minut korvalääkärille, joka toteaa minulla olevan tasapainohäiriön. Se on kurjaa, vaaratonta ja menee ohi.

Kurjaa oli, mutta ohi meni. Ensimmäinen kohtaus sattui 15 vuotta sitten. Vuosien varrella kohtaus on toistunut muutaman kerran. Herään aamulla huonoon oloon, mutta tiedän, että tokenen, kun pysyn petissä mahdollisimman liikkumatta. En mene paniikkiin enkä lääkäriin. Joskus makaan kolme päivää, joskus viikon.

Hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta kuulen vasta myöhemmin. Kirjoitin siitä vuosia sitten jutunkin, mutta tauti jäi omituisen etäiseksi, vaikka se on itsellä. Ehkä siksi, että kohtaukset unohtuvat saman tien, kun vaiva helpottaa. Muistan, että haastattelemani asiantuntija antoi sängyssäkierimisohjeen, mutta olo on kohtauksessa niin huono, että ei tee mieli ruveta kieriskelemään. 

Turhautunut dervissi

Elin siinä luulossa, että vaivan kanssa on opittava elämään ja sitä voi oppia sietämään, jos kieriskelee korvalliselta toiselle. Siedätyshoidossa vaivaa koitetaan helpottaa toistamalla huimausta aiheuttavaa päänliikettä niin kauan, että aivot tottuvat pitämään huimausta normaalina.

Joidenkin huimausta siedätys voi helpottaa, mutta se ei poista sisäkorvasta vaivan syytä eikä huimauksen pelkoa. Elämä jatkuu omituisessa kelluvassa tunteessa, vaikka huimauskohtaus ei olisi päällä.

Itse olin sopeutunut siihen, että loppuelämäni menisi amatööridervissinä: pyöriskelisin ja kieriskelisin mutta arkeni olisi peruutettu siksi aikaa, kun kohtaus on päällä.

Valtaosa potilaista saa asentohuimauskohtauksen niin kuin minäkin, vanhenemisvaivana. Huimaus lyö läpi yleensä maata mennessä tai sängystä noustessa. Joillekin tauti on tullut pään kopsauttamisesta ja lumilautailija Enni Rukajärven lajitovereita asentohuimaus kuuluu vaivaavan siksi, että sisäkorvan tasapainoelinten geelit eivät pysy vauhdissa mukana.

— Kohtaus voi olla niin raju, että luulee kuolevansa, mutta ei siihen kuole ja taju säilyy. Asentohuimaus ei yleensä kaadakaan, mutta kyllähän siinä ahdistuu ja hätääntyy, kun maailma pyörii, sanoo Itä-Suomen yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautien professori Heikki Löppönen.

Hän kertoo hyvänlaatuisen asentohuimauskohtauksen menevän ohi minuutissa. Intän kohtauksen kestävän ainakin kolme päivää tai viikon. Tiedän muitakin, jotka ovat pois pelistä päiväkausia siksi, että maailma pyörähtää pienimmästäkin pään liikkeestä. Eräs nuori mies saa kohtauksen, kun ryhtyy kokoamaan huonekaluja.

Löppönen ei anna periksi. Lääkäri näkee potilaan silmistä, kauanko kohtaus kestää.

— Hutera olo voi jäädä joksikin aikaa, kun aivot yrittävät jäsentää tasapainoelimen ja silmän keskenään ristiriitaisia viestejä. Kun häiriö hoidetaan, puolet potilaista on oireettomia viiden vuoden jälkeen, Löppönen sanoo.

Sora karkaa käytäviin

Kun Heikki Löppönen selostaa huimauksen synnyn, ihmettelen, että tasapaino ylipäätään pysyy kenelläkään.

Kummassakin sisäkorvassa on tasapainoelin, makula. Makula aistii pään liikkeitä. Makuloissa on aistivia karvoja, joita ympäröi gelatiinikerros. Kerroksen päällä on otoliittikiteitä, jotka painavat aistikarvoja pään liikkeiden mukaan. Näin pään asento hahmottuu aivoihin. Kun ikää tulee, otoliittikiteitä voi irrota gelatiinikerroksesta sisäkorvan eteiseen. Vapaat kiteet eivät aiheuta eteisessä mitään harmia. Ongelmat alkavat, jos tuo irtosora kulkeutuu päätä kääntäessä sisäkorvan käärikäytäviin.

Mahdollisia reittejä on kummassakin korvassa kolme. Luulen, että oma vaivani juontui siitä, että yöpöytä oli sängyn päädyssä ja kurottelin kännykkää ja kirjoja pään yli. Näin ajoin soran oikean sisäkorvan takimmaiseen kaarikäytävään. Sieltä löytyy tavallisimmin muidenkin asentohuimauspotilaiden irtosorat. Sora antaa aivoille virheellistä tietoa pään asennosta. Ja se oksettaa. 

Korvavika näkyy silmistä

Istun tutkimuspöydällä. Olo on hutera. Huimaus on kestänyt kaksi päivää. Se iski, kun yritin uimakoulussa opetella selkäuintia.

— On paras tulla lääkäriin tuoreeltaan, joskaan ei pillit vinkuen, Heikki Löppönen sanoo.

Hän laittaa suurentavat lasit päähäni, jotta näkee silmieni liikkeet tarkemmin. Tekeillä on Dix-Hallpiken koe, jolla selviää, missä kuudesta kaarikäytävästä tasapainovika on.

Löppönen ottaa kaksin käsin kiinni korvallisiltani ja kippaa minut nopeasti selälleni niin, että pääni jää roikkumaan tutkimuspöydän yli. Kohtaus tulee välittömästi. Ja kylmä hiki.

Puolen minuutin kuluttua hän palauttaa minut istumaan ja tuijottaa silmiini.

— Kun aiheutimme sisäkorvaan ärsytyksen, silmiin syntyy välittömästi silmävärve. Kun silmäsi hakkaavat ääriasentoon, maailma pyörii ja sinulla on paha olo.

Jokaisesta tasapainoelimen kaarikäytävästä lähtee lyhyt hermorata silmän liikuttajalihaksiin. Silmät hakkaavat kuin tikka puunkylkeen sille puolelle, jonka sisäkorvassa on vika. Jos kiteet lilluvat keskimmäisessä kaarikäytävässä, silmät liikkuvat vaakasuorassa ja värveen nopein lyönti käy sairaan korvan puolelle. Jos vika on taimmaisessa kaarikäytävässä, värve lyö sairaan korvan puolelle, mutta silmän liike on pyörähtävä.

Maallikko ei eroa huomaa, joten oikeita hoitoliikkeitä ei voi keksiä kotona itsekseen.

— Itselleen ei näe diagnoosia tehdä, vaan lääkäri määrittää taudin ja sulkee samalla pois mahdolliset muut huimauksen syyt. Olisi hyvä, jos potilas pystyisi vastaanotolla kertomaan mahdollisimman tarkasti, missä asennossa huimaus tulee, Heikki Löppönen neuvoo tarkkailemaan oireita.

Ällöttävä hoito heti perään

Irtosorani oli siis karannut oikean korvan takimmaiseen kaarikäytävään. Soran palauttavaa hoitoa kutsutaan Epleyn manööveriksi.

Kaarikäytävä on umpikujaan päättyvä putki, joten hoidossa on oltava tarkkana, ettei sora lähde umpikujan suuntaan. Jos sora päätyy putken päähän, asentohuimausta on luvassa jatkossakin.

— Pään asentoa kääntämällä sora saadaan palautettua kaarikäytävästä sisäkorvan eteiseen.

Liikkeet hoitopöydällä ovat aluksi samat kuin tutkittaessa, missä kaarikäytävässä sakka on. Lääkäri kippaa minut ensin selälleni ja samalla kääntää päätäni 45 astetta oikealle. Odotamme puoli minuuttia, että sakka ehtii mukaan. Sitten hän kiertää päätäni hitaasti vasemmalle niin, että nokkani näyttää lattiaan. Silloin sora valuu alaspäin. Tulee paha olo. 

Lääkäri ohjaa liikkeet napakasti ja nopeasti, jotta sora korvissa varmasti liikkuu. Hoitoliikkeet ovat täsmällisiä.

Lopuksi lääkäri pyytää, että lasken leuan alas. Hän auttaa minut takaisin kyljeltäni istumaan. Olo on höntti, mutta maailma palailee paikoilleen.   

Kertakäynti vie puoli tuntia. Epävarmuus askeleissa viipyy iltaan. Olo kirkastuu. Toivon olevani se puoli potilaista, jolla huimaus on yhä poissa viiden vuoden päästä.

Asiantuntija: Heikki Löppönen, korva-, nenä- ja kurkkutautien professori, Itä-Suomen yliopisto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämäkin huimaavat

● jännityspäänsärky

● Ménièren tauti

● verenpaineen lasku esim. nopeasti ylösnoustessa

● verenpainelääkkeet varsinkin hoidon alussa

● paniikkihäiriö

● aivorungon ja pikkuaivojen veren-kiertohäiriöt.

 

Milloin Lääkäriin?

  • Heti, jos huimaukseen liittyy puheen, kuulon, näön, lihasten tai tajunnan häiriöitä tai ei pysy pystyssä.
  • Vuorokaudessa, jos huimaus kestää useita tunteja, vaikka muita oireita ei olisikaan.
  • Parissa viikossa, jos huimaus, toispuolinen kuulon heikkeneminen, korvien suhina tai jokin muu hermostollinen oire ilmenee vähitellen.
Rukkanen

Huimaus pois kippaushoidolla

Hei! Mulla on tapaturman vuoksi asentohuimausta ja olen tehnyt monta vuotta näitä asentohoitoja aamuisin heti heräämisen jälkeen. Se kannattaa! Mutta aina en ehdi tehdä näitä hoitoja ja silloin tunnen vartaloni oikean puolen heikommaksi koko päivän ja katseen kohdistaminen esim. kumppanin silmiin on vaikeampaa, koska silmät lähtee itsestään harhailemaan. Lisäksi pään nopeammat liikkeet vedättävät kävellessä oikealle, eli tulee helposti sivuaskeleita etenkin kiireessä.. Jos en ole tehnyt...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.