Jos parisuhde on kasvatuskumppanuutta, on keksittävä uutta puuhaa ja puhuttavaa, kun lapset muuttavat pois, psykologi Sanna Aulankoski sanoo.
Olemme kuusikymppinen aviopari. Ainoa mistä voimme keskustella ovat lapsenlapsemme. Mies ei puhu ja jos puhuu, niin minun puheeni päälle eikä anna suunvuoroa. Jos saan sanottua väliin jotain, hän ei noteeraa puhettani miksikään vaan jatkaa omaansa. Tai toistaa välillä minun puheeni loppuosan. Kun mainitsen, että juurihan sanoin noin, niin ärähtää, että sanoit sanoit, joo! Jos olen puhunut jotain asiaa, niin vähän ajan päästä mies saattaa puhua sen uutena asiana eikä ole kuullutkaan minun siitä puhuneen. Minulla on harrastuksia, hänellä ei muuta kuin mökillä olo. Olen jo pitkään miettinyt tätä yhdessäoloa ja ottanut monesti asian puheeksi, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Tuntuu, että olisi hassua erota enää tässä iässä, kun ei tämän pahempaa vaikeutta ole. Olen kuitenkin tosi väsynyt tähän tilanteeseen. Syövän sairastaneena haluaisin laadukkaampaa loppuelämää. Mikä neuvoksi? En halua vastausta, että puhukaa asiasta tai harrastakaa yhdessä, se EI auta asiaa!
Tipsu
Oletpa kiperässä ja turhauttavassa tilanteessa. Miehesi voisi pienillä teoilla parantaa suhdettanne, muttei syystä tai toisesta ole tehnyt sitä. Kenties hän on aivan tyytyväinen elämäänne. Ongelmasi on kuitenkin yleinen. Parisuhteessa kommunikaatio vähenee helposti. Etenkin silloin, kun suhde on perustunut kasvatuskumppanuudelle, voivat molempia kiinnostavat jutut olla vähissä lasten lähdettyä.
Kirjeestäsi ei käy ilmi, kuinka kauan keskusteluyhteytenne on ollut kateissa. Jos asian suhteen on ollut parempia aikoja, voisit virkistää muistoistasi niitä ja miettiä, mitä teille silloin kuului. Mistä ja miten tuolloin keskustelitte? Sieltä saattaisi löytyä ideoita nykyhetkeen.
Ja vaikka olet jo yrittänyt keskustella, voisit kokeilla puhumista vielä hieman eri tavalla. Joskus suora puhe ajaa toisen puolustuskannalle. Voisit esimerkiksi houkutella miehesi miettimään, mitä hyvä elämä teille vaikkapa muutaman vuoden kuluttua merkitsee. Varatkaa keskusteluun riittävästi aikaa ja käykää se paikassa, jossa koette olonne mukavaksi ja rentoutuneeksi — vaikkapa saunassa, kävelylenkillä tai autossa. Jos puolisosi kokee tällä hetkellä kaikki keskustelun avauksesi painostaviksi, voit kertoa hänelle mistä sinä haaveilet. Tällöin hän voi tulla keskusteluun mukaan, jos haluaa.
Saitpa miehen visioimaan kanssasi tai et, ota vähintäänkin selvää siitä, minkälaiseksi hän elämänsä tällä hetkellä kokee ja mitä toiveita hänellä on sinulle. Kuulostele myös, miten hän ylipäätään voi. Vaikka puhumattomuus tai ärtyisyys eivät välttämättä viesti muusta pulmasta, ne voivat myös liittyä alakuloisuuteen.
Mikäli et saa miestäsi avautumaan millään konstilla, sinulle jää kolme vaihtoehtoa: muuttaa omaa käytöstäsi, tilannetta tai suhtautumistasi siihen.
Avoimen keskustelun lisäksi toiseen voi pyrkiä vaikuttamaan ”myönteisellä manipulaatiolla” eli toimimalla itse aiemmasta poiketen. Esimerkiksi se, että vähentäisit kaiken kaikkiaan kommunikointia miehesi kanssa, saattaisi havahduttaa hänet ymmärtämään kokemustasi, parhaassa tapauksessa jopa kaipaamaan vuoropuheluanne.
Viime kädessä puolisosi muutosvalmiudessa on kuitenkin kyse siitä, kuinka paljon hän arvostaa sinua. Se, välittääkö miehesi edelleen riittävästi sinusta, saattaa selvitä vasta eron mahdollisuuden selvitessä hänelle. Jos olet vakavissasi erovaihtoehdon suhteen, kannattaa myös kertoa siitä. Ehkäpä määräaikainen ero voisi selkiyttää ajatuksianne suhteestanne ja sen merkityksestä.
Ratkaisu voi kuitenkin olla myös se, että hyväksyt elämänne nykyisenlaisena.
Onneton olo syntyy toiveiden ja todellisuuden kohtaamattomuudesta. Silloin kun olosuhteiden muuttaminen ei onnistu, on mahdollista muuttaa olosuhteisiin kohdistuvia odotuksia. Turhista toiveista luopuminen kohentaa hyvinvointia. Se irrottaa odotusten ja pettymysten kierteestä ja vapauttaa energiaa myönteisempiin asioihin.
Niinpä yksi mahdollisuus on, että unohdat kommunikaatiojumin ja keskityt suhteenne toimiviin puoliin. Aika näyttää, riittääkö suhtautumistavan muutos korjaamaan ongelman.
Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.
