Temperamenttiä vai epävakaa persoona – tunnista ja ymmärrä

Persoonallisuushäiriöissä käyttäytymiseen vaikuttavat jäykät, joustamattomat perususkomukset itsestä ja muista. Perususkomus voi olla vaikkapa ajatus, että minua sorretaan aina, teinpä mitä tahansa. Tai että muut huijaavat, se on elämän laki.

Tällaiset uskomukset saavat esimerkiksi vetäytymään, toimimaan aggressiivisesti, uhrimielellä tai muita provosoiden.

Perusongelma onkin tapa tulkita omia tai toisten tunteita ja ajatuksia sekä kyvyttömyys toimia hankalissa tilanteissa tarkoituksenmukaisesti.

Moni muistaa kouluajoilta tyypin, jonka oli vaikea rauhoittua, myöhemmin keskittyä pitämään työpaikkansa ja solmia kestävää parisuhdetta. Aivan kuin hän olisi itse provosoinut omat suunnitelmansa epäonnistumaan.

Stressiä vai häiriö?

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila muistuttaa, että lähes kaikki ovat voimakkaassa tunnetilassa alttiita käyttäytymään tavalla, joka näyttää epävakaalta.

Persoonallisuushäiriöstä kärsivän on aikuisenakin vaikea säädellä tunteitaan. Niiden hallinnassa voi kuitenkin harjaantua – ihan jokainen.

– Juuri kukaan ei ole persoonallisuudeltaan täydellisen tasapainoinen. Hyvin stressaavassa tilanteessa ihmisluonteen oksapaikat tulevat näkyviin. Epätarkoituksenmukaiset piirteet nousevat pintaan ja tuleekin toimittua oudosti, Korkeila sanoo.

Niinpä esimerkiksi avioerotilanteessa entiseksi muuttuva puoliso näyttää helposti muuttuvan myös narsistiseksi, riippuvaiseksi, luulosairaaksi... Joksikin täysin toiseksi. Aivan kuin paljastuisi vakava tyyppiongelma.

Vaikea luottaa toiseen

Epävakaassa persoonallisuushäiriössä tunnemyrskyt tulevat ja tuntuvat ylittävän sietokyvyn, kunnes itseinho saa vetäytymään täysin. Mieliala vaihtuu monta kertaa jopa saman päivän aikana. Kyse ei ole masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä, jotka horjuttavat mielenterveyttä samaan suuntaan pidemmän aikaa.

Hoitoalan ammattilaiset tunnistavat tapauksen, joka kaipaa tukea, mutta ei aina kykene ottamaan sitä vastaan, sitoutumaan hoitoon. Pian hän on toisen lääkärin luona ja haluaa kokeilla toisenlaista lääkettä, erilaista terapiaa, jotakin muuta keinoa...

Potilas etsii ymmärtävää ihmistä, mutta vaikeus luottaa toiseen ja kontaktin pelko työntävät etäälle.

Huolestuneet läheiset saattavat ottaa yhteyttä. Ilmassa on merkkejä itsetuhoisuudesta: lääkkeiden väärinkäyttöä ja päihteitä.

– Tunnereaktiot tulevat äkillisesti, ja muiden on vaikea ymmärtää, mistä ne juuri nyt tulivat. Se lisää hämmennystä lähipiirissä. Kyse ei ole myöskään vain temperamentin eroista. Toisethan reagoivat enemmän tunteella, kun toisille on luonteenomaista suhtautua asioihin varovasti ja harkiten, Korkeila sanoo.

Mistä epävakaus ja tunteiden hallinnan puute sitten kumpuavat?

Selittäjiksi on löydetty vahva hylätyksi tulemisen kokemus, herkkyys vuorovaikutussuhteissa sekä häpeän tunne.

Lapsuuden aikaiset kokemukset ovat saaneet tuntemaan, että en kelpaa enkä ole yhtä arvokas kuin muut. Myös perinnöllisyys voi vaikuttaa ja samaistuminen vanhempien käytökseen.

Palovamma mielessä

Epävakaan persoonallisuuden taustalta löytyy usein hypersensitiivisyyttä.

