”Se nyt on sellainen narsisti”, kuitataan, jos kanssaihminen vaikuttaa liian tyytyväiseltä itseensä. Usein sanoja on väärässä, sillä pohjimmiltaan narsistia vaivaa tunne omasta riittämättömyydestä.

Narsisti nimittäin on ihminen, joka ei näe heikkouksiaan, vaan on mielestään niin mahtava, suuri ja kaunis, että pystyy mihin tahansa viehätysvoimansa avulla.

– Hän jakaa asiat hyviin ja pahoihin ilman välimuotoja. Häneltä puuttuu omatunto ja empatiakyky. Hän ajattelee maailman olevan olemassa vain häntä varten, eikä hän kaihda keinoja pyrkiessään päämääriinsä, psykologi Teija Jokipii luettelee narsistin ominaisuuksia.

Jos tällaiset piirteet ovat kovin hallitsevia, kysymyksessä on psykopatia. Se on narsismin harvinainen äärimuoto, joka johtaa helposti rikoksiin.

– Terveesti narsistisella ihmisellä on niin paljon itsetuntoa, että hän uskoo selviytyvänsä vastoinkäymisistä ja uskaltaa ottaa hieman riskejäkin. Hän haluaa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa mutta ei pelkää yksinäisyyttäkään. Toisin kuin häiriintyneesti narsistinen tällainen ihminen ei tallo muita päästäkseen päämääriinsä.

Pettynyt vauva

Narsistinen vaurio syntyy yleensä ihmiselämän alkuvaiheessa, jos pienellä lapsella ei ole turvallista aikuista hoitajaa, äitiä tai muuta. Jos aikuinen ei pysty vastaamaan vauvan hoivantarpeeseen, tämä jää yksin voimakkaiden, vasta syntymässä olevan oman minänsä olemassaoloa uhkaavien tunteiden kanssa. Niillä, joille kehittyy narsistinen persoonallisuushäiriö, tällaiset kokemukset eivät ole myöhemminkään harvinaisia. Pienen lapsen kokemat suuret pettymykset ilmenevät aikuisessa narsistissa myös niin, että hänkin on mielestään maailman napa.

Muun muassa narsistisesti vaurioituneita ihmisiä hoitava psykologi, psykoanalyytikko Jorma Myllärniemi selittää, minkälaisia nämä aikuisen kokemat tuhoutumisen tunteet ovat.

– Lievimmillään ne ovat epämääräistä ja hahmotonta ahdistusta, levottomuutta ja keskittymisvaikeutta. Tuntuu siltä, ettei voi mitenkään saada oloaan rauhalliseksi. Vakavammassa tapauksessa mukaan tulee vahva uhan tunne, perusteeton pelko, että jotain selittämätöntä kauheaa voi tapahtua: että voi tulla hulluksi tai sairastua fyysisesti. Lopulta voi tuntua, että oma sisäinen maailma hajoaa. Seurauksena voi olla psykoosi.

Uhri hukkaa itsensä

Muun muassa varhaisten hylkäyskokemustensa pakottamana narsisti vaatii suhteetonta ihailua. Usein hän löytää lähelleen ja uhrikseen ihmisiä, kuten puolison, joilla on tällainen ihailun tarve.

– Narsistin uhri on yleensä ihminen, joka ei kunnolla pysty olemaan oma itsensä tai ilmaisemaan itseään, oli sitten kyse tunteesta, tarpeesta tai toiveesta. Tällaisella itseluottamukseltaan heikolla ihmisellä on luonnollisesti suuri tarve tukeutua itseään vahvempaan. Niinpä hän tuntee tietämättään vetoa ihmisiin, jotka ikään kuin täydentävät sitä, mitä häneltä puuttuu, Jorma Myllärniemi sanoo.

Ei siis ole harvinaista, että hänen elämäänsä astuu itseään täynnä oleva narsisti. Mutta se, mikä narsistissa näyttää vahvuudelta on vain kuori. Kun narsisti huomaa toisen ihmisen kiinnittyneen tiukasti ja riippuvaisesti itseensä, hän tietää, että voi käyttää tätä hyväkseen,

– On traagista, että toista alistamalla hän yrittää ikään kuin jälkikäteen saada sen, mitä vaille jäi lapsena, huomatuksi tulemista omana itsenään, arvostettuna ja ihailtuna. Asioita, jotka ovat tärkeitä minuuden rakennusaineita.

Nämä tarpeet eivät kuitenkaan tyydyty ja vaurio korjaannu, vaikka narsistin kumppani tekisi kaikkensa.

Kyky läheisyyteen puuttuu

Narsistilta siis puuttuu kyky aitoon läheisyyteen eikä hän voi luottaa kehenkään tai päästää muita lähelleen. Elämä saattaa olla hänelle pelkkää kilpailua ja suorittamista, omien asemien varmistelua, menestyksen merkkien esittelyä.

Narsisti vaikuttaa kovalta, mutta Teija Jokipii huomauttaa, että helppoa hänellä ei ole.

– Tällainen ihminen ei voi koskaan levätä ja olla rauhassa. Siksi monet heistä käyttävät päihteitä, pakenevat työhön ja vetoavat kiireisiinsä karttaakseen ihmisiä ja tukahduttaakseen pintaan pyrkiviä sietämättömiä tunteita.

Ihmissuhteet jäävät lyhyiksi tai kestävät niin kauan kuin toinen osapuoli tyydyttää mukisematta narsistin tarpeet.

Jokipiin mielestä on selvää, että narsismi vilahtelee ihmisten puheissa niin paljon, koska itsekeskeisyys on kovassa kurssissa.

– Positiivisessa mielessä narsismia voi käyttää hyödyksi, onhan se kykyä hurmata ja vakuuttaa. Sitä tarvitsevat ammatissaan muun muassa esiintyvät taiteilijat ja poliitikot.

Huolestuttavampana narsismin korostumisena hän pitää esimerkiksi työpaikkailmoituksia, joista näkee, että töihin halutaan keskeisimmiltä ominaisuuksiltaan korostuneesti narsistinen ihminen.

– Työelämässä ihannoidaan kovaa itsevarmuutta ja esiintymiskykyä, ihmisiä jotka ovat valmiit tekemään kaikkensa työn ja menestyksen eteen, uhraamaan kaikki muut arvot, vaikka ihmissuhteetkin.

Vanheneminen vaikeaa

– Narsistilla on oikeasti aika iso vaurio varhaisessa kehityksessään. Sen muistaen häntä voi ymmärtääkin, vaikka tapa kohdella muita tekee ymmärtämisen kovin vaikeaksi, Teija Jokipii sanoo.

Vastuusta narsistia ei kuitenkaan tarvitse vapauttaa.

Hänellä ei ole lupa ajatella, että ok, koska olen tämmöinen niin teenpä tuolle toiselle pahaa. Päinvastoin hänen tulisi oppia näkemään eri puolet itsessään, ettei puutteitaan enää tarvitsisi heijastaa muihin. Jos sen oppii, pystyy elämään vajavuuksiensa kanssa.

Jokipii vakuuttaa, että narsistikin voi muuttua, ellei häneltä täysin puutu kyky katsoa itseään peilistä.

– Jos se puuttuu, hän on narsisti hautaan saakka. Vanhuus voi sitten olla tosi vaikea ja yksinäinen, kun hurmaamisen ja manipuloinnin kyky iän myötä vähenee.

Vanheneminen itsessään on jo kova pala, kun ulkoisen kuvan ylläpito vaikeutuu ja usko kaikkivoipaisuuteen väkisinkin rapistuu. Vaikeaa se voi olla myös läheisille, sillä narsistista tulee herkästi epäluuloinen, ja hän pelkää, että kaikki ovat häntä vastaan.

Aikuinen ei alistu

Entä mitä tehdä, jos elää läheisissä suhteissa pahasti narsistisen ihmisen kanssa?

Jokipii ja Myllärniemi antavat saman ohjeen. Suhteesta pitää hakeutua irti mahdollisimman nopeasti, sillä on turha toivoa, että narsisti noin vain muuttuisi.

– Kun uhri sitä yrittää, narsisti kokee asemansa uhatuksi ja alkaa manipuloida irtiottoa yrittävää syyllistämällä tai ryhtymällä marttyyriksi. ”Sinä et siis rakasta minua” ja ”Siinä siis aiot hylätä minut”, hän saattaa silloin sanoa. Hän voi myös muuttua hurmaavaksi ja huomaavaiseksi, alkaa uudelleen valloittaa toista osapuolta. Senhän hän osaa hyvin. Yksi keino on syyttää kumppaniaan henkisesti tasapainottomaksi, Myllärniemi sanoo.

Teija Jokipii painottaa, että jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään ja pelastaa itsensä.

Viimeistään silloin täytyy pelastautua, kun huono kohtelu aiheuttaa jatkuvan psyykkisen pahan olon. Irtiotto on tehtävä, kun vielä pystyy toimimaan. Vaarana nimittäin on, että kyky itsenäisiin päätöksiin vähin erin katoaa kokonaan. Jos ei kykene yksin irrottautumaan suhteesta, kannattaa ehdottomasti hakea apua.

Jokipii kehottaa miettimään, haluaako, ja jos niin miksi, kärsiä lopun ikäänsä. Hyvä olisi eritellä sitäkin, mitä ovat ne oman psyyken haavat, joita narsisti osaa niin taitavasti tökkiä ja saattaa kumppaninsa lähes puolustuskyvyttömään tilaan.

Depressio pelastuksena?

Mikä sitten voisi pelastaa narsistin?

– Se, että hänen minänsä puolustukseksi rakentamat muurit sortuvat eikä hän enää jaksa ylläpitää itseriittoisuutta ja omavoimaisuutta. Tässä tilanteessa narsisti usein sairastuu depressioon, Jorma Myllärniemi sanoo.

Maailmaa vastaan taisteleva narsisti ei yleensä pysty ottamaan vastaan psykoterapeuttista hoitoa mutta masennuttuaan voi pystyäkin.

– Jos hän luottaa terapeuttiin, hän uskaltaa paljastaa haavoittuneen puolensa. Silloin hoidossa, joskin hyvin hitaasti edeten, päästään käsittelemään hänen varhaisia pettymyksiään. Sitä kautta voi alkaa rakentua terveempi käsitys itsestään, Myllärniemi sanoo.

Lue lisää:
Narsistien uhrien tuki

Vierailija

Narsisti - suuri ja hauras

Hei, olen elänyt vastaavan ihmisen kanssa lähes 20-vuotta ( ex puolisoni). Hieno ammatti ja jatkuvat materialistisen tavoittelu, tekivät hänestä nk "hyvän ihmisen" muiden silmissä. Ystäväpiiri karisi ja jäljelle jäi vain muutama, joista oli hyötyä sekä suuret velat. Lopulta olin niin väsynyt, etten jaksanut edes erota. Koitin "hyvänä perheen äitinä lasten vuoksi jaksa" uhraten itseni. Narsisteja ehkä salaa ihaillaan vai ihaillaanko sittenkään ?
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.