Olen 22-vuotias perusterve nainen. Minua vuoden verran vaivannut kynsisieni on nyt ainakin silmämääräisesti poistunut. Sain sienen hoidettua lääkelakan, 6 kk terbinafiini-kuurin sekä hygienian tiukentamisen avulla. Minua kuitenkin vaivaa ajatus sienen uusiutumisesta.Olen ollut todella tarkka siitä, että pesen käteni aina jalkoihin koskettuani, pidän jaloille erillistä pyyhettä ja pesen sen ja sukat erillään muista pyykeistä 60 asteessa. Onko näitä toimenpiteitä syytä jatkaa sienen hävittyäkin? Eniten minua ahdistaa mahdollisuus sienen tarttumisesta muihin kynsiini tai ylipäänsä muualle kehooni, kuten iholle, tai perheenjäseniini. En ole uskaltanut jatkaa esimerkiksi joogassa käymistä, koska pelkään, että paljasjaloin tehtävät harjoitukset aiheuttavat sienen tarttumisen mattoon ja siitä kenties iholleni. Mitkä olisivat järkevät toimintaohjeet tartunnan välttämiseksi jatkossa?

Jalkojen ja niiden kynsien sienitulehduksen aiheuttaa useimmiten rihmasieni nimeltään trichopython rubrum. Tätä sientä esiintyi alun perin vain melko pienillä alueilla Kakkois-Aasiassa, Australiassa ja joissain osissa Afrikkaa. Näiden alueiden asukkaille sieni ei aiheuttanut vaivoja, koska he kulkivat pääasiassa avojaloin tai avonaisin jalkinein. Sienestä alkoi tulla riesa, kun paikalle saapui länsimaisia armeijoita saappaineen, joissa jalat hautuivat. Armeijoiden mukana sieni sitten siirtyi Eurooppaan ja Amerikkaan pari sataa vuotta sitten. Niinpä se on nyt meidän riesanamme, kun kuljemme umpinaisissa kengissä ja jalkamme niissä hikoavat ja muodostavat hyvän kasvualustan sienirihmastolle.

Edellä olevalla tarinalla koetan valaista sitä, että jalkojen sienitulehdus on vähintään yhtä paljon olosuhteiden kuin itse sienen aiheuttama. Rihmastoa meidän ympäristössämme kyllä piisaa, ilmeisesti kuitenkin tavallista enemmän esimerkiksi uimahalleissa ja yleisissä saunoissa, joissa on lämmintä ja kosteaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos sienen sitten onnistuu samaan jalkansa iholle tai kynnen alle, se kyllä saattaa näistäkin periaatteessa levitä, mutta aika heiveröisesti. Varsinkin hoidon jälkeen entisiä ”sienijalkoja” ei ole mitään syytä eristää, jos kynnet ovat terveen näköiset ja iho ehyt. Hoidon aikana ja kertaalleen ihon tai kynnen parannuttua toki kannattaa kysyjän kuvaamalla tavalla sukat pestä yli 55-asteisessa vedessä, tarpeen mukaan on myös harkittava koko kenkäkannan vaihtoa. Mihinkään muuhun elämän rajoitukseen ei ole tarvista ja joogata voi paljain jaloin huoleti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jalkojen sienitulehduksen ehkäisemiseksi on hyvä välttää jalkojen hikoilua kengissä. Samoin on tärkeää aika ajoin tarkistaa jalkaterien iho ja erityisesti varpaiden välit, ja hoitaa mahdolliset ihon rikkoutumat huolella. Uimahalleissa ja vastaavissa lämpimissä ja kosteissa tiloissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä, suositellaan liikkumista varvastossuissa.


Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Miten ne varvastossut estää sienen tarttumisen, vesihän pesutilojen lattiasta pääsee kosketuksiin kuitenkin varpaisiin, ja eikös ne böböt ole siellä kosteissa tiloissa??

Ystävämme rubrum on tarttuva ja usein lähes ikuinen kaveri. Sain kynsitartunnan todennäköisesti äitini kylpyhuoneesta yli 20 vuotta sitten. Pöpö on hoidettu pariin kertaan oireettomaksi, kengät vaihetettu ja kaikenlaisia konsteja tehty, silti pullahtaa esiin uudelleen.

Perinteinen tarttumapaikka on intti, jossa kuljeskellaan pitkään samoissa sukissa ja käytetään toisinaan entisten sienipotilaiden käyttämiä kenkiä, eikä hygieniakaan ole kaikilla poikalapsilla oikein kehittynyttä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla