Lääkkeet ovat oikein käytettynä turvallisia, vaikka eivät aina täysin haitattomia. Lääkkeellä hoidetaan paitsi sairauden oireita, myös pidetään sen pahimmat seuraamukset käsivarren mitan päässä.

Lääkkeistä on selkeästi enemmän hyötyä kuin haittaa, sanoo farmakologian professori Hannu Raunio Kuopion yliopistosta. Silti lääkkeillä on paljon yhteis- ja haittavaikutuksia.

Lääkkeiden haittavaikutusten on esitetty olevan jopa neljänneksi yleisin kuolinsyy länsimaissa, Raunio kertoo.

Kehittyvissä maissa ihmiset kuolevat, koska lääkkeitä ei ole. Tai on, mutta köyhillä ihmisillä ja yhteiskunnilla ei ole varaa hankkia niitä.

– Ajatellaan nyt vaikka antibiootteja. Ennen niiden keksimistä kuoltiin tavallisiin infektiotauteihin, kuumeisiin ja tulehduksiin, kun nyt niistä parannutaan lähes aina. Syövän lääkehoito taas on tehnyt monista syövistä melkein kuin kroonisia tauteja, joita siis voidaan pitää kurissa lääkityksellä, Hannu Raunio toteaa.

Haitatta ei näihinkään saavutuksiin ole päästy. Antibiootit häiritsevät tuntuvasti elimistön bakteeritasapainoa tappamalla myös hyviä bakteereita. Syöpien ensimmäiset solusalpaajalääkkeet olivat niin rajuja valmisteita, että vanhentunut nimitys solumyrkky kuvasi niitä hyvin.

Pelottava pakkausseloste

Lääkkeen haitta- ja yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa kerrotaan pakkausselosteessa. Se voi pahimmillaan olla melko pelottavaa luettavaa. Euroopan Unionin säädökset kuitenkin määräävät, että lääkkeestä on kerrottava harvinaisimmatkin haittavaikutukset.

Valmistaja joutuu myös seuraamaan, millaisia haittavaikutuksia uudesta lääkkeestä ehkä koituu sen päästyä markkinoille. Jos lääkkeellä ei ole laajaa käyttäjäkuntaa, saattaa kestää kauan, ennen kuin kaikki mahdolliset haitat ovat selvillä. Ja vielä senkin jälkeen käyttäjien yksilölliset erot voivat tuottaa yllätyksiä.

Hannu Raunion neuvo on, että mikäli lääke tuntuu aiheuttavan oireita tai tuntemuksia, niistä pitää kysyä sen määränneeltä lääkäriltä tai apteekista. Pakkausseloste on hyvä tietolähde varsinkin silloin, jos haluaa tarkistaa lääkkeen käyttöohjeet. Seloste myös yleensä neuvoo, mitä tulee tehdä, jos haittavaikutuksia ilmaantuu. Niistä on hyvä muistaa, että varsin usein haitat lievenevät lääkkeen käytön myötä. Lääkitystä ei saa omin päin lopettaa haittojen takia, vaan on parempi sopia lääkärin kanssa lääkkeen vaihtamisesta.

Sopiva löytyy kokeillen.

Lääketurvallisuuden takia potilaan olisi hyvä kertoa lääkärille kaikista muista käyttämistään reseptilääkkeistä, itsehoitolääkkeistä ja luontaistuotteista.

– Monella on se käsitys, että luontaistuotteet ovat nimensä mukaan jotenkin luonnollisia eivätkä sillä tavoin vaikuttavia aineita kuin ”luonnottomat” lääkkeet. Kemikaali on kuitenkin aina kemikaali. Elimistölle on yksi lysti, tuleeko se lääketehtaasta vai luontaistuotekaupan rohdosta.

Itsehoitolääkkeet, joista ennen puhuttiin käsikauppalääkkeinä, ovat yhtä tehokkaita kun reseptivalmisteetkin. Erityisen varottavaa on päällekkäislääkitys eli se, että käyttää esimerkiksi kahta tulehduskipulääkettä, joiden kauppanimi on eri mutta vaikuttava aine sama.

Ruoan kanssa lääkkeillä on harvoin yhteisvaikutuksia, mutta alkoholi – kemikaali sekin – on jo toinen juttu.

– Alkoholia ei saa ottaa, jos käytössä on joku keskushermostoon vaikuttava lääke. Niitä ovat uni- ja psyykenlääkkeet sekä osa kipulääkkeistä.


Ole erityisen huolellinen näiden lääkkeiden kanssa

  • Verenohennuslääke varfariini – Verenvuoto
  • Kolesterolilääke simvastatiini – Lihastauti
  • Tulehduskipulääke ibuprofeeni – Verenvuoto
  • Kolesterolilääke atorvastatiini – Lihastauti
  • Masennuslääke fluoksetiini – Voi vahvistaa muiden lääkkeiden haittoja
  • Rauhoittava lääke diatsepaami – Voi lamata keskushermostoa
  • Nesteenpoistolääke furosemidi – Suolatasapainon häiriöt
  • Masennuslääke sitalopraami – Serotoniinisyndrooma, johon kuuluu muun muassa päänsärkyä,
  • lihasjäykkyyttä, ahdistuneisuutta, sekavuutta ja hikoilua
  • Sydänlääke digoksiini – Digitalismyrkytys
  • Verenainelääke enalapriili – Liikaa kaliumia veressä

Lähde: Lääkärilehti 2/2005

Lääkkeestä sairaalaan?

Noin 5–10 prosenttia sairaalakäynneistä johtuu lääkkeiden aiheuttamista haitoista. Niistä yleisimpiä ovat

Jos joudut lääkitsemään

  • Kysy, onko lääke tarkoitettu kuuriksi vai pitemmäksi aikaa.
  • Kerro lääkärille, jos lääkitys on liian kallis, monimutkainen tai saat haittoja.
  • Kerro aina käyttämästäsi lääkityksestä lääkärille.
  • Älä jätä lääkettä omin päin pois.
  • Jos tunnet itsesi terveeksi etkä tunne tarvitsevasi lääkettä, kysy asiasta lääkäriltäsi.
  • Säilytä pakkausseloste.

LUE LISÄÄ:

Hyvän Terveyden lääkesivut:

Lisäksi lääkkeistä löytyy tietoa:

Kliinisen Farmasian seura

FIMEA - Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus

Terveyskirjasto - Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.