Osa lihavista on terveitä kuin pukki, vaikka heille muiden ylipainoisten lailla oletetaan puhkeavan jokin aineenvaihduntasairaus. Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen kertoo, miksi toiset lihavat pysyvät terveinä.

Vaikka lihavuus on portti moniin sairauksiin, pelkät kilot eivät välttämättä kerro sitä, kuinka ihminen voi. Apulaisprofessori Kirsi Pietiläisen Helsingin yliopistossa johtama tutkimusryhmä on havainnut ensimmäisten joukossa maailmassa, että lihavakin voi olla terve.

Terveeksi lihavaksi lasketaan sellainen, jolla ei suuresta painostaan huolimatta ole aineenvaihdunnan häiriöitä. Ei korkeita sokeri-, verenpaine- tai kolesterolilukemia, ei diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia.

Aikuisista lihavista terveitä on noin joka neljäs, lapsista lähes kaikki. Riski sairastua kasvaa iän myötä. Yli 60-vuotiaista lihavista enää joka kymmenes on terveitä.

Syy mitokondrioissa

Mikä tekee toisesta lihavasta sairaan ja toisesta samanpainoisesta terveen? Tätä kysymystä apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen on selvittänyt ryhmänsä kanssa.  Apunaan hänellä on ollut vapaaehtoisia kaksosia, jotka ovat muuten täysin toistensa kaltaisia, mutta toinen on ylipainoinen.

Satojen verikokeiden, rasvakudosnäytteiden ja kuntotestien jälkeen arvoitus on alkanut ratketa.

– Meidän arviomme on, että syyllinen löytyy mitokondrioista.

Mitokondriot ovat solujen energiatehtaita. Ne ottavat vastaan syömämme ruoan ja muuttavat sen sellaiseen muotoon, että kudoksemme ja solumme saavat siitä energiaa.

Rasvasolujen laitamille on litistyneenä satoja mitokondrioita. Aiemmin ajateltiin, ettei mitokondrioilla ollut suurtakaan merkitystä, nyt niiden tärkeys tunnustetaan.

Rasvakudoksen kunto ratkaisee

Osalla lihavista rasvasolujen mitokondriot toimivat juuri niin kuin niiden pitääkin. Ne syövät sokereita ja proteiineja ja polttavat rasvaa, jotta koneistomme pysyisi käynnissä.

Osalla lihavista mitokondriot laiskistuvat ja rasva alkaa kertyä solun sisälle. Kun solu on täynnä, liika rasva jää pyörimään verenkiertoon ja kertyy verisuonten seinämiin ja maksan ympärille.

Huonoon kuntoon päässeet rasvasolut kutsuvat paikalle tulehdussoluja siivoamaan kuolleet solut pois. Tästä syntyy pieniasteinen tulehdustila, joka sairastuttaa lihavan, Pietiläinen kertoo.

– Rasvakudoksen merkitys hyvinvoinnille ei ole ihme, kun muistaa, että kaikilla meistä on kymmeniä kiloja rasvaa. Reippaasti lihavilla sitä on jopa yli sata kiloa.

Liikunnalla puhtia mitokondrioihin

Onneksi mitokondrioiden ja rasvakudoksen elinvoimaisuutta voi tukea. Perimäänsä ei voi vaikuttaa, mutta tupakoimattomuudella, maltillisella alkoholinkäytöllä ja terveellisellä ruokavaliolla voi puskea puhtia mitokondrioihinsa.

Tärkeintä on liikunta.

– Kun liikumme, elimistö saa happea ja lihakset jaksavat polttaa verenkiertoon kertynyttä rasvaa. Sohvaperunoilla lihakset ja kudokset väsyvät eikä yhteistyö enää suju.

Pietiläinen ampuu alas yhden eniten ääneen lausutuista laihtumiseen liittyvistä vääristä totuuksista. Sanotaan, ettei liikunta laihduta, mutta siinä mennään pieleen:

– Vaikka puolen tunnin kävely ei monta suklaapalaa kulutakaan, lihakset jäävät sen jälkeen käymistilaan moneksi tunniksi. Ne kuluttavat kaloreita vielä nukkuessakin.

Laihtujalle tunti puhinaa

Terveysliikuntasuositus on puoli tuntia päivässä mutta laihduttajalle se ei riitä. Se on vain kolmisen prosenttia hereilläoloajasta.

Pietiläisen mukaan kilojen vahtaajan olisi liikuttava päivässä ainakin tunti, vaikka monessa pätkässä. Näin tulevat myös yhden nykypäivän synnin, runsaan istumisen, haitat kuitatuiksi.

– Kannattaa päättää, että seisoo aina, kun se mahdollista ja kävelee aina, kun siihen on tilaisuus.

Lue lisää:

Ylipaino ja liikunta
Liikunta puuskista elämäntavaksi
Lihottaako ruoka vai perimä?
Vatsaontelon liikarasvan haitat
Uutta potkua painonhallintaan

Suomessa on 2,5 miljoonaa ylipainoista ja 700 000 lihavaa. Tämän päälle tulevat lapset, joiden lihominen on ollut selvästi lisääntynyt tällä vuosituhannella.

Naisten lihominen näyttää tuoreimmissa tilastoissa pysähtymisen merkkejä, samansuuntaista kehitystä on korkeastikoulutetuissa. Nuoret miehet ja lapset sen sijaan jatkavat lihomista.