Elämän viimeiset tunnit ovat usein pitkiä ja rankkoja. Onneksi sairaalassa voidaan ainakin pitää kivut poissa.

Valtaosa suomalaisista kuolee nykyään sairaalassa tai laitoksessa. Vanhukset kuolevat vanhainkodeissa ja osa syöpää tai aidsia sairastavista saattohoitokodeissa. Vain harva kuolee kotona.

Helsingin Meilahden sairaalan päivystys- ja valvontayksikön ylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki vakuuttaa, että ihan tavallisessa sairaalassa on tänä päivänä hyvä kuolla.

– Kuoleminen on rankkaa fyysistä työtä, hän sanoo.

Jos kuolema ei tule yhtäkkiä, voi kuolinkamppailu olla tuskallisen piinaava ja pitkä prosessi. Modernilla lääketieteellä on kuitenkin helpottavia keinoja: kivunlievitys ja lisähappi, mutta myös hygienian hoito ja tarvittavat apuvälineet liikkumiseen. Sängyssä olevan potilaan asentoa vaihdellaan, jos hän ei itse jaksa sitä enää tehdä.

Sairaalassa kukaan ei kuole yksin. Potilas itse päättää, kuinka paljon lähestyvästä kuolemasta hänen kanssaan puhutaan.

Saattohoitokoteihin verrattuna sairaalaympäristö ei ole kaunein mahdollinen. Voipio-Pulkin mukaan ihmisen elämän loppumetreillä voivat riittää hyvin pienet asiat.

– Kynttilällä, kukkasella tai ristillä voi olla uskomaton merkitys. Useista sairaaloista löytyy hiljainen huone, jossa läheiset voivat hyvästellä kuolevan rauhassa.

Hoidosta voi kieltäytyä

– Kuoleman hoitaminen on yhtä arvokasta työtä kuin kuoleman vastustaminen, Liisa-Maria Voipio-Pulkki sanoo.

Lääkärin työhön kuuluu kuoleman läpi eläminen. Tässä asiassa on Voipio-Pulkin mielestä vielä parantamisen varaa. Sairaaloissa ihmisiä ennemminkin ylihoidetaan kuin jätetään hoitamatta. Helposti ajatellaan, että jos lääketiede tarjoaa pienenkin mahdollisuuden parantavaan hoitoon, hoidetaan.

Lääkäri saattaa pitää kuoleman hoitamista epäonnistuneiden hoitoyritysten tuloksena. Niin ei Voipio-Pulkin mielestä pitäisi olla.

Päätöksen tehohoidon tai parannusyritysten lopettamisesta tekee aina lääkäri. Potilaalla itsellään on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta omaiset eivät voi sellaista päätöstä tehdä. Omaisten kanssa tietysti keskustellaan tilanteesta ennen päätöstä, mutta kenellekään ei saa jäädä tunnetta, että hän olisi vastuussa läheisensä kuolemasta.

– Syyllisyydentunteet sellaisen jälkeen voisivat olla hallitsemattomia, Voipio-Pulkki sanoo.

Omaisille pitää tarjota mahdollisuus olla läsnä: kertoa vielä jokin asia, pitää kädestä ja rauhoitella.

Tajutonkin tuntee

Kuolevan potilaan tunnistaminen on lääkärin perustaito. Voipio-Pulkin mukaan taidon oppiminen vaatii vuosien kokemusta.

Ihminen on lopullisesti kuollut, kun veri ei kierrä tai hengitys ei toimi. Esimerkiksi sydämen pysähtyessä aivot eivät saa happea, jolloin ihminen menee tajuttomaksi ja hengitys lakkaa. Kuolevaksi ihminen määritellään, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole.

Vanhainkodissa tai pitkäaikaissairaanhoidossa kuoleva usein nukkuu pois hyvin rauhallisesti. Vanhus voi kuolla vaikkapa yöllä nukkuessaan. Sairaalassa kuolemaa odotellaan kipulääkkeen rauhoittamana. Morfiinin ja muiden sen kaltaisten lääkkeiden takia ihminen voi olla ennen kuolemaansa lähes tajuton. Annostelu on jatkuvaa tasapainoilua kivuttomuuden ja tajuttomuuden välillä.

– Näennäisesti tajuton potilas saattaa vielä hyvin hahmottaa ympäristön tapahtumia, etenkin tuttujen ihmisten äänen ja kosketuksen. Siksi arvokas kohtelu, rauhoittava ja lohduttava puhe on paikallaan loppuun asti, Voipio-Pulkki sanoo.

Potilaalle ja hänen omaisilleen tehdään ajoissa selväksi, jos aika on vähissä. Tarvittaessa kuuntelijaksi sängyn vierelle saa myös sairaalapapin, psykologin tai jonkun hoitajista.

Sairaalassa elämän loppuvaiheen oireita hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista: kipu, hengenahdistus ja pahoinvointi pidetään loitolla antamalla happea, lääkkeitä ja nestettä. Täysin kivutonta kuolemaa ei kenellekään voi luvata, mutta Voipio-Pulkki vakuuttaa, ettei kuolevaa resurssipulan takia jätetä hoitamatta.

Niin kuolee kuin elääkin

Kuolemassa pelottavat kipu ja kysymykset kuolemanjälkeisestä. Joitakin huolettaa läheisten jaksaminen. Kuolevan sielua hoidetaan hänen omilla ehdoillaan. Osa haluaa keskustella tuonpuoleisesta, osa hautajaisistaan tai raha-asioistaan.

Paljon kuolemaa nähneenä Voipio-Pulkki uskaltaa sanoa, että kuoleman kohtaa niin kuin on elänytkin.

– Elämän selvittämättömät asiat ja ongelmat usein kärjistyvät kalkkiviivoilla, hän sanoo.

Siksi kuolemasta pitää puhua, se pitää määritellä itselle jo eläessä. Torjuttