– Kun kipu sitoo sohvaan, laitan punaa huuliin, korkkarit jalkaan ja katselen nättinä telkkaria, sanoo fibromyalgiaa ja Sjögrenin syndroomaa sairastava Susanna Kasper.

Kipujen kanssa ei Susanna Kasperin, 47, mielestä voi ikinä tulla sinuiksi, mutta niiden kanssa voi elää omannäköistään elämää. Susannalle se merkitsee värikkäitä vaatteita, taidenäyttelyjä, lukuelämystä silloin, kun kipu kiusaa eniten. Hän sotii ajatuksen voimalla kipuja vastaan.

— Sotiminen saattaa parantaa koko sairauden. Omat tyttäreni osaavat tämän paremmin kuin minä itse. He sairastuivat molemmat lastenreumaan, mutta kieltäytyivät olemasta sairaita ja kannustivat minuakin sisuuntumaan kipuihin.

Vuosia Susanna ehti kuitenkin kärsiä niin, että toisinaan oli pakko keskittyä hengittämiseen, ettei kipu muuttunut itkuksi ja itsesääliksi. Vieläkin, kun Susanna lukee haastattelua varten vanhoja sairauskertomuksiaan, fibromyalgian ja Sjögrenin syndrooman kivut hyökkäävät papereista päälle.

— Epikriiseistä huokuu epätoivo, kun kummastakaan sairaudesta ei ollut tehty vielä diagnoosia. Pahinta oli olla kipeä tietämättä, mikä vaivasi.

Epätietoisuutta piti sairastaa vuosikymmen. Diagnooseihin sairaudet eivät kuitenkaan loppuneet. Hankalinta fibrossa ja Sjögrenissäkin on, että oireet ovat melko yksilölliset, mikä tekee hoitamisesta jatkuvaa kokeilemista.

— Yleensä hoidetaan masennuslääkkeillä ja kortisonilla, mutta kaikkea muutakin kannattaa kokeilla, kalaöljyjä, D- ja B-vitamiineja käyttävä Susanna sanoo.

Kipu aaltoilee

Susanna työskenteli lastenhoitajana, kun yölliset nivel- ja kudoskivut veivät voimat niin, että hän tunsi tehneensä täyden päivän ennen kuin pääsi työpaikalleen. Pahimpina aamuina lapsi auttoi kengät jalkaan ja avasi autonovet, kun äidin turvonneiden nivelten voimat eivät riittäneet kahvojen kääntämiseen.
Sitten alkoi tarhatädin iloinen päivä kumarteluineen, askarteluineen ja nosteluineen, tuulessa ja pakkasessa.

— Olin kuin veeärrän ratapölkky. Monesti lapset kiskoivat minut hiekkalaatikolta. Itketti ja harmitti, kun vielä piti yrittää olla reipas työntekijä.

Hyvin paneutuva työterveyslääkäri etsi kaiken mahdollisen kivunhoidon ja lähetti tutkimuksiin, mutta reumatekijöitä tai muita syitä ei löydetty.

Kivut tulivat aaltoina. Välillä Susanna oli elämänsä kunnossa, toisinaan taas makasi puoli viikkoa sängynpohjalla pystymättä nousemaan. Oireilu paheni nuorimman lapsen syntymän jälkeen vuonna 2000. Kolottavaa, polttavaa, jäytävää, viiltävää kipua tuntui kaikkialla. Avioerokin tulitti jokaista fibropistettä ja kivut juoksuttivat Susannan läpi neurologian-, psykiatrian- ja kipupoliklinikan.

”Just niinku mulla”

Neurologi aloitti lääkekokeilun, jossa Susanna testasi kaikki markkinoilla olevat kipu- ja masennuslääkkeet. Mikään ei auttanut. Panacod, jolla taintuvat mummot ja murkut, ei sekään tehonnut.

Hän sai fysikaalista hoitoa, hierontaa ja kortisonipistoksia kipeimpiin niveliin ja tulehduskipulääkkeitä kuureina. Kipupolilla todettiin, ettei lääkkeisiin ole mitään lisättävää.

Lopulta työterveyslääkäri diagnosoi kroonisen kivunsäätelyhäiriön, kirjoitti tulehduskipulääkkeitä kuureina ja lähetteen Kelan fibromyalgia-kuntoutuskurssille.

— Siitä alkoi parempi elämäni. Kurssilla oli ihmeellistä, kun ihmiset toistelivat toisilleen just niinku mulla, aivan kuin mun suustani.

Saman kokeneiden sanat merkitsivät enemmän kuin terapeutin luennot tai räätälöidyt liikuntatunnit. Siihen mennessä Susanna oli kuullut olevansa valittaja ja luulosairas.

— Oli mahtavaa, kun kuntoutuksessa kukaan ei ihmetellyt, jos joku oli vaitonainen. Jokainen tiesi, ettei se jaksa sanoa mitään, kun sillä koskee joka paikkaan, Susanna muistelee ensimmäisiä vertaiskokemuksia.

Välillä hyviä vuosia

Kuntoutuskurssilta jäi ystäviä, rohkeus liikuntaan ja villitys vesijuoksuun.
— Ah, vesijuoksu on rentouttavaa ja ihanaa. Vesi huuhtoo osan kivuista.

