Aivojen mantelitumakkeen stimuloiminen heikolla sähkövirralla voi tutkijoiden mukaan tehostaa uusien asioiden muistamista. Havainto on vielä alustava, mutta saattaa joku päivä auttaa muistia parantavien hoitojen ja laitteiden kehittämisessä.Tutkijat tekivät havaintonsa kokeessa, jossa 14 epilepsiapotilasta oli sairaalassa kallonsisäisessä monitoroinnissa, jolla pyritään paikantamaan epilepsiakohtausten sijainti aivoissa.Kokeessa potilaille näytettiin kuvia 160 erilaisesta esineestä, ja heitä pyydettiin arvioimaan, kuuluivatko esineet ulos vai sisätiloihin. Potilaiden tietämättä heidän aivojensa mantelitumakkeisiin johdettiin heikko sähkövirta 80 kuvan yhteydessä. Potilaita pyydettiin tunnistamaan kuvia sekä koepäivänä että seuraavana päivänä, ja joukkoon lisättiin myös potilaille uusia kuvia. Koepäivänä kysyttäessä potilaiden vastauksissa ei havaittu eroja riippumatta siitä oliko kuvien jälkeen annettu stimulaatiota vai ei, mutta seuraavana päivänä näkyi selkeä ero. Seuraavan päivän kyselyissä koehenkilöt tunnistivat ja muistivat selvästi paremmin kuvia, joiden jälkeen heidän mantelitumakkeitaan oli stimuloitu sähköllä. Tällöin lähes 80 prosenttia potilaista muisti kuvia paremmin, mutta vaikutus vaihteli muutamasta kuvasta moninkertaisesti parempaan muistamiseen. Sähköstimulaatioon liitetty vaikutus oli suuri varsinkin potilailla, joilla oli jo muistin heikentymää epilepsian takia.Tutkijat korostavat havaintojensa olevan vielä hyvin alustavia eikä niiden perusteella kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tulokset ovat kuitenkin riittävän vakuuttavia, jotta tutkijat aikovat seuraavaksi hioa menetelmäänsä paremmaksi ja selvittää, saadaanko samanlaisia tuloksia kokeissa, joissa jäljitellään arkielämän muistitehtäviä.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa. Uutispalvelu Duodecim (PNAS 2017)http://www.pnas.org/

(20171219) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.