Uniterapia auttoi Nooraa: "Piti päästää irti ajatuksesta, että on pakko nukkua"

Kylki-vatsa-selkä-kylki-vatsa… Noora Marja-aho tuskaili yhdessä asennossa hetken, siirsi lopulta tyynyn jalkopäähän ja yritti jälleen vimmaisesti saada unta. Kun oli aikansa pyörinyt, kehon viritystila oli kiristynyt äärimmilleen.

–Kun yrität nukkua väkisin, niin eihän siitä mitään tule.

Jos Noora nousi, hän katsoi puhelinta tai meni jatkamaan kesken jäänyttä poliisisarjaa ja virkistyi vain lisää. Aamulla olo oli tahmea ja sumuinen – ja tunteet pinnassa.

–Kun en päässyt nollaamaan hätätilaa, joka hermostossa värähteli, hätä vain kasvoi.

Elämän kriiseissä unettomuus räjähti täysin hallitsemattomaksi. Huonounisuus alkoi pyörittää elämää, ja nuori nainen oli varma, ettei tule koskaan nukkumaan normaalisti ja joutuu aina turvautumaan unilääkkeisiin.

Sanat ”ei koskaan” ja ”aina”, alkoivat kiertää kehää mielessä. Noora tunsi itsensä erilaiseksi ja vialliseksi ja ajatteli, ettei ikinä tule olemaan työkykyinen, koska unettomuus jatkuu aina.

–Huoli tulevaisuudesta ja se, kelpaako työnantajalle, itselleen tai kellekään muullekaan, kasvoi todella isoksi.

Herkkä lapsi valvoo muita

Unettomat yöt tulivat Nooralle tutuiksi jo lapsena, sillä kotona tunnelma oli välillä ahdistava, pelottava ja epävakaa. Toinen vanhempi käytti päihteitä ja katosi toisinaan ryyppyreissuille. Noora kasvatti pitkät ja herkät tuntosarvet.

–Tarkkailin ilmapiiriä, olin koko ajan anturit pystyssä. Mietin, että jos menen iskän syliin, niin tuleeko äidille paha mieli ja päinvastoin. Onneksi sain viettää aikaa paljon myös maalla mummolassa, jossa oli lehmiä, koiria ja kissoja sekä naapurissa tyttöjä, joiden kanssa leikkiä.

Lapsuudessa ei katsottu hyvällä sitäkään, että pieni tyttö vain piristyi illalla ja sitten nukkui myöhään. Kun muut nukkuivat, Noora saattoi syödä salaa pullaa tai jäätelöä ja katsella telkkarista kauhuelokuvia.

–Koska isovanhempien piti herätä lypsämään lehmiä, he menivät aikaisin nukkumaan.

Joskus Noora myöhästyi koulusta, koska ei jaksanut herätä. Välillä hän nukahti tunneille. Yläasteella alkoi kiusaaminen. Noora rupesi välttelemään kouluruokailua, koska tilanteet kärjistyivät usein tönimiseksi ja haukkumiseksi.

Unettomuus herätti epätoivoa, syyllisyyttä ja ahdistusta. Noora koki vain ongelmansa mitätöintiä. Joskus ihmiset saattoivat tokaista, että laita vain silmät kiinni ja nuku.

–Aivan kuin unettomuus ja valvominen olisi oma valinta. Eihän kukaan valitse unettomuutta.

Unilääkkeitä ja viiniä

Ensimmäisen unilääkereseptin Noora sai parikymppisenä, kun pitkä parisuhde katkesi. Vaikka uni ei tullut, piti pysyä järjissään ja käydä töissä. Ratkaisun toi nukahtamislääke. Aluksi Noora otti sitä ohjeen mukaan vain pahimmissa tilanteissa.

Sitten tuli uusi väkivaltainen parisuhde ja lääkkeistä pakokeino.

–Elämä vain rysähti. Oireilin rajusti ja minulla todettiin burnout, masennus, paniikkihäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Sain ahdistukseen rauhoittavia bentsodiatsepiineja, lopulta mukaan tulivat päihteetkin. Olin varma, että kuolen joko oman tai poikaystäväni käden kautta.

Unilääkkeen kanssa Noora joi lasillisen viiniä. Lopulta tabletteja meni viisi, jopa kymmenen kerralla. Silti Noora pyrki sinnittelemään hereillä paetakseen maailmaan, jossa ei tunne mitään.

Hän arvelee, että pysyi hereillä, koska hermosto oli koko ajan ”taistele tai pakene” -tilassa.

Vaikka herätessä oli morkkis, Noora mietti, milloin voisi päästä seuraavan kerran samaan tiedottomuuden tilaan.

–Nykyään tuntuu oudolta ajatella, että olen joskus toiminut noin.

Lääkkeet lähti, luottamus tuli

Sitten yksi Nooran pahimmista peloista kävi toteen. Vuonna 2019 lääkäri ei enää uusinut nukahtamislääkereseptiä ja myös rauhoittavaa lääkettä alettiin vähentää. Nooran ensimmäinen ajatus oli, että helpompaa olisi vain tappaa itsensä kuin yrittää selviytyä lamaannuttavista ahdistuksista ja paniikeista ilman lääkkeitä.

Muutaman viikon kuluessa pahin järkytys kuitenkin hellitti.

–Aloin luottaa lääkäriin, ja ajattelin, että hän varmasti tietää, mitä tekee. Olin tottunut ottamaan kemiallista helpotusta enkä ollut joutunut miettimään, miten saisin itse rauhoitettua itseni.

Noora haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei missään nimessä ole sitä mieltä, että unilääkkeet olisivat pelkästään pahasta.

–En varmasti olisi tässä, jos minulle ei olisi määrätty niitä. Nukahtamislääkkeillekin on paikkansa.

Tunteet esiin ja tutuiksi

Unettomuuden kanssa Nooraa ovat auttaneet monet keinot. Yksi niistä oli dialektinen käyttäytymisterapia, jossa hän kävi puoli vuotta syksystä 2020. Sen paras anti oli tunnetaitojen ja tietoisen läsnäolon opettelussa.

Noora on todella kiitollinen siitä, että hän sai terapian avulla myös epävakaan persoonallisuushäiriön oireettomaksi.

–Tunteet eivät enää riepottele minua. Aiemmin sisälläni oli outo möykky, joka ohjaili toimintaani. En tunnistanut tunteita ja olin yksi hermoraunio kaikkien tukahdutettujen tunteideni kanssa.

Keväällä 2021 Noora sai tietää pääsevänsä unettomuuden nettiterapiaan – hän itki onnesta.

Se oli kuin lämmin kädenojennus universumilta. Kokonaisuus tuntui Noorasta niin taitavasti mietityltä, että harjoitusten tekeminen oli nautinto. Helppoa se ei silti aina ollut. Turhautumisen hetket liittyivät omaan vaativuuteen ja sisäiseen kriitikkoon, jolle mikään ei riittänyt.

–Jouduin puntaroimaan, onko kaikki tosiaan pilalla, jos myöhästyn antamastani nukkumaanmenon tavoiteajasta puoli tuntia tai jonain päivänä unohdan täyttää unipäiväkirjaa. Olin mustavalkoinen ja armoton. Onneksi nettiterapian hoitaja havahdutti hellittämään otetta.

Nettiterapiassa oli oma osio huolihetkille, joiden kirjoittamisesta tuli Nooralle ehkä parasta itsehoivaa, johon hän on koskaan törmännyt. Terapia sisälsi myös tietoisen läsnäolon harjoituksia ja rentoutusharjoituksia.

–Se auttoi siksikin, että minulle, joka olen katsonut välillä kuolemaa silmästä silmään, ei ole mitään tärkeämpää kuin olla elossa. En pidä elämää itsestäänselvyytenä. Kun sain ammattiapua unettomuuteen, yksi iso palanen loksahti paikoilleen.

Yleensä öinen huoli liittyi johonkin ihmissuhteeseen, tulevaisuuteen tai itse unettomuuteen.

Aina oli jokin juttu, joka saavutti yöllä valtavat mittasuhteet. Noora alkoi pohtia, onko huoli sellainen, jonka voi ratkaista nyt.

Nooralla oli käytössä väsyttävä lääke, jonka hän sai lopetettua terapian myötä. Jo muutamassa päivässä olo tuntui virkeämmältä. Oma keho alkoi tehdä työtä, jota sen kuuluikin.

Ei se ollutkaan huono yö

Paras ja vaikein terapian anti oli kuitenkin omien unettomuuteen liittyvien uskomusten tiedostaminen ja muuttaminen. Unipäiväkirjaan kirjattiin faktoja unesta, kuten unen laatua ja pituutta. Se antoi Nooralle mahdollisuuden kyseenalaistaa omia fiiliksiään. Oliko yö ollut oikeasti niin surkea kuin hän ajatteli?

–Saatoin huomata, että olen nukkunut kuitenkin 7 tuntia 15 minuuttia, ja sehän on hyvä yö. Piti irtautua ajatuksesta, että kun ei tullutkaan kahdeksaa tuntia, niin mitäs tässä yrittämään.

Kun täydellisyyden tavoittelu loppui, myös unipaniikki rauhoittui:

–Vaikka en tänä yönä nukkuisikaan hyvin, niin huominen päivä tulee olemaan silti ihan hyvä. Käyn lämpimässä suihkussa, syön hyvin ja menen aiemmin nukkumaan. Silloin alan jo purkaa omaa huolta.

Syvähengitys ja paljon muuta

Nykyään Noora vaalii unta pienillä, hyvillä valinnoilla pitkin päivää. Niistä on tullut jo rutiinia eikä nukkumaanmeno juuri huoleta. Jos uni ei tule, Nooraa rauhoittaa itseään pitkillä uloshengityksillä ja palleahengityksellä. Joskus hän keskittyy siihen, miltä hengitys tuntuu nenässä, joskus siihen, kun rintakehä nousee ja laskee. Usein hän laskee hengityksen mukana.

–Parhaimmillaan nukahdan minuuteissa muutaman hitaan hengityskierron jälkeen. Joku on sanonut osuvasti, että hengitys on luonnon bentso. Hengitys muistuttaa siitä, että olet elossa ja niin kauan kun hengität, sinulla on periaatteessa kaikki hyvin.

Tarvittaessa hän asettaa kylmäpussin niskaan tai otsalle ja antaa kylmän tehdä tehtävänsä.

Noora tekee myös perhostaputuksia. Hän laittaa kädet rinnan päällä ristiin ja taputtelee vuorotellen käsillään itseään. Se rauhoittaa heti.

Mieltäkin voi harhauttaa

Noora sanoo, ettei hänkään ole immuuni unettomuudelle. Vieläkin tulee öitä tai kausia, jolloin nukkuminen ei vain ”nappaa”. Hän on kuitenkin huomannut, että mieltäkin voi harhauttaa. Kun päästää irti ajatuksesta, että on pakko nukkua, niin se alkaa tuottaa kummasti hedelmää.

–Myös katastrofiajatusten pysäyttäminen alkuunsa kannattaa. Puhun itselleni myötätuntoisesti: vaikka en nukkuisikaan tänä yönä hyvin, mitään pahaa ei tapahdu.

Kyky itsensä rauhoitteluun ja terapiassa omaksuttu lempeä viisaus ovat mullistaneet entisen unipainikoijan yöt.

Noora on oppinut, että traumat ja tunnelukot ovat ohjanneet hänen elämäänsä. Se oli kuin synninpäästö.

–En olekaan huono ihminen, vaan tosi rikki. Tuon oivalluksen myötä suhtaudun myös satunnaiseen unettomuuteen armollisesti. Kysyn itseltäni, mikä on hätänä, sen sijaan, että syyttäisin itseäni huonoksi nukkujaksi. 

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta