Sen muistaa aina
Nainen voi unohtaa paljon, mutta ei lasten syntymää. Kokemus voi antaa voimaa tai olla musertava, kirjoittaa kätilö Laura Kosonen.
Tämä on brutaalia, nainen sanoo. Hän on synnyttänyt vuorokautta aikaisemmin ja tarvitsee nyt apua vessareissulla. Olemme katsoneet alapään ompeleita yhdessä peilin avulla. Minusta ne näyttävät hyvältä, naisen mielestä rujoilta. Kaikki on normaalisti. Hän toipuu, mutta ei usko sitä vielä itse.
Juuri synnyttänyt nainen on hauras olento. Keho on vieras ja se valuu: kohtu verta, rinnat maitoa, kainalot hikeä ja silmät kyyneliä. Mieltä ohjaavat uudet voimat. Kuinka asettaisin sanani kätilönä oikein, kun vuorokauden ikäinen äiti itkee ihme sylissään? Hän ei osaa itsekään sanoa, ovatko kyyneleet hyviä vai pahoja.