Psykiatrian erikoislääkäri Maaria Koiviston mukaan tunne-elämän epävakaudesta kärsivä on tavallista herkempi lukemaan muiden ihmisten tunneviestintää. Hän erottaa eleistä ja ilmeistä pienimmätkin sävyt, mikroviestit, jotka menevät vähemmän herkiltä autuaasti ohi.

Hänellä on myös taipumus tulkita itsensä torjutuksi ja omassa ryhmässäänkin ulkopuoliseksi, huonoksi tai suorastaan pahaksi.

– Moni kaipaa hyvää, merkityksellistä ihmissuhdetta, mutta samaan aikaan pelkää ihmisiä. On vaikeuksia luottaa toisten hyväntahtoisuuteen. Suuri läheisyyden kaipuu yhdistettynä jatkuvaan varuillaan oloon on kuluttava yhdistelmä, sanoo Maaria Koivisto.

Tunne-elämän epävakautta on verrattu vaikeaan palovammaan: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi. Ihminen on emotionaalisesti vereslihalla, kokemukset todella menevät ihon alle. Normaalit tunteet täytyy kertoa moninkertaisesti, että voisi kuvitella, millaista on elää hypersensitiivisenä.

Silloin myös loukkaantuu helposti. Ihminen voi olla suhteettoman vihainen mutta kyvytön purkamaan tunnettaan. Syyksi riittää ehkä epäilys, että toinen on välinpitämätön, ei huolehdikaan vaan laiminlyö tai toimii tietoisesti pahantahtoisesti.

Viha näkyy joskus loputtomana katkeruutena, sanallisina hyökkäyksinä, sarkasminakin. Voimakkaat tunteet tiivistyvät tuskaisuuden ja toivottomuuden tunneiksi.

Yksinäisyyden kipeyttä

Epävakaudesta kärsivän on pitänyt oppia kätkemään haavoittuvuutensa, varsinkin jos oma herkkyys ei ole herättänyt muissa vastakaikua.

– Ymmärryksen puuttuessa hän on itsekin oppinut häpeämään reaktioitaan tai mitätöimään tuntemuksensa typerinä, Koivisto toteaa.

Voi olla siedettävämpää olla koko ajan vaikka vihainen tai tasaisen toivoton kuin tuskallisen haavoittunut. Jos tuntee itsensä hylätyksi, mutta tunne peittyy vihaisuuden alle, muut reagoivat vihaisuuteen eivätkä tajua kipua sen takana. He näkevät tunteissa ailahtelua, raivonpuuskia, syömishäiriön, päihteiden käytön tai muuta hälyttävää.

Epävakaa ihminen yrittää tulla toimeen tuskansa kanssa. Tuhoisat selviytymisstrategiat kuitenkin herättävät ulkopuolisissa ärtymystä ja tarvetta kontrollointiin.

– Selviytymiskeinoja saatetaan pitää yrityksenä saada huomiota, kapinoida tai manipuloida muita. Nämä väärät tulkinnat vain pahentavat tunne-elämältään epävakaan oloa, ja hän kokee olevansa vieläkin yksinäisempi.

Hätätilasta kohti toivoa

Ihmisten kanssa juttuun tuleminen on ongelmallista, jos ei huomaa epävakauden merkkejä itsessään. Ei näe, kuinka syvään juurtuneet haitalliset ajatusmallit häiritsevät selviytymistä ihmissuhteissa ja työpaikalla.

Vuorovaikutus toisten kanssa on haastavaa, ja samat hankaluudet toistuvat.

Arvioiden mukaan 5–15 prosenttia aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.

Epävakauden kanssa kamppailevista useampi kuin joka toinen on jossain vaiheessa käyttänyt väärin alkoholia tai muita päihteitä, kertovat tutkimukset.

Olennaista olisi oppia ilmaisemaan tunteitaan ja puhumaan tarpeistaan uusin tavoin. Vuorovaikutustaidoista ja tilanteen ymmärtämisestä on apua, kun kommunikointi muuttuu vaikeaksi.

– Uusissa psykoterapioissa ja tutkiva ja tavoitteellinen ote. Ne on todettu tehoaviksi hoitomuodoiksi, sanoo professori Jyrki Korkeila.

Asiantuntijat: Jyrki Korkeila, professori, Turun yliopisto. Maaria Koivisto, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta