Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80 mmHg. Verenpaine alle 130/85 mmHg luokitellaan vielä normaaliksi. Verenpaine katsotaan kohonneeksi, jos yläpaine on 140 mmHg tai enemmän ja/tai alapaine 90 mmHg tai enemmän. Kohonnut verenpaine lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Kohonnut verenpaine on erityisesti aivoverenkiertohäiriöiden tärkeä taustatekijä.

Melkein kaikkien verenpaine kohoaa iän myötä. Alapaineen keskiarvo kohoaa noin 55 vuoden ikään saakka, yläpaine vielä yli 80-vuotiaaksi asti. Noin puolella 35–64-vuotiaista suomalaismiehistä ja kolmanneksella naisista joko ylä- tai alapaine ylittää normaalin rajat. Heistä kuitenkin vain puolet tietää asiasta.

Verenpaineeseen vaikuttavat perinnöllinen alttius ja elintavat. Parhaat tavat laskea verenpainetta ovat ylipainon vähentäminen, suolan- ja alkoholinkäytön vähentäminen, liikunnan lisääminen ja tupakoinnin lopettaminen. Ne kaikki vähentävät lääkityksen tarvetta.

Verenpaineen mittaus

Verenpainetaso määritetään laskemalla vähintään neljän eri päivinä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo. Kotimittauksessa saadaan tavallisesti hieman alempia lukemia kuin terveydenhuollossa mitattaessa. Tämä voi johtua mittauksen aikaisesta jännityksestä.

Puoli tuntia ennen mittausta pitäisi välttää raskasta ponnistelua ja tupakointia sekä kahvin, teen tai kolajuomien nauttimista, sillä ne nostavat hetkellisesti verenpainetta. Paine mitataan viiden minuutin istumisen jälkeen vähintään kahdesti. Koska verenpaine vaihtelee eri päivinä, suuntaa antava tulos saadaan laskemalla vähintään neljänä eri päivänä tehtyjen mittausten keskiarvo.

Mittaus tehdään periaatteessa vasenkätisillä oikeasta ja oikeakätisillä vasemmasta kädestä. Ensimmäisellä kerralla mitataan verenpaine kummastakin kädestä. Jos oikealta ja vasemmalta mitatut paineet eroavat toisistaan yli 10 mmHg, mitataan verenpaine jatkossa siitä kädestä, josta mitattu lukema oli korkeampi.

Hoito

Jos verenpainetaso todetaan korkeaksi, on syytä tutkia sydän- ja verenkiertoelinten tila, verenpaineeseen ja sen hoitoon vaikuttavat sairaudet sekä kartoittaa elintavat. Tutkimusten alkuun päästään virtsa- ja verikokein. Muutamalla prosentilla potilaista kohonneen verenpaineen taustalla on jokin parannettavissa oleva syy.

Kohonnutta verenpainetta alentaa ruokavalio, jossa on niukasti tyydyttynyttä rasvaa, runsaasti hedelmiä ja kasviksia sekä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita. Kaksi rasvaisesta kalasta tehtyä ateriaa viikossa takaa riittävän kalarasvojen saannin. Noin kolmannes kohonneesta verenpaineesta kärsivistä miehistä ja peräti puolet naisista saa ravinnostaan suosituksia vähemmän kaliumia. Täysjyvävalmisteet, kasvikset, marjat ja hedelmät ovat hyviä kaliumin lähteitä.

Jos elintapamuutokset eivät laske verenpainetta riittävästi, tarvitaan lääkkeitä. Kohonneen verenpaineen lääkehoito vähentää viidessä vuodessa aivovaltimohalvauksia 30–40 prosenttia ja vakavia sepelvaltimokohtauksia 16 prosenttia. Muun muassa ikä, elintavat ja sairaudet vaikuttavat siihen, millä verenpainetasolla lääkitys aloitetaan ja mikä on sopiva lääke. Useimmiten hyvään hoitotulokseen pääseminen vaatii monen eri lääkkeen käyttöä. Tilannetta arvioidaan säännöllisillä seurantakäynneillä.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.