Kun viisikymmentä tulee täyteen, naisen parasta ennen päivä on ohi. Näinhän sitä sanotaan. Mutta mihin tämä ajatus liittyy? Ulkonäköön, uraan vai omiin ennakkokäsityksiimme?
– Näkymättömyydessä risteytyvät kaksi asiaa: ikään liittyvä syrjintä ja naisten seksistinen arviointi. Keski-iässä näiden asioiden vaikutukset alkavat tulla näkyviksi, sanoo Hannele Harjunen, joka on liikunnan yhteiskuntatieteiden apulaisprofessori Jyväskylän yliopistossa.
Harjunen on sukupuolentutkimuksesta väitellyt lihavuustutkija, joka on perehtynyt kehoon ja sen normeihin yhteiskunnallisesta vinkkelistä.
Seksistinen arviointi tarkoittaa sitä, että ihmistä arvioidaan ensisijaisesti sukupuolensa edustajana, ei ihmisenä. Eri sukupuolille kriteerit ovat erilaiset. Naisia arvioidaan helpommin ja kriittisemmin ulkonäön perusteella.
Usein näkymättömäksi muuttumisella tarkoitetaan miesten katsetta ja miehiltä saatua huomiota, vaikkei sitä ääneen sanota. Se voi olla melkein elintärkeää, jos siihen on koko elämänsä ajan tottunut.
– Onko niin sanottu perään viheltelyn loppuminen se asia, joka tässä ilmiössä puetaan näkymättömyyden muotoon? Monilla naisilla on kuitenkin kokemus, ettei heitä ole huomattu bussipysäkillä koskaan, vaan aina on kävelty ohi.
Naisia arvioidaan helpommin ja kriittisemmin ulkonäön perusteella.
Toisaalta monet tuntevat helpotusta siitä, etteivät ole enää sen enempää epätoivotun kuin toivotunkaan huomion kohteena, Harjunen muistuttaa.
Suomessa naisten näkymättömyyden kokemusta ei ole varsinaisesti tutkittu.
– Olisi kiinnostava tutkimuksen kohde, millä lailla vanhenemisen kokevat he, jotka ovat hyötyneet ulkonäöstään ja he, jotka eivät ole siitä hyötyneet.
Höppänät naiset televisiossa
Näkymättömyys vaikuttaa olevan totta ainakin naisten oman kokemuksen mukaan, jos kansainvälisiä tutkimuksia on uskominen.
Australialaisessa ikääntymisen tutkimukseen keskittyvässä instituutissa NARI:ssa asiaa on selvitetty vuonna 2016. Sen mukaan ”monet naiset kokevat muuttuvansa yhä näkymättömämmiksi iän myötä”. Osalle se ei ole ongelma, osalle on. Tutkimuksen mukaan erityisen hankalaksi sen kokevat naiset, jotka aiemmin kokivat tulleensa huomatuksi.
Vihiä tilanteesta voi saada myös mediasta. Naisia näkyy ylipäätään mediassa vähemmän kuin miehiä. Suhdeluku on seurantatutkimuksissa useamman vuosikymmenen ajan ollut yksi kolmasosa naisia suhteessa miehiin.
Geena Davis Instituten tutkimuksen mukaan elokuvien yli 50-vuotiaista hahmoista naisia on vain 25 prosenttia. Vanhemmat naiset myös esitetään huomattavasti useammin seniileinä, epäviehättävinä höppänöinä. Tutkimus on vuodelta 2019.
Toisinaan perustellaan, että näkyyhän keski-ikäisiä ja vanhempia naisia nykyään enemmän tv-sarjoissa. Harjunen ei ole muutaman esimerkin perusteella kovin vakuuttunut, että jokin iso muutos olisi jo tapahtunut.
– Esimerkiksi Nicole Kidmania ja Demi Moorea tunnutaan kehuvan nimenomaan siitä, etteivät he näytä kuusikymppisiltä vaan kolmekymppisiltä.
Vaihdevuosineuvola puuttuu
Mutta on myös heitä, joita iän karttuminen ei muuta todellakaan näkymättömiksi. Gynekologi Leena Väisälä ei voi ainakaan väittää, että hänelle olisi käynyt niin. Hän pitää Instagramissa suosittua Gyneleena-tiliä, jossa puhuu etenkin vaihdevuosioireista ja niiden hoitamisesta. Hänet valittiin äskettäin Vuoden Eevaksi.
– En ole ikinä ollut yhtä näkyvä, Väisälä nauraa.
– Kyselin myös työpaikan kahvihuoneessa näkymättömäksi muuttumisesta. Kollegani tietävät, että näin väitetään, mutta eivät koe, että se pitäisi paikkaansa.
On vanhanaikaista ajatella, etteivät yli viisikymppiset halua kehittää itseään työelämässä.
Väisälä arvelee, että sosiaali- ja terveysalalla esimerkiksi työelämän ikäsyrjintää ei ole niin paljon kuin joillakin muilla aloilla. Ala on naisvaltainen, siellä on krooninen työvoimapula ja moni kouluttautuu alalle viisikymppisenä. Nykytyöelämässä ollaan lähes seitsemänkymppisiksi.
– Joillakin voi olla ajatus, etteivät yli viisikymppiset halua kehittää itseään, mutta se on vanhanaikainen ajatus.
Sen Väisälä tunnistaa, että naisia on yhteiskunnassa pitkään arvotettu nimenomaan hedelmällisyyden perusteella. Arvo on siis nähty siinä, onko nainen lisääntymiskykyinen. Tämä näkyy joissakin asioissa edelleenkin.
– Meillä on äitiysneuvola ja on ehkäisyneuvola, mutta miksei ole vaihdevuosineuvolaa?
Bikinit päälle
Kun Leena Väisälä on teettänyt tekoälyllä kuvia vaihdevuosi-ikäisistä naisista, tekoälyn mielestä sellainen on noin kuusikymppinen harmaapää. Vaihdevuosioireet alkavat kuitenkin tyypillisesti 45–50-vuotiaana.
– Monilla naisilla on sisäistetty ajatus, että iän myötä muuttuu näkymättömäksi, mutta mielestäni sille ei pidä alistua. Itse inhoan kaikenlaisia sääntöjä siitä, mitä yli 40- tai 50-vuotiaat naiset eivät muka saisi tehdä.
Kokemusasiantuntijana Väisälä kehottaa kaivamaan itsestään rohkeutta. Kannattaa lakata viimeistään nyt pohtimasta sitä, mitä muut mahtavat itsestä ja omista elämänvalinnoista ajatella.
Sanoilla on merkitystä, ja sitä mitä hokee, vahvistaa.
– Jotkut miettivät esimerkiksi, voivatko enää käyttää bikineitä. Ne ovat turhia ajatuksia, vaikka ymmärrettäviä. Itse voi kuitenkin päättää, haluaako mennä vanhoihin ajatuskaavoihin mukaan.
Ei kannata myöskään tarkoituksella ylläpitää ajatuksia naisen yhteiskunnallisen merkityksen vähenemisestä iän myötä. Sanoilla on merkitystä, ja sitä mitä hokee, vahvistaa samalla, tiedostaa sen tai ei.
Muutokset syvemmissä yhteiskunnallisissa asenteissa tapahtuvat kuitenkin hitaasti. Siksi työelämässä on yhä ikäsyrjintää, vaihdevuosineuvoloita ei ole ja vanhoihin naisiin saatetaan suhtautua yliolkaisesti.
Minna Canth ja muut vallakkaat naiset
Toisaalta Suomessa vanhenevilla naisilla on perinteisesti ollut valtaa, Harjunen sanoo.
– Minna Canthista tunnetuin valokuva on se, jossa hän viisikymppisenä matroonana istuu isossa mustassa mekossaan. Kirjailija Sirpa Kähkönen joskus kommentoi, että kuvassa Canth on pukeutunut kaikkeen valtaansa.
Emäntähahmot ovat myös kaikkea muuta kuin näkymättömiä, vaikka heitä joskus yritetään tehdä naurettaviksi, kuten Pekka Puupää -elokuvien vihainen, kaulinta heiluttavan Justiina-hahmo.
Kotimaisessa komediasarjassa Rakkaat lapset näkyvin ja vallakkain hahmo on Miitta Sorvalin näyttelemä seitsemänkymppinen äiti, joka tosin on myös arvaamaton, ilkeä ja kreisi.
Harjunen pohtii, että ikääntymisestä voisi käydä myös positiivissävytteistä keskustelua: lisääkö se naisten tilaa ja valtaa yhteiskunnassa?
Energiaa vapautuu, kun katseen kohteena oleminen ei pelkästään enää palkitse. Monet esimerkiksi lakkaavat käyttämästä aikaa ja rahaa hiusten värjäämiseen. Molemmat ovat resursseja, joilla on muutakin käyttöä.
Kun kukaan ei oletetusti katso, eikö silloin voi heittäytyä ja lakata miettimästä sitä, mitä muut minusta ajattelevat.
– Jos on näkymätön, niin silloinhan voi tehdä mitä vain. Jos taas on rakentanut identiteettiään ulkonäön varaan, voi miettiä, mitä muuta substanssia ja osaamista itsellä on paljon.
Tämä juttu on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä 8/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
