Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80 mmHg. Verenpaine alle 130/85 mmHg luokitellaan vielä normaaliksi. Verenpaine katsotaan kohonneeksi, jos yläpaine on 140 mmHg tai enemmän ja/tai alapaine 90 mmHg tai enemmän. Kohonnut verenpaine lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Kohonnut verenpaine on erityisesti aivoverenkiertohäiriöiden tärkeä taustatekijä.

Melkein kaikkien verenpaine kohoaa iän myötä. Alapaineen keskiarvo kohoaa noin 55 vuoden ikään saakka, yläpaine vielä yli 80-vuotiaaksi asti. Noin puolella 35–64-vuotiaista suomalaismiehistä ja kolmanneksella naisista joko ylä- tai alapaine ylittää normaalin rajat. Heistä kuitenkin vain puolet tietää asiasta.

Verenpaineeseen vaikuttavat perinnöllinen alttius ja elintavat. Parhaat tavat laskea verenpainetta ovat ylipainon vähentäminen, suolan- ja alkoholinkäytön vähentäminen, liikunnan lisääminen ja tupakoinnin lopettaminen. Ne kaikki vähentävät lääkityksen tarvetta.

Verenpaineen mittaus

Verenpainetaso määritetään laskemalla vähintään neljän eri päivinä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo. Kotimittauksessa saadaan tavallisesti hieman alempia lukemia kuin terveydenhuollossa mitattaessa. Tämä voi johtua mittauksen aikaisesta jännityksestä.

Puoli tuntia ennen mittausta pitäisi välttää raskasta ponnistelua ja tupakointia sekä kahvin, teen tai kolajuomien nauttimista, sillä ne nostavat hetkellisesti verenpainetta. Paine mitataan viiden minuutin istumisen jälkeen vähintään kahdesti. Koska verenpaine vaihtelee eri päivinä, suuntaa antava tulos saadaan laskemalla vähintään neljänä eri päivänä tehtyjen mittausten keskiarvo.

Mittaus tehdään periaatteessa vasenkätisillä oikeasta ja oikeakätisillä vasemmasta kädestä. Ensimmäisellä kerralla mitataan verenpaine kummastakin kädestä. Jos oikealta ja vasemmalta mitatut paineet eroavat toisistaan yli 10 mmHg, mitataan verenpaine jatkossa siitä kädestä, josta mitattu lukema oli korkeampi.

Hoito

Jos verenpainetaso todetaan korkeaksi, on syytä tutkia sydän- ja verenkiertoelinten tila, verenpaineeseen ja sen hoitoon vaikuttavat sairaudet sekä kartoittaa elintavat. Tutkimusten alkuun päästään virtsa- ja verikokein. Muutamalla prosentilla potilaista kohonneen verenpaineen taustalla on jokin parannettavissa oleva syy.

Kohonnutta verenpainetta alentaa ruokavalio, jossa on niukasti tyydyttynyttä rasvaa, runsaasti hedelmiä ja kasviksia sekä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita. Kaksi rasvaisesta kalasta tehtyä ateriaa viikossa takaa riittävän kalarasvojen saannin. Noin kolmannes kohonneesta verenpaineesta kärsivistä miehistä ja peräti puolet naisista saa ravinnostaan suosituksia vähemmän kaliumia. Täysjyvävalmisteet, kasvikset, marjat ja hedelmät ovat hyviä kaliumin lähteitä.

Jos elintapamuutokset eivät laske verenpainetta riittävästi, tarvitaan lääkkeitä. Kohonneen verenpaineen lääkehoito vähentää viidessä vuodessa aivovaltimohalvauksia 30–40 prosenttia ja vakavia sepelvaltimokohtauksia 16 prosenttia. Muun muassa ikä, elintavat ja sairaudet vaikuttavat siihen, millä verenpainetasolla lääkitys aloitetaan ja mikä on sopiva lääke. Useimmiten hyvään hoitotulokseen pääseminen vaatii monen eri lääkkeen käyttöä. Tilannetta arvioidaan säännöllisillä seurantakäynneillä.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi