Luiden haurastuminen yleistyy keski-iästä lähtien, ja tulevaisuudessa yhä useampi meistä sairastaa osteoporoosia. Nyt kannattaa ryhtyä luidensa ystäväksi: harrastaa "luuliikuntaa" ja varmistaa kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä määrä.

Pitäisikö siis jokaisen viisikymppisen huolestua luidensa kunnosta?

– Ei sentään, rauhoittaa ortopedi, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Vesa Lepola Jorvin sairaalasta.

Hän hahmottelee kuvan tyypillisestä osteoporoosiriskissä olevasta: Riskitekijät kasautuvat äärimmilleen esimerkiksi yli viisikymppisellä tupakoivalla naisella, jonka kuukautisten loppumisesta on jo useita vuosia. Hän on laiha, ei käytä maitotuotteita eikä muita kalsiumin lähteitä. Ehkä hän ei ole harrastanut luita vahvistavaa liikuntaa, käyttää kortisonilääkitystä, ja hänen äidillään on ollut lonkkamurtuma.

Vaikka vaaratekijöitä olisi kasaantunut näin paljon, ihminen ei välttämättä osaa epäillä osteoporoosia, koska se on oireeton sairaus. Kipujakin tulee vasta luunmurtumien seurauksena.

Miehillä osteoporoosi on harvinaisempi, ja he sairastuvat siihen vanhempana kuin naiset. Syy on se, että miehillä ei tapahdu menopaussin kaltaista romahdusta sukupuolihormonien tuotannossa vaan lasku tapahtuu pikkuhiljaa. Tämän vuoksi osteoporoottiset murtumat ilmaantuvat miehillä keskimäärin 5–10 vuotta myöhemmin kuin naisilla.

Mitä enemmän on riskitekijöitä, sitä suurempi luonnollisesti on osteoporoosiin sairastumisen vaara.

– Jos riskitekijöitä, osteoporoosille altistavaa sairautta tai lääkitystä, aiempia luunmurtumia tai osteoporoosia suvussa ei ole, osteoporoosin mahdollisuutta ei yleensä tarvitse epäillä ainakaan alle 60-vuotiaana. Niinpä terveen keski-ikäisen naisen ei ole juurikaan järkeä hankkiutua varmuuden vuoksi luuntiheysmittaukseen, Lepola huomauttaa.

Aiheelliseksi luuntiheysmittaus tulee varsinkin luunmurtuman jälkeen.

Elämäntavat tarkasteluun

Jos luuntiheys on alhainen, luita voidaan huoltaa useammallakin tavalla. Tärkeää on miettiä liikuntatottumuksiaan.

– Keski-ikäisenkin luille on selvästi ja ehdottomasti hyötyä niin sanotusta luuliikunnasta, Lepola painottaa.
Tehokkainta luuliikuntaa on sellainen, joka sisältää asennon muutoksia, kuten jumppa ja pallopelit, sekä sellainen harjoittelu, joka täräyttää poskia ja pakaroita.

– Mutta jos tällaiseen rymistelyyn ei pysty tai se ei ole järkevää jo sattuneiden murtumien takia, hillitympikin meno riittää, Vesa Lepola rohkaisee.

Tupakat pois ja kunnon ruokaa

Mitä muuta voi tehdä luidensa hyväksi?

– Mahdollinen tupakointinsa hänen pitäisi ehdottomasti lopettaa, sillä se on osteoporoosinkin itsenäinen riskitekijä.
Tupakoitsijoilla on vähemmän luumassaa kuin tupakoimattomilla ja säännöllinen tupakointi lisää lonkkamurtumien vaaraa jopa viidelläkymmenellä prosentilla.

Myös ruokavalion avulla luitaan voi varjella.

Erittäin tärkeää on riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti. Jos niitä ei kerry tarpeeksi ruoasta, ennen muuta maitotuotteista, margariinista, kalasta ja kananmunasta, täydennystä pitää ottaa tabletteina.

– Jos ruokavalio sisältää niukasti kalsiumia, elimistössä sitä joudutaan irrottamaan luusta. Riittämätön D- vitamiinin saanti taas vähentää kalsiumin imeytymistä suolesta ja kalsiumin kiinnittymistä luustoon, jolloin seurauksena on luiden haurastuminen, Lepola selittää.

Lääkitystä, jos riski on suuri

Jos luut ovat jo pahemmin hauraat, eli luuntiheysmittauksessa tulos on osteoporoosin tasolla, jo Annin iässä voidaan aloittaa varsinainen luustolääkitys. Se estää luun haurastumisen etenemistä, jolloin murtumavaara pienenee.

– Tässä iässä lääkitykseen turvaudutaan kuitenkin vain niin sanotuilla korkean riskin potilailla, koska murtumien riski ja lääkkeen niiltä varjeleva vaikutus on vielä vähäinen, Lepola rajaa.

Jos lääkitykseen kuitenkin päädytään, sitä käytetään joka tapauksessa usean vuoden ajan, Nykykäsityksen mukaan lääkityksessä voidaan tämän jälkeen pitää taukoakin, sillä esimerkiksi bisfosfanaatti-lääkkeiden vaikutus luussa jatkuu lääkkeettömänäkin aikana. Lääkitystä jatketaan tauon jälkeen tarpeen mukaan.

Vaikka estrogeeni suojaa luita, vaihdevuosi-ikäiselle ei määrätä hormonikorvaushoitoa pelkästään luiden kunnon takia. Sitä käytetään vain, jos hankalat vaihdevuosioireet niin vaativat.

Liikkumaan pienestä pitäen

Jokainen voi monin tavoin vaikuttaa siihen, ettei sairastu osteoporoosiin ainakaan ennen aikojaan. Varautumisen tosin pitäisi alkaa jo varhain.

Siksi Vesa Lepola toivoisi ennen kaikkea, etteivät nuoret alkaisi tupakoida. Ja tietysti hän soisi myös, että kaikki nuoret harrastaisivat paljon hyöty- ja vapaa-ajan liikuntaa.

Häntä huolestuttaa muun muassa se, minkälaisessa kunnossa ovat aikuisiässä esimerkiksi paikoillaan pysyttelevien tietokoneharrastajien luut.

– Vaikka liikunta on hyödyllistä kaiken ikäisten luille, kasvuiässä, noin kahteenkymmeneen ikävuoteen asti, pitäisi kerryttää luuta pankkiin liikunnalla, hän sanoo.

Vesa Lepolan mielestään olisikin erittäin tärkeää, että vanhemmat opettaisivat jo pikkulapsille liikunnallista elämäntapaa.

Osteoporoosin riskitekijöitä

  • vanhemmilla tai sisaruksilla osteoporoosi tai murtumia
  • ikää yli 65 vuotta
  • alipaino ja hento ruumiinrakenne
  • aikaiset vaihdevuodet, kuukautishäiriöt
  • vähäinen liikunta, liikuntakyvyn heikkeneminen
  • kalsiumin ja D-vitamiinin puute
  • tupakointi
  • runsas alkoholinkäyttö
  • luita haurastuttava sairaus tai lääkitys, erityisesti pitkäaikainen kortisonitablettien käyttö
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.