Jos juot paljon kahvia, saatat tarvita vähän enemmän B-vitamiinia. Joissakin tutkimuksissa on taas havaittu, että B2-vitamiini vähentää migreenikohtauksia ja C- ja E-vitamiinipitoinen ruoka hoitaa niveliä.

Saamme suurimman osan vitamiineista syömällä, mutta samanaikaisesti menetämme osan vitamiineistamme juomalla. Norjalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin, miten kahvinjuonti vaikuttaa B-vitamiinien tasoon.

Tulokset osoittivat, että runsaasti kahvia juovilla joidenkin B-vitamiinien (folaatin, B6-vitamiinin ja riboflaviinin) tasot olivat kontrolliryhmää alhaisemmat. Vaikutus tuli esiin neljännen päivittäisen kupin jälkeen. Hyödylliset vitamiinit ilmeisesti huuhtoutuivat lisääntyneen virtsanerityksen mukana.

Myös alkoholin juojilla voisi olla syytä tarkastaa B-vitamiinin tasojaan. Alkoholin kulutus syö erityisesti folaattia, B6- ja B12-vitamiinia. Jos ihminen juo vain kohtuullisesti, B-vitamiinien puute kertoo yleensä vain huonosta ruokavaliosta. Jos juominen sen sijaan on pitkäaikaisempaa, elimistö alkaa hajottaa B-vitamiineja.

Alkoholi kuluttaa myös maksaan varastoitunutta A-vitamiinia hyvin nopeasti, minkä vuoksi juominen altistaa myös A-vitamiinin puutteelle. Alkoholi myös muuttaa A-vitamiinia ja sen esiastetta beetakaroteenia siten, että ne muuttuvat maksalle myrkyllisiksi.

Lue lisää Laihduttaja, näin varmistat vitamiinit

B2-vitamiinista apua migreeniin?

Migreenikot tietävät lukuisia ruoka-aineita, kuten kahvi, punaviini ja tietyt juustot, jotka voivat laukaista migreenikohtauksen. Harvemmassa ovat ruoka-aineet, jotka voisivat kohtauksia estää. Yksi tällainen saattaa olla riboflaviini eli B2-vitamiini.

Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että riboflaviini vähentäisi migreenikohtauksia.

Tutkimuksia vaivaa kuitenkin migreenitutkimuksen ikuinen ongelma: oikullinen päänsärky reagoi herkästi myös lumelääkkeeseen. Osassa tutkimuksista riboflaviinilla on ollut myönteinen vaikutus migreenipäänsärkyyn, mutta osassa ei ole saatu selvää eroa riboflaviinin ja lumelääkkeen välille.

Lue lisää Kahvi on terveysjuoma, joka ei sovi kaikille

Antioksidantti helpottaa nivelkipuja

Reumaattisiin tauteihin liittyvä krooninen tulehdus lievenee antioksidanteilla. Tulokset ovat parempia, jos antioksidantit tulevat ravinnon mukana eivätkä yksittäisinä ravintovalmisteina.

Tästä saatiin hyvä osoitus suomalaisessa tutkimuksessa jossa reumaattista nivelreumaa ja fibromyalgiaa sairastavat potilaat noudattivat kasvisruokavaliota. Ruokavalioon kuului paljon hedelmiä, marjoja, siemeniä, juureksia ja ituja. Ruokavalion aikana potilaiden verestä ja virtsasta mitattiin korkeita C- ja E-vitamiinin, karotenoidien, lykopeenin ja luteiinin pitoisuuksia. Marjojen antioksidanteista erityisesti kversetiini, myrisetiini ja kamferoli olivat myös koholla.

Lue lisää Marjojen flavonoideista

Vegaaniruokavaliolla todettiin olevan erittäin suotuisa vaikutus reumasairauksiin. Sekä fibromyalgiaa että reumaattista niveltulehdusta sairastavien kipu ja nivelten jäykkyys lieventyivät. Ihmiset molemmissa ryhmissä kokivat myös, että heidän yleinen terveydentilansa oli kohentunut.

Lue lisää Muista nämä, kun aloitat kasvissyönnin

Aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty C- ja D-vitamiinin vaikutuksia nivelrikkoon, on saatu myös positiivisia, mutta osin ristiriitaisia tuloksia.

A-vitamiini

  • Lähteitä ovat maito, juusto, voi, munat, maksa. Myös beetakaroteenia sisältävät vihannekset ja hedelmät, erityisesti porkkana, mutta myös esimerkiksi lehtikaali, bataatti, pinaatti, tomaatti, paprika ja parsakaali. Elimistö muuntaa beetakaroteenin A-vitamiiniksi.
  • Tehtävät: välttämätön hämäränäössä, solujen kasvussa ja erilaistumisessa sekä ihmisen lisääntymisessä, ylläpitää ihon ja limakalvojen kuntoa.
  • Puutosoireet: silmän sarveiskalvomuutokset, hämäräsokeus, ihon ja silmien sekä suun ja limakalvojen kuivuminen.
  • Päivittäisen tarpeen määrittäminen on hankalaa. Suositeltu annos miehille on 900 mikrogrammaa RE ja naisille 700 mikrogrammaa RE. (RE tarkoittaa retinoliekvivalenttia eli retinolia vastaavaa määrää; retinoli on A-vitamiinin eläinkunnan tuotteissa esiintyvä muoto)

B1-vitamiini eli tiamiini

  • Lähteitä: sianliha, täysjyvävilja, palkokasvit, pähkinät ja peruna.
  • Tehtävät: muuttaa rasvaa ja hiilihydraatteja energiaksi ja osallistuu kasvuun, sekä hermoston, sydämen ja suoliston toimintaan.
  • Puutosoireet: yleisiä alkoholisteilla, ruokahaluttomuutta, väsymystä, lihasheikkoutta ja hermostovaurioita.
  • Päivittäinen tarve miehillä 1,4 mg, naisille 1,1 mg. Saadaan päivittäisestä ruokavaliosta.

B2-vitamiini eli riboflaviini

  • Lähteitä maitotuotteet, liha ja kananmunat, täysjyvävilja ja oluthiiva.
  • Tehtävät: tuottaa hiilihydraateista, proteiineista ja rasvasta energiaa soluille.
  • Puutosoireet: haavaumat suupielessä, suussa ja kielessä sekä ihottuma kasvoissa, hiustenlähtö.
  • Päivittäinen tarve miehillä 1,7 mg ja naisilla 1,1 mg. Riboflaviinin tarve on suurempi lapsilla ja raskaana olevilla naisilla.

B3-vitamiini eli niasiini

  • Lähteitä liha, kala, täysjyvävilja, pähkinät, sienet ja vihreät salaatit.
  • Tehtävät: osallistuu solujen energiatuotantoon ja hermoston välittäjäaineiden muodostukseen sekä ihon ja ruuansulatusjärjestelmän ylläpitoon.
  • Puutosoireet: väsymys, masennus, ihottuma, ripuli.
  • Päivittäinen tarve miehillä 19 mg ja naisille 15 mg. Elimistö kykenee valmistamaan osan tarvitsemastaan niasiinista tryptofaani-aminohaposta, mutta suurin osa tulee ravinnon mukana.

B6-vitamiini eli pyridoksiini

  • Lähteitä sian- ja siipikarjanliha, munankeltuainen, maitotuotteet, kala, täysjyvävilja ja hiiva.
  • Tehtävät: osallistuu proteiini- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan, hermoston toimintaan ja punasolujen muodostukseen.
  • Puutosoireet: puutos liittyy usein runsaaseen alkoholinkäyttöön, oireita ovat ihottumat ja keskushermosto-oireet, kuten huimaus ja kouristelu, sekä limakalvomuutokset ja anemia.
  • Päivittäinen saantisuositus miehille 1,6 mg ja naisille 1,2 mg. Koska vitamiini osallistuu aminohappoaineenvaihduntaan, sitä tarvitaan sitä enemmän mitä proteiinipitoisempaa ruokaa syödään.

Folaatti eli foolihappo

  • Parhaita lähteitä tuoreet kasvikset, erityisesti kaalit, salaatit ja punajuuri, sekä hedelmät, pavut, marjat ja täysjyvävilja.
  • Tehtävät: välttämätön solunjakautumisessa ja solujen geeniperimän ja proteiinin muodostuksessa, solujen,  erityisesti veren punasolujen muodostumisessa, kasvussa ja ruoansulatuskanavan hyvinvoinnissa. Raskauden aikana ehkäisee sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriöitä.
  • Puutosoireet: anemia.
  • Päivittäinen saantisuositus 300 mikrogrammaa, raskaana olevilla naisilla 400 mikrogrammaa.

B12-vitamiini eli syanokobalamiini

  • Vain eläinkunnan tuotteissa, etenkin lihassa, kalassa, maksassa ja maidossa, sekä joissakin maitohappokäymisellä valmistetuissa kasviselintarvikkeissa.
  • Tehtävät: osallistuu elimistön aineenvaihduntaan ja on välttämätön nopeasti uusiutuvien solujen, kuten punasolujen, muodostumisessa ja hermoston toiminnassa.
  • Puutosoireet: häiriöitä punasolun muodostuksessa, anemiaa ja hermostollisia häiriöitä, kuten raajojen pistelyä ja tuntoaistin katoaminen jäsenistä.
  • Päivittäinen saantisuositus 2 mikrogrammaa.
  • Kasvisruokavaliota noudattaville suositellaan B12-ravintolisiä. Vitamiini myös varastoituu elimistöön jopa vuosiksi

Lue lisää Ota lisää B12-muistivitamiinia

B5-vitamiini eli pantoteenihappo

  • Monissa ruoissa kuten lihassa, kalassa, täysjyväviljassa ja vihanneksissa.
  • Tehtävät: osallistuu elimistön energiantuotantoon ja kolesterolin, rasvan ja punasolujen muodostukseen.
  • Puutosoireet: puutos erittäin harvinaista, oireina varpaiden tunnottomuus ja pistely.
  • Turvallinen saanti 4-7 mg päivässä.

Biotiini eli H-vitamiini

  • Lähes kaikissa ruoissa pieniä määriä.
  • Tehtävät: osallistuu rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan, vapauttaa ravinnosta energiaa.
  • Puutosoireet: puutos erittäin harvinaista.
  • Päivittäinen tarve vaikea määritellä mutta hyvin pieni, noin 30-100 mikrogrammaa.

C-vitamiini

  • Parhaita lähteitä sitrushedelmät, marjat, tuoreet hedelmät ja vihannekset, peruna.
  • Tehtävät: edistää kasvua sekä luuston ja hampaiden muodostumista, osallistuu raudan imeytymiseen, ikenien ja ihon hyvinvointiin ja haavojen paranemiseen sekä edistää myös E-vitamiinin toimintaa ja suojaa elimistöä haitalliselta hapettumiselta.
  • Puutosoireet: väsymys ja tulehdusalttius, keripukki.
  • Päivittäinen tarve 75 mg päivässä. Tupakoitsijoilla ja jatkuvasta fyysisestä stressistä kärsivillä tarve suurempi.

D-vitamiini

  • Lähteitä auringonvalo, kala, kananmuna, maksa ja sienet; myös D-vitaminoitu maito ja margariini.
  • Tehtävät: säätelee kalsium- ja fosforiaineenvaihduntaa ja välttämätön luun ja hampaiden muodostumisessa.
  • Puutosoireet: riisitauti ja luun pehmeneminen.
  • Nykyinen suositus on aikuisille 7,5 mikrogrammaa ja alle 3-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille 10 mikrogrammaa päivässä. Saantisuosituksesta ei ole yksimielisyyttä ja monet pitävät nykyistä suositusta liian alhaisena.
  • Koska D-vitamiinia ei saada tarpeeksi pimeänä vuodenaikana, sen saantiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

E-vitamiini

  • Hyviä lähteitä ovat rypsi-, soija ja auringonkukkaöljy sekä monet marjat.
  • Tehtävät: pitää yllä solukalvon rakennetta, suojaa elimistön monityydyttymättömiä rasvahappoja vapailta radikaaleilta ja hapettumiselta. D-vitamiinia tutkitaan nyt laajasti, ja sen puutteella saattaa olla yhteyksiä joidenkin sairauksien syntyyn.
  • Puutosoireet: puutos on erittäin harvinaista.
  • Päivittäinen suositus on miehille 10 mg ja naisille 8 mg.
  • E-vitamiini tuhoutuu helposti kuumennettaessa; teelusikallisesta kasviöljyä saa puolet päivittäisestä tarpeesta.

