Ehkä laskimoissa on vikaa, mutta kysyn: miksi ykskaks tunnen äkillistä kipua milloin sormissa, milloin varpaissa. Se on voimakkaan pistävää ja rajoittuvaa. Joskus kipu tuntuu jalkapohjan alueella, useimmin kynsien vieressä. Usein tunnen myös kiusallista jalkapohjien kutinaa. Olen yrittänyt rasvata ja laittaa sukat rasvattuihin jalkoihin yöksi. Sääressäkin on voimakas kipupiste, joka häviää esim. Voltaren-voidetta hieroen. Toiseen sääreen kehittyy rahkaisia muodostelmia, joihin joskus kortisonivoide, tervapesu ja pihkavoide auttavat. Ne hoidot eivät näytä enää tehoavan.

 Syön säännöllisesti hivenaineita, kalaöljyä, kalkkia, D- ja B-vitamiinia. Hivenaine- ja vitamiiniarsenaali on ehkä ylikorostunut?

Monet kokevat äkillistä kipua kysymyksessä kuvatulla tavalla. Oireen lyhytkestoisuus ja sormien ja varpaiden normaali toiminta ovat merkki vaarattomasta ilmiöstä. Ilmiön voi ajatella olevan elimistön normaalia ilmoittelua itsestään.  

Joskus toki pieni laskimoverisuoni voi rikkoutua, kun siihen sormessa tai varpaassa kohdistuu kuormitusta. Kevyenkin hieman teräväkulmaisen tavaran noston kohdistama paine voi sormeen sopivasti osuessaan saada aikaan verenpurkauman. Tapahtumaan liittyy äkillinen, melko voimakas paikallinen kipu ja hetken päästä ihon alle valunut veri näkyy sinertävänä turvotuksena. Tämä voi olla aristava vuorokauden parikin, mutta paranee itsestään hyvin. Ikääntyessä näitä pieniä purkauksia syntyy helpommin, kun iho ohenee ja kudosten joustavuus vähenee.

Jalkapohjien kutina voi johtua ihon kuivumisesta. Joskus kyseessä on varpaanväleissä yleisesti esiintyvän rihmasienen, silsan, leviäminen jalkapohjiin. Sitä hoidettaessa pitää muistaa myös jalkineiden puhdistus ja lääkitys.

Hiven- ynnä muiden lisäaineiden käyttö on yllättävän yleistä siihen nähden, että ne ovat melko hintavia ja nykykäsityksen mukaan turhia. Vain D-vitamiinilisää on suomalaisväestön osoitettu tarvitsevan. Henkilöt, joiden ruokavalio tai ruoan imeytyminen ovat poikkeavia, ovat asia erikseen ja saattavat tarvita muitakin lisiä. 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.