Vesiliikunta on auttanut enemmän kuin lääkkeet tai mikään muu siihen asti.

Helpomman jakson elämään toi myös uusi rakkaus. Ihmeparantumista ei tapahtunut, mutta endorfiinit ja oksitosiinit hormonisoivat ja harmonisoivat niin, että kivut unohtuivat — kunnes Susanna kaatui luistinradalla ja rikkoi olkapäänsä.

Koko kipukoneisto pyörähti taas vauhtiin. Kivut valvottivat yöt ja piinasivat päivät.

— Kun tulin töistä, istuin tokkurassa eteisen lattialla, vaikka olin miten päättänyt, että kivut eivät hallitse minua. Kotona oli pakko vain maata.

Lapsista kasvoi äitinsä auttajia, vaikka kumpikin sairastui vuorollaan lastenreumaan. Äidinkin kunto huononi, kun omien oireiden hoitamiselle ei jäänyt tilaa, vaan aika kului lasten kanssa sairaaloissa ja odotushuoneissa.

— Tyttäreni Eveliina ja Emilia ovat opettaneet minua taistelemaan sisulla kipuja vastaan, Susanna sanoo.

Tahto toipua

Kun tilanne oli jatkunut huonona pitkään, ehdotti työterveyslääkäri lopulta osa-aikaeläkettä. Silloin kipu muuttui sisuksi.

— Olin 38 ja minun olisi pitänyt luopua työstäni. Ei käy!

Eläkkeen sijaan Susanna alkoi hakea uutta työtä, jossa pystyisi olemaan enemmän ranka suorana.

Työkokeilu johti koulunkäynninohjaajaksi. Elämään tuli paljon uutta virtaa ja monta hyvää vuotta alakoululaisten kanssa.

Sitten romahti jälleen. Koulun sisäilmaongelmat paljastivat Susannan sairastavan fibromyalgian lisäksi myös toista reumasairautta, Sjögrenin syndroomaa. Jälleen töistä kotiin palasi äiti, joka kaatui sohvalle suorin vartaloin. Oireet lientyivät, kun Susanna vaihtoi koulua.

Sjögren-diagnoosi oli helpotus, mutta suurin apu tulikin, kun siihen määrätty oksikloriini vei myös fibromyalgian kivut miltei kokonaan.

Kohtalokas kaatuminen

Takapakki tuli joulukuussa 2014, kun Susanna kaatui työpaikan pihalla ja mursi häntäluunsa. Uusi luku kipuhistoriassa alkoi.

– Trauma laukaisi sellaisen kipuaistimuksen ja jäykkyyden, että en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. Aamulla todellakin tiesin olevani elossa, kun joka paikkaan koski.

Oli aikoja, kun Susanna ajatteli luovuttavani tämän elämäni jollekin toiselle ja häipyväni toisiin ulottuvuuksiin. Elämää hallitsivat taas kivut ja ne tuntuivat täyttävän sen pohjia myöten.

– Aloitin kuitenkin kuntoutuksen ja se on tuonut uutta sisältöä ja ajateltavaa kipuiluuni. Olen löytänyt kipuihin erikoistuneen työntekijän avustuksella uusia keinoja kohdata kipujani.

Rentoutumisharjoitteiden avulla on löytynyt uusia oivalluksia kivun hallintaan. Elämästä on otettava niska ote ja löydettävä se tunne, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

– Kukaan muu ei tee työtä puolestani. On tarkasteltava hyvinkin kriittisesti omia käyttäytymismallejaan ja oltava avoin kokeilemaan, jotain uutta. Itse olen löytänyt joogasta ja hengitysharjoitteista uutta puhtia sietää kipujani.

Elämästä täytyy nauttia, vaikka sattuukin. Susanna sano, että hän ajattelee kipujen keskellä, että tänään on tällainen päivä ja huomenna kenties toisenlainen.

– Ennen elin päivän kerrallaan, nykyään vain hetken. Jokainen erilaisen kiputuntemuksen hetki on ainutlaatuinen. Pieni askel kerrallaan eletään ja petytään, mutta aina on noustu ylös.

Hän on kiitollinen siitä, että on saanut päiviä, jolloin kivut eivät ole niin pinnassa. Silloin hän jaksaa ladata akkujaan luonnossa liikkumalla ja olemalla kiitollinen siitäkin vähästä. Kipujaan ei voi valita, mutta voi valita miten suhtaudun niihin ja kuinka hyväksyn ne.

— Nautin tuskattomista tuokioistani. Onneksi sielu on vapaa tekemään kaikkea, mihin ruumis ei pysty.

Pienikin liike on iso lääke. Kun Susanna lukee, hän heiluttelee jalkojaan ja varpaitaan huomaamattaan. Se saattaa olla luontainen vastalääke kivuille.

— Jokaisen elämässä on taivas, maa ja helvetti. Kipu on ollut helvettini, hengitys kova maa jalkojeni alla ja vesijuoksu taivaani. Niin yksinkertaista elämä lopulta on.

Lue lisää
fibromyalgiasta
Sjögrenin syndroomasta

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti