Ikäkriisiä osaa odottaa, kun täyttää tasakymmeniä. On kuitenkin yksilöllistä ja sattumankin sanelemaa, missä iässä matkareittiään joutuu tarkistamaan.

Kolmikymppinen eläväinen nainen rauhoittuu ja alkaa keskittyä perheeseensä. Toinen samanikäinen lähtee ulkopuolisten silmin kelvollisesta parisuhteesta, alkaa suunnitella ammatinvaihtoa, hankkii pari uutta liikuntalajia ja vaihtaa rajunpuoleisesti kampaustakin. Mistä tuulee, kun suunta näin muuttuu?

– Yleensä ihmiset näyttävät kokevan yhden suuren muutoksen keski-ikään mennessä. Monilla naisilla on vahva itsenäistymisen tarve noin 30-vuotiaana. Kumppani saattaa kokea sen uhkaavaksi, sanoo psykologian professori Lea Pulkkinen.

Näkemykset perustuvat yli 30 vuotta jatkuneeseen seuruututkimukseen, jonka Pulkkinen aloitti Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksessa 1968. Tutkimuksessa samoja ihmisiä on seurattu 8-, 14-, 20-, 27-, 36- ja 42-vuotiaina. Aineistosta on tehty useita väitöskirjoja.

Melko samansuuntaisia tuloksia aikuisuuden suunnanmuutoksista ovat saaneet myös Joensuun yliopiston psykologian professori Hannu Perho ja tutkija Merja Korhonen.

– Noin yhdeksän naista kymmenestä näyttää kokevan selkeän siirtymän elämäntavasta ja -arvoista toisiin, miehistäkin kolme neljästä. Tämä vaihe voi tulla 25 tai 30 ikävuoden paikkeilla, mutta useimmiten vasta keski-iän kynnyksellä 35–40-vuotiaana, Hannu Perho sanoo.

30 v. ”Tämmöistäkö tämä onkin”

Perhon ja Korhosen haastattelututkimuksen mukaan siirtymiset elämänvaiheesta toiseen johtuvat usein vaikeuksista puolison kanssa, työn ongelmista, sen loppumisen pelosta tai työttömäksi joutumisesta.

Myös filosofian dosentti Kari E. Turunen on samaa mieltä siitä, että moni kolmikymppinen löytää itsensä keskeltä kriisiä. Hänen näkemyksensä perustuu  20-vuotiseen filosofian opetukseen ja keskusteluihin opiskelijoiden kanssa muun muassa Jyväskylän yliopistossa. Hän on kirjoittanut elämänkaaripsykologisesta ajattelustaan myös useita kirjoja.

– Kolmekymppisenä moni joutuu miettimään, että tämmöistäkö tämä elämä onkin. Eikö se olekaan hohdokasta? Silloin alkaa vähitellen myös ymmärtää, ettei elämä ole pelkästään itseä varten. Nuoruudelle tyypillinen itsekeskeisyys, narsismi alkaa väistyä, Turunen sanoo.

Tätä, kuten muitakaan ikäkriisejä ei itse ehkä koe ahdistaviksi, sisäisen muutoksen tarve vain on raju. Kun ensimmäiset aikuiskriisit on tavalla tai toisella eletty, alkaa kulku kohti uusia haasteita.

Turusen näkemyksen mukaan elämä jakautuu seitsenvuotisjaksoihin: kahden jakson saumakohdan paikkeilla tapahtuu yleensä jokin muutos psyykkisen pakon sanelemana.

40 v ”Nyt on minun vuoro”

Moni nelikymmenvuotias elää kahden sukupolven välissä. Vanhemmat  alkavat tarvita entistä enemmän apua, ja jos on lapsia, heistä joku on todennäköisesti murrosiässä. Jos lapsia ei ole, noin nelikymppinen nainen tulee sen tosiasian eteen, että kohta niitä ei voi enää hankkia. Parisuhde voi olla jo kovasti rutinoitunut. Tässäkö tämä oli, ajatuksissa kiertää taas.

–  Kun muistellaan niitä elämän kohtia, joissa asiat ovat lähteneet uuteen suuntaan, kysymys on useimmiten vakavista ongelmista puolison kanssa, Hannu Perho sanoo.

Saatuaan lapset vähintään kouluikään nelikymppiset äidit alkavat usein vaatia puolisoltaan enemmän panostusta kotiin ja  liittoon. Itsevarmuutta alkaa olla ja on tullut omien pyrkimysten vuoro.

Lea Pulkkisen tutkimus osoittaa, että miehillä siirtyminen 40 ikävuoden yli näyttää olevan vielä merkittävämpi. He ovat tässä iässä usein työelämässä saavuttaneet sen mitä haluavat ja miettivät, olisiko elämässä vielä joitakin uusia mahdollisuuksia. Se voi johtaa elämänmuutoksiin.

Kari E. Turunen katsoo nelikymppisenkin haasteita narsismin, itsekeskeisyyden kautta.

– Narsismi alkaa rakoilla 40-vuotiaana. Siihen mennessä on todennäköisesti lunastettu jokin paikka tai rooli yhteiskunnassa, ja aletaan kaivata jotain uutta ja henkisempää. Vanha elämänote ei enää kanna ja saattaa tulla ensimmäiset fyysisen ja psyykkisen haurastumisen tunteet.

Tämä näkyy usein esimerkiksi baaritiskin äärellä
– Muutaman kaljan otettuaan noin 45-vuotias mies rupeaa herkästi rehentelemään, kuinka kova jätkä onkaan. Siinä kaikuu sisäinen epävarmuus: entä jos en olekaan mitään?

Turusen näkemyksen mukaan ihmisen fyysinen oleminen tulee tässä iässä  entistä todellisemmaksi. Silloin ehkä mies löytää miehisen ja nainen naisellisen olemuksensa.

– Seksuaalinen kypsyminen on edennyt. Eteen voi tulla vaarallisia hetkiä, jolloin lähtee hakemaan täydellistä naista tai täydellistä miestä. Se ei välttämättä aina ole aviopuoliso, jonka kanssa on kertynyt kaikenlaisia rasitteita.

Vaarallista se tosiaan onkin. Myös Perhon tutkimuksessa moni kertoi puolison uskottomuuden olleen elämän vaikeimpia kokemuksia. Se johti lähes aina suhteen vakavaan uudelleenarviointiin ja vaikeasti voitettavaan epäluottamukseen. Etenkin miesten kohtaamana uskottomuus johti usein eroon.

50 v ”Valitsinko oikein?”

Psykoterapeutti Maija Mäkelästä näyttää siltä, että ihmisten elämänkaaressa on kaksi erityisen koettelevaa kohtaa.

– Kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välillä ihmisiä revitään moneen suuntaan. Samaan aikaan markkina-arvo alkaa vähetä töissä ja yksityiselämässä. Jos ei ole kumppania, sellaisen löytäminen voi käydä vaikeaksi.

Toinen vaikea vaihe osuu 50–60 ikävuoteen.

Mäkelästä on kiinnostavaa, ettei vanhenemisesta ja sen mukana tulevista asioista oikein saa nykyään puhua, mutta hän puhuu silti. Puhumattomuuden kanssa hän on tekemisissä myös työssään. Psykoterapeutti kuuntelee sitäkin, mitä ei sanota.

– Sairastuminen ja dementoituminen, toisten varaan joutuminen ovat monella puhumattomina mielessä. Niitä ei osata oikein edes surra, kun yritetään ajatella, että omalla kohdalla kaikki toivottavasti menee helpommin. Nykyään on usein niin, että äkkikuolema ei tunnu yhtä pahalta kuin pitkä viruminen lähes vihanneksena jossain.

Mistä vaikeista asioista sitten pystytään puhumaan?

– Jos tässä myöhemmässä taitekohdassa jotain kadutaan, niin sitä, ettei aikoinaan tullut hoidettua tärkeitä asioita. Ja vasta jälkeenpäin huomataan, mikä olisi ollut tärkeää. Ei se ollutkaan työ ja työelämä, raha ja tiettyjen tavaroiden saaminen, vaan toisten ihmisten kanssa oleminen.

Tästä heijastumaa on se, että moni katuu esimerkiksi avioeroaan tai sitä, että ei ole ajatellut riittävästi omaa hyvinvointia ja mielihyvää. On vain täytetty velvollisuuksia ja tehty sitä, mikä on tuntunut pakolta.

Elämänsä ratkaisuja sureville asiakkailleen Maija Mäkelä muistuttaa, ettei mennyttä voi muuttaa, eikä sitä siksi kannata kovasti surra:

– Nyt ollaan tässä ja vielä on aikaa. Sitä ei enää saisi hukata katumiseen. Mieluummin kannattaa katsoa eteen- kuin taaksepäin.

60 v ”Nyt tai ei koskaan”

Naisilla vanhenemiseen ja luopumiseen sopeutumisaikaa on enemmän kuin miehillä.

– Kiitos naisen biologian, joka vaihdevuosineen on sopeutumisen helpottajana erinomainen asia.

Siitä johtuu, että 60-vuotiaan naisen voi olla helpompi olla kuin samanikäisen miehen.

– Miehet voivat yrittää huijata itseään noin 60-vuotiaaksi asti. Monesti he yrittävät kauheasti vain toimia ja tehdä nopeasti jotain hullujakin ratkaisuja mieluummin kuin vaalia elämässä olevaa hyvää. Jopa parisuhdetta vaihdetaan siinä iässä, mikä on yleensä tosi traagista.

Ei ole harvinaista, että tällaisen tempomisen jälkeen tulee eläkeiän lähestyessä romahdus. Niille, jotka eivät tiedosta ongelmiaan psyyken tasolla, voi tulla ruumiillisia oireita.

– Monesti ne ovat raajaongelmia, ei aina siksi, että liikuntaharrastukset eivät ole erikoisemmin kiehtoneet, vaan siksi, että olemisen taakka on liian raskas kannettavaksi. Tällaiset kivut voivat olla merkki siitä, että taakkaa täytyy keventää.

Menneen elämän tarkastelu voi olla hyödyllistä, jotta huomaa hyvän, jota siellä on ollut ja on edelleenkin.

– Joskus tämä tarkastelu voi johtaa siihen, että löytää uudelleen jonkun vanhan ystävän tai parantaa suhteita sukulaisiin.

Elämänmittaisia haaveitakin on hyvä miettiä. Jos aina on tuntunut siltä, että jotain mieleistä ei ole ollut lupa tehdä tai ei ole kehdannut, nyt on sen aika.

– Miksei voisi aloittaa vaikka pianonsoittoa, jos siitä on haaveillut? Kyllä soittotunneille voi mennä, vaikka sormet olisivat kankeat.

Eläkkeelle onnellisena

Myös eläkkeelle jäämiseen Maija Mäkelä näkee suhtauduttavan kahdella vastakkaisella tavalla. Jotkut ajattelevat, että tekevät töitä niin kauan kuin suinkin jaksavat, eivätkä halua mistään hinnasta jäädä eläkkeelle ennen aikojaan.  Jotkut taas haluavat pois töistä mahdollisimman äkkiä. Nämä ihmiset saattavat luulla, että niin ratkeavat kaikki elämän ongelmat. Voi olla esimerkiksi sellainen tunne, että töissä nuoremmat syrjivät tai väheksyvät.

– Näin ajattelevalla saattaa olla taipumusta nähdä asioita kielteisessä valossa. Ja jos näkee syrjintää sielläkin missä sitä ei ole, saa tavallaan luvan olla töissä vihainen muille – peittää niin vaikeampia, hävettäviltä tuntuvia asioita, kuten kateutta tai surua siitä, että alkaa olla väistyjän asemassa.

Kaikille ihmisille on Maija Mäkelän mielestä ikääntyessä tärkeää etsiä tavallaan itsekästä elämänasennetta, joka tuottaa mielihyvää.

– Naisen ei enää tarvitse olla kiltti tyttö, joka ajattelee, mitä muut ajattelevat jaodottavat.

Miehille hän antaisi toisenlaisen läksyn.

– Kannattaisi alkaa opetella ihmissuhteita, jos ei niitä ole aiemmin harrastanut. Arvostaa esimerkiksi kaveriporukoita.

Lapsuus on perusta

Sujuu aikuisuus miten hyvänsä, lapsuuden päälle se rakentuu.

Professori Hannu Perhon mielestä lapsuuden suotuisalla tai kielteisellä kasvatuksella oli aina merkitystä vähintään siinä, miten se värittää lapsuus- ja  nuoruusmuistoja.

– Lapsen kaltoinkohtelu ja fyysinen väkivalta saattavat varjostaa koko hänen elämäänsä. Sen seurauksena voi esimerkiksi ajautua alistettuun asemaan parisuhteessa eikä töissäkään uskalla puolustaa oikeuksiaan.

Ja toisin päin:

– Jos nainen on saanut viettää lapsuutensa turvallisen isän lähellä, todennäköisesti hän aikuisena säteilee lämpöä ympärilleen. Hänelle on myös syntynyt mielikuva hyvästä miehestä ja hän uskaltaa vaatia samaa puolisolta, Perho sanoo.

Lea Pulkkisen tutkimukset taas osoittavat hyvää aikuisuutta ennustavan sen, että lapsi on kouluiässä ulospäin suuntautunut, helposti kiinnostuva, pystyy hallitseman tunteitaan ja toimintojaan, sovittelemaan ristiriitoja ja ottamaan muut huomioon.  Silloin on hyvät lähtökohdat menestyä koulussa, opinnoissa ja työelämässä. Laman jälkeen nähtiin, että vaikeuksista ulospääsyn löysivät helpoimmin ne, joilla oli tällaiset persoonallisuustekijät ja taustat.

Maailmassa on kuitenkin myös paljon huterista kouluvuosista kelpo aikuisuuteen ponnistelleita ihmisiä. Kohtuullisen ehjän elämänkaaren perusta ei kuitenkaan vaadi mitään ihmeellistä.

– Riittää, että lapsen vahvuuksia on tuettu ja hänellä on ollut turvallisia, pysyviä aikuissuhteita, Lea Pulkkinen sanoo. 

Eväitä hyvää elämään

  • Myönteiset tapaukset, ennemminkin kuin nuoruuden kriisit, edistävät kypsymistä.
  • Asevelvollisuuden suorittaminen voi muuttaa nuoren miehen hakoteille menneen elämän suunnan samoin avioliiton solmiminen pitkittyneen railakkaan poikamieselämän jälkeen.
  • Jos mies tulee isäksi nuorena, se usein ennustaa vastuunottokyvyn lisääntymistä ja hyvää asettumista työelämään.
  • Onnistunut puolisovalinta voi muuttaa elämänkulkua huomattavasti hyvään suuntaan.
  • Naisilla lastensaanti nuorella aikuisiällä, alle 35-vuotiaana. Jos lapsen saa hyvin nuorena, ongelmana on, että koulunkäynti ja ammatin hankkiminen ovat jääneet kesken. Yli 35-vuotiaana lastensaanti voi vaikeuttaa  perhe-elämän ja urakehityksen yhteensovittamista.
  • Perhe, työ ja terveys ovat selkeimmin aikuisen elämänkaarta jäsentäviä asioita.
  • Aikuisuuden tapahtumilla on yleensä merkitystä vain kun ne ovat odottamattomia ja muuttavat elämän pysyviä olosuhteita. Esimerkiksi  omien vanhempien kuolemia kyllä surraan, mutta jos ne ovat tapahtuneet ”ajallaan”, ei niillä yleensä ole pitkäaikaisia vaikutuksia elämään.

Lue lisää ikääntymisestä

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.