
Kolumnistimme Anna-Stina Nykänen varoittaa ali- tai ylipukeutumasta etätöissä.
Korona-viruksen takia on pitänyt olla yksin kotona entistä enemmän. Se vaikuttaa myös ulkonäköön. Mutta miten?
Juhliin pukeudutaan harkiten. Töihinkin tehdään tietoisia valintoja. Tilaisuuden ja työn luonne vaikuttaa, samoin ryhmäpaine. Mutta entä, kun ei olla ihmisten ilmoilla?
On olemassa mökkivaatteita. Vaikka ei olisi mökkiäkään, hihansuista rispaantunut rakas takki säästetään niin sanotusti ’kalatakiksi’. On kotivaatteita, jotka vaihdetaan päälle kun tullaan töistä. On oloasuja, jotka vedetään ylle saunan jälkeen. Ja yövaatteet.
Koronan aikaan on kuitenkin pitänyt löytää kaapista uusi ryhmä: etätyöasut. Ne eroavat kaikista muista.
Etätyöasu erottaa päivän yöstä ja vapaan työstä – mutta kodikkaasti. Sen tehtävä on tuoda ryhtiä elämään, mutta ei liikaa. Ei pidä ylipukeutua kotonakaan.
Sopiva etätyöasu on sellainen, että siinä voi heittäytyä sohvalle ja ottaa torkut. Se ei rypisty. Ei ole kovia kankaita. Ei koskaan farkkuja tai nahkahametta, ei jakkuja, ei niittien kaltaisia kovia yksityiskohtia, jotka painavat pahasti, kun panee pitkäkseen.
Silti etätyöasu on nimenomaan asu: sen osat sopivat yhteen ja muodostavan kivan kokonaisuuden. Tämä tarkistetaan katsomalla peiliin. Juuri peiliin katsominen erottaa etätyössä olemisen esimerkiksi mökkielämästä tai telttailusta tai yöpuulle vetäytymisestä.
Ei ole vaikeaa. Trikoomekot ja leggingsit. Röyhelöitä, kivoja kaula-aukkoja ja leikkauksia – ei trikoo tarkoita vain t-paitaa tai paitulia.
Kotona ei käytetä myöskään kopisevia korkoja. Kevyet paljettitossut ovat hyvät. Eivät purista nilkasta. Villasukat sen sijaan kuuluvat mökille ja oloasuun, ne kun eivät tuo etätyöhön ryhtiä.
Peilikuvan masentava vaikutus on hyvä minimoida, mutta vähällä vaivalla.
Tukkaa on turha kammata. Itse nostan hiukset kahdella nipsulla pään päälle kampaamatta. Yöksi kierrän tukan kolmelle patukalle. Tärkeintä on, ettei peiliin katsoessa näytä lättäpäälle. Siitä tulee paha mieli.
Kuohkea kampaus on tärkeämpi kuin meikki. Meikeistä tärkein on huulipuna. Tai kulmakarvat. Ne tuovat ryhtiä naamaan, varsinkin, jos ei ole silmälaseja.
Kotona ei kovin hikoa eikä likaannu, joten jatkuvan suihkussa käymisen voi unohtaa. Se tuntuu paremmalta parin päivän tauon jälkeen. Rintaliivien käyttö on sen sijaan tärkeää. Pahinta on rinnanalushiki. Sitä voi sietää vain supersuorituksen aikana. Siis silloin, kun töihin on pakko tarttua jo ennen kuin kunnolla herää.
Supersuoritus tehdään joko läppärin kanssa sängyssä tai yöasussa, ilman aamiaista. Hiki haisee, mutta niin pitääkin, kun antaa kaikkensa. Sen jälkeen hyvän tuoksuinen pesu ja ihonkuorinta on kuin ansaittu palkinto.
Tämä kaikki tehdään itseä varten.
Miltä työkaverit näyttävät etätöissä? Sitä emme saa tietää. Kukaan ei tule videopalaveriin ajattelematta, miltä näyttää.
Miehillä on ehkä parransänki ja t-paita, jonka kaula-aukko on isompi kuin töissä. Naisilla voi olla tavallista vähemmän meikkiä ja tukka sopivasti sekaisin. Mu tta kukaan heistä ei näytä samalta kuin tehdessään etätöitä yksin kotona.
Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.