Apua, keski-ikäiset lapseni soimaavat minua vanhoista virheitä

Lasteni isä kuoli kymmenisen vuotta sitten ja itsekin olen jo vanha. Lapsia minulla on useampi ja lapsenlapsia myös. Nyt on ilmennyt yksi ongelma: osa keski-ikäisistä lapsistani haluaa vetää vanhan äidin tilille menneistä ajoista luetellen negatiivisia ominaisuuksiani ja tekemiäni virheitä, joita en tunnista. Olen torjunut keskustelun sanomalla heille, että mielestäni olin tavallinen äiti ja tein minkä ehdin ja osasin, samoin isänne. Samalla sydämeni itkee. Kuuluuko tämä vanhojen kurmottaminen nykyelämään, oma sukupolveni ei käyttäytynyt näin. Ja samalla koen, että minun on ihan pakko olla armollinen itseäni kohtaan ja suojautua. Olen hakenut myös ammattiapua. VANHUUDESSA YLLÄTETTY

Psykologi vastaa:

SYIDEN ETSIMINEN itsen ulkopuolelta on tuttua meille kaikille. Peiliin katsominen on paljon vaikeampaa. Lapsilta ja teini-ikäisiltä siedämme jatkuvaakin kritiikkiä, mutta jos se jatkuu vielä vuosikymmenien jälkeen, on se tietysti raskasta.

Keski-ikä on haastava elämänvaihe. Moni asia elämässä muuttuu pysyvästi. Työura ja talous eivät ole enää päällimmäisiä huolenaiheita. Ehkä kotipesä jo tyhjenee ja kehossa alkaa näkyä rapistumisen merkkejä.

Erilaisissa elämänsiirtymissä joudumme tekemään tilinpäätöstä menneestä ja pohtimaan tulevia haasteita. Halusimme tai emme.

Ehkäpä juuri tämä on saanut osan lapsistasi etsimään vastauksia mahdollisiin ongelmiinsa lapsuuden kodistaan.

OLISI TÄRKEÄÄ ettet torjuisi heidän tarvettaan käsitellä omaa menneisyyttään. Torjunta saa ihmiset vihaiseksi ja puolustautumaan.

On tietysti vaikea pysyä avoimena ja kannustavana kun soimataan, mutta parhaimmillaan tässä voisi olla mahdollisuus korjata välejä lisääntyneen yhteyden ja toivottavasti ymmärryksen kautta.

Kaikissa tilanteissa ei tietysti ole voimavaroja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Olisikin tärkeää, että tällaiset menneisyyden keskustelut käytäisiin valmistautuneena ja levollisena.

Sinun olisi hyvä miettiä etukäteen lapsiesi elämäntilannetta ja yhteistä historiaanne. Löydätkö jotain syitä, miksi he ovat kriittisempiä sinua kohtaan kuin toiset lapsistasi?

Myös sinun on syytä katsoa peiliin ja miettiä, onko saamassasi palautteessa osuvaakin.

KUN OIKEA hetki löytyy ja olet henkisesti valmistautunut, keskustelu kannattaa avata tyyliin ”olen tässä ja kuulen sinua”.

Aktiivisella kuuntelulla tarkoitetaan sitä että kuuntelemme toisen ajatuksia ja tunteita pyrkimättä vaikuttamaan tai ohjaamaan puhujaa. Korkeintaan pyrimme varmistamaan, että ymmärrämme toisten kokemusta oikein: ”kerro lisää”, ”ymmärsinkö oikein, että tunnet” ja niin edelleen.

Aktiivisesta kuuntelusta voit lukea lisääesimerkiksi Mielenterveysseuran sivuilta, josta löytyy myös kirjasuositus Toimiva vuorovaikutus (Talvio ja Klemola 2017). Hurja kuvaus yhden perheen ristiriitojen käsittelystä on elokuva Perhe –August: Osage County (2013), jota tähdittää itse Meryl Streep. Voimia uudenlaiseen kohtaamiseen asian tiimoilta.

NÄIN ETEENPÄIN

➤ POHDI mikä lasten kritiikissä on sinulle vaikeinta.

➤ YRITÄ eläytyä lasten elämäntilanteeseen: mikä siinä voi selittää soimaamista.

➤ MIETI, millä tavalla olet valmis keskustelemaan menneisyydestänne.

➤ HARJOITA itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseäsi kohtaan.