K-vitamiini

  • Hyviä lähteitä ovat vihreät lehtikasvikset kuten parsakaali, lehtikaali, pinaatti, vihreät pavut, herneet, avokado sekä kasviöljyt ja maksa, ihmisen suolistobakteerit tuottavat K-vitamiinia.
  • Tehtävät: välttämätön veren normaalille hyytymiselle, osallistuu myös muiden proteiinien tuotantoon veressä, luu- ja sidekudoksessa sekä maksassa.
  • Puutosoireet: puutos on harvinaista, oireina ovat haavojen hidas paraneminen, mustelmataipumus ja limakalvoverenvuodot.
  • K-vitamiinia muodostuu elimistössä, eikä lisätarvetta yleensä ole. Vastasyntyneille annetaan K-vitamiiniruiske verenvuotojen estämiseksi.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

 

Vierailija

Vitamiinit - mistä ja miten paljon?

Viljat ovat myös huono vitamiinien lähde. Tiedetään, että jauhamisen jälkeen 40% viljan vitamiineista häviää 24 tunnin kuluttua ja 3 päivän kuluttua vitamiineista on jäljellä enään 10%. Viljan jyvällä on hieno, monikerroksinen rakenne, jossa pitkittäis- ja poikittaiskuitujen vuorotellessa niissä on hapelta ja valolta helposti pilaantuvia rasvoja ja vitaaliaineiden hävikiltä suojaava vaikutus. Kokojyvävehnäjauhon köyhtyminen alkaa jauhamishetkellä. Kun alkio, jossa E-, A-, ja B-vitamiinit,...
Lue kommentti
biotiini

Onko biotiinista hyötyä hiusten ja kynsien hyvinvointiin, kuten mainostetaan? Voiko sitä turvallisesti käyttää? Saako biotiinia jostain ruoasta?

Biotiini on vitamiini, jota tarvitaan elimistössä hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Biotiinia saa esimerkiksi lihasta, maitotuotteista, hiivasta, kananmunasta, pähkinöistä, tomaatista, sipulista, lohesta, kaurasta, soijasta, herneistä jne. Oireita aiheuttava biotiinin puutos on erittäin harvinaista. Myös paksusuolen bakteerit syntetisoivat biotiinia normaalisti enemmän kuin päivittäisen biotiinin tarpeen verran. Koska biotiinia siis yleensä saadaan ylenmäärin, mitään saantisuositusta ei ole annettu.

Erittäin yksipuolinen ruoka, harvinaiset synnynnäiset aineenvaihduntahäiriöt, vaikean suolistosairauden aiheuttama imeytymishäiriö tai vaikea suoliston bakteerikannan häiriö voivat johtaa biotiinin puutokseen, etenkin jos näitä riskitekijöitä on useita.

Raaka kananmunanvalkuinen sisältää avidiini-nimistä ainetta, joka sitoo biotiinia ja estää elimistöä käyttämästä sitä hyväkseen, joten jatkuva runsas raakojen kananmunien syöminen voi johtaa biotiinin puutokseen. Avidiini muuttuu kypsennettäessä, eikä enää sido biotiinia, joten haittaa ei ole, jos kananmuna on kunnolla keitetty tai paistettu.

Tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että biotiini vahvistaisi hiuksia, ellei ole todettu biotiinin puutosta. Toisaalta ylimääräinen biotiini poistuu elimistöstä virtsan mukana, joten siitä ei ole odotettavissa haittojakaan.

Uskomus, että biotiini vahvistaa hiuksia, liittynee siihen, että biotiinia tarvitaan terveen ihon, kynsien ja hiusten kasvuun. Hiustenlähtöön ja -ohenemiseen on kuitenkin muita tavallisempia syitä kuin biotiinin puutos, kuten ikään liittyvä hiusten oheneminen molemmilla sukupuolilla, raudan puutos ja erilaiset hormonaaliset häiriöt.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kp

Biotiinia kynsiin ja hiuksiin?

hömppämainoksista tuli mieleen viime vuotisen anaaliraiskauksen motivaation selvittämiseen käytettyjen resurssien eri toimialueiden kiistat. kuten se että 4 päivää tutkittiin kuinka paljon siemennestettä vanhan miehen peräsuolessa oikein oli. sen jälkeen poliisit pakottivat epäilyn masturboimaan heidän vahtiessa ja kerätessä joka tipan. näitä todisteita ei käytetty koska raiskatun miehen oma uloste sekoittuneena spermaan ei antanut tarkkaa tulosta ja lisäksi vanhus oli harrastanut homoseksiä...
Lue kommentti

Vesi on janojuomista paras, mutta helteellä veden voi vaihtaa laimeaan mehuun ja suosia vesipitoisia hedelmiä.

Helteisenä päivänä tai rankan liikuntasession jälkeen janontunteen huomaa herkästi. On kuitenkin tärkeää juoda tarpeeksi muulloinkin.

Aikuisen nesteen tarve on noin kaksi litraa päivässä. Jopa puolet saa syömällä joka aterialla kourallisen kasviksia, sillä suurin osa kasvisten painosta on vettä. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivän tulisi välttää suuria nestemääriä ja noudattaa annettuja ohjeita.

Ihmisen koko, aktiivisuus ja ilman lämpötila vaikuttavat nesteytyksen tarpeeseen. Liikunta lisää tarvetta 0,5–1 litraan tunnissa. Kuntoilijan janojuomaksi riittää vesi tai pitkissä yli 2 tunnin suorituksissa laimea mehu.

Kofeiinipitoisilla juomilla, kuten kahvilla, teellä ja kolajuomilla, on virtsaneritystä kiihdyttävä vaikutus, joten niiden lisäksi pitää juoda vettä. Helteellä veteen tai laimeaan mehuun on hyvä lisätä teelusikan kärjellinen suolaa, jotta elimistön suolojen tasapaino pysyy normaalina. Liikaa tietää juoneensa, jos vessaralli vaivaa.

ASIANTUNTIJA: Ravitsemusterapeutti, liikuntafysiologi Janne Sallinen

Laita grillauksen päätteeksi tulille hedelmiä ja anna kuumentua. Ne saavat ihanan, paahteisen maun.

Grillattua nektariinia ja jogurttimousse

4 nektariinia

1 rkl rypsiöljyä

jogurttimousse

1½ dl turkkilaista jogurttia

1 rkl hunajaa

1 oksa rosmariinia

1 dl vispikermaa

Aloita jogurttimoussesta. Mausta jogurtti hunajalla ja hienonnetulla rosmariinilla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti jogurtin joukkoon. Siirrä mousse kylmään.

Halkaise nektariinit ja poista kivet. Sivele leikkuupinnat öljyllä. Grillaa nektariininpuolikkaita keskilämmöllä ensin leikkuupinta alaspäin noin 2 minuuttia. Käännä ja jatka grillaamista vielä toiset 2 minuuttia.

4 annosta, 10 min + kypsennys 4 min, gluteeniton, maidoton

Yhdessä annoksessa: energiaa 175 kcal, hiilihydraatteja 9 g, rasvaa 14 g (tyydyttynyt 6 g), proteiinia 2 g, kuitua 2 g, suolaa > 0,1%

Lisää kesäreseptejä löydät Grillaa kevyesti -teemastamme.

 

 

Erinomaisia grillihedelmiä ovat myös persikka, luumu, ananas ja banaani. Tarjoile kermavaahdon, jäätelön tai jogurttikastikkeen kanssa.

merilevät, jodi, superfood

Merilevä pitää sushirullan koossa ja tuo vihersmoothieen ravintoaineita, mutta päivittäin sen syömiseen ei ole syytä.

Merileviä pidetään superfoodina eli erityisen ravinteikkaana syötävänä. Sitä ne ovatkin: levät sisältävät muun muassa A-, B6- ja C-vitamiinia sekä kuitua, jodia, kalsiumia ja kaliumia. Kuivattua merilevää myydään sekä levyinä että jauheina. Levien suosiota ovat kasvattaneet suomalaisten innostus sushiin ja smoothieihin.

Chlorellaa, spiruliinaa ja muita leviä ei kuitenkaan suositella syötäväksi suuria määriä kerrallaan. Monen levätuotteen päiväannokseksi kerrotaan pakkauksissa vain ¼—½ teelusikallista päivässä. Mahdollisten suurten jodimäärien tai ympäristömyrkkyjen takia niitä ei pitäisi syödä joka päivä.

Raskasmetallien ja ympäristömyrkkyjen saantia voi vähentää tutkimalla, mistäpäin levä on peräisin. Kannattaa suhtautua varauksella, jos alkuperämaata ei kerrota pakkauksessa. Puhtaimpina pidetään japanilaisia, eteläkorealaisia ja taiwanilaisia levävalmisteita.

Hieman ympäristömyrkkyjen kertymistä voi vähentää syömällä vuoroin eri levälajeja.

Samasta syystä kalansyöjiä suositellaan vaihtelemaan kalalajeja.

Merilevien mainostetaan sisältävän kaikkia kahdeksaa välttämätöntä aminohappoa. Samat aminohapot saa kuitenkin kasaan myös syömällä monipuolisesti kasviksia. Muiden proteiinin lähteiden oheen merilevä sopii mainiosti.

Tuoko lehtivihreä elinvoimaa?

Merilevää tarjotaan B12-vitamiinin lähteeksi, mutta myyntipuhe on vailla perusteita. Merilevissä on kyllä B12-vitamiinia, mutta se on muodossa, jota elimistö ei osaa hyödyntää. On jopa viitteitä siitä, että levien B12-vitamiinit haittaavat elimistössä aktiivisen vitamiinin toimintaa. Vegaanin on siis paikattava puute purkkivalmisteella tai vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla.

Merilevien erinomaisuutta on perusteltu niiden sisältämällä lehtivihreällä.

Sen sanotaan edistävän muun muassa solujen aineenvaihduntaa, lisäävän elimistön hapenottokykyä ja jopa voimistavan sydäntä. Mainosmiesten puheiden perustaksi ei löydy tutkimusnäyttöä: lehtivihreällä ei tiedetä olevan erityisiä terveysvaikutuksia.

Lehtivihreä eli klorofylli vastaa kasvien yhteyttämisestä ja antaa niille vihreän värin. Sitä on kaikissa kasveissa. Klorofylliä tai klorofylliiniä käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineena (E 140). Kasvisten ja merilevien terveyshyödyt tulevat niiden sisältämistä vitamiineista, kivennäisaineista ja kuidusta. Lehtivihreällä ei siihen ole osaa.

Saako levistä B12-vitamiinia?

Merilevissä on paljon jodia, jota osa suomalaisista saa liian vähän. Jodin puutos aiheuttaa kilpirauhasen liikakasvua eli struumaa. Sikiö tarvitsee jodia keskushermoston ja älylliseen kehittymiseen ja pituuskasvuun.

Jos maitotuotteet tai kala eivät kuulu ruokavalioon, merilevän käyttö voi olla perusteltua. Yhdestä grammasta kuivattua merilevää saa helposti saman verran jodia kuin sadasta grammasta kalaa. Yksi paperinohut merileväsiivu painaa koosta riippuen 2—6 grammaa.

Merilevävalmisteissa on suuria eroja keskenään riippuen lajista, kasvupaikasta ja maaperästä. Myös saman tuotteen erät voivat vaihdella keskenään.
Liika jodi on vaaraksi kilpirauhaselle ja voi altistaa muun muassa kilpirauhassyövälle. Jopa paljon levää syövät japanilaiset, joiden elimistö on vuosisatojen saatossa tottunut runsaaseen jodiin, sairastuvat kilpirauhassairauksiin.

Apteekeissa ja terveyskaupoissa myytävissä merileväpuristeissa jodipitoisuus on turvallisissa rajoissa, tavallisesti 50—200 mikrogrammaa (μg).
 

Asiantuntija: Jan Verho, ravitsemusterapeutti, terveystieteiden maisteri, Diacor ja Terveystalo, Helsinki.

Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä. Turvallinen yläraja on 600 mikrogrammaa. Se voi ylittyä jo 3,5 grammasta

 

wakame-levää.