Olen 22-vuotias perusterve nainen. Minua vuoden verran vaivannut kynsisieni on nyt ainakin silmämääräisesti poistunut. Sain sienen hoidettua lääkelakan, 6 kk terbinafiini-kuurin sekä hygienian tiukentamisen avulla. Minua kuitenkin vaivaa ajatus sienen uusiutumisesta.Olen ollut todella tarkka siitä, että pesen käteni aina jalkoihin koskettuani, pidän jaloille erillistä pyyhettä ja pesen sen ja sukat erillään muista pyykeistä 60 asteessa. Onko näitä toimenpiteitä syytä jatkaa sienen hävittyäkin? Eniten minua ahdistaa mahdollisuus sienen tarttumisesta muihin kynsiini tai ylipäänsä muualle kehooni, kuten iholle, tai perheenjäseniini. En ole uskaltanut jatkaa esimerkiksi joogassa käymistä, koska pelkään, että paljasjaloin tehtävät harjoitukset aiheuttavat sienen tarttumisen mattoon ja siitä kenties iholleni. Mitkä olisivat järkevät toimintaohjeet tartunnan välttämiseksi jatkossa?

Jalkojen ja niiden kynsien sienitulehduksen aiheuttaa useimmiten rihmasieni nimeltään trichopython rubrum. Tätä sientä esiintyi alun perin vain melko pienillä alueilla Kakkois-Aasiassa, Australiassa ja joissain osissa Afrikkaa. Näiden alueiden asukkaille sieni ei aiheuttanut vaivoja, koska he kulkivat pääasiassa avojaloin tai avonaisin jalkinein. Sienestä alkoi tulla riesa, kun paikalle saapui länsimaisia armeijoita saappaineen, joissa jalat hautuivat. Armeijoiden mukana sieni sitten siirtyi Eurooppaan ja Amerikkaan pari sataa vuotta sitten. Niinpä se on nyt meidän riesanamme, kun kuljemme umpinaisissa kengissä ja jalkamme niissä hikoavat ja muodostavat hyvän kasvualustan sienirihmastolle.

Edellä olevalla tarinalla koetan valaista sitä, että jalkojen sienitulehdus on vähintään yhtä paljon olosuhteiden kuin itse sienen aiheuttama. Rihmastoa meidän ympäristössämme kyllä piisaa, ilmeisesti kuitenkin tavallista enemmän esimerkiksi uimahalleissa ja yleisissä saunoissa, joissa on lämmintä ja kosteaa.

Jos sienen sitten onnistuu samaan jalkansa iholle tai kynnen alle, se kyllä saattaa näistäkin periaatteessa levitä, mutta aika heiveröisesti. Varsinkin hoidon jälkeen entisiä ”sienijalkoja” ei ole mitään syytä eristää, jos kynnet ovat terveen näköiset ja iho ehyt. Hoidon aikana ja kertaalleen ihon tai kynnen parannuttua toki kannattaa kysyjän kuvaamalla tavalla sukat pestä yli 55-asteisessa vedessä, tarpeen mukaan on myös harkittava koko kenkäkannan vaihtoa. Mihinkään muuhun elämän rajoitukseen ei ole tarvista ja joogata voi paljain jaloin huoleti.

Jalkojen sienitulehduksen ehkäisemiseksi on hyvä välttää jalkojen hikoilua kengissä. Samoin on tärkeää aika ajoin tarkistaa jalkaterien iho ja erityisesti varpaiden välit, ja hoitaa mahdolliset ihon rikkoutumat huolella. Uimahalleissa ja vastaavissa lämpimissä ja kosteissa tiloissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä, suositellaan liikkumista varvastossuissa.


Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Tarttuuko sieni?

Ystävämme rubrum on tarttuva ja usein lähes ikuinen kaveri. Sain kynsitartunnan todennäköisesti äitini kylpyhuoneesta yli 20 vuotta sitten. Pöpö on hoidettu pariin kertaan oireettomaksi, kengät vaihetettu ja kaikenlaisia konsteja tehty, silti pullahtaa esiin uudelleen. Perinteinen tarttumapaikka on intti, jossa kuljeskellaan pitkään samoissa sukissa ja käytetään toisinaan entisten sienipotilaiden käyttämiä kenkiä, eikä hygieniakaan ole kaikilla poikalapsilla oikein kehittynyttä...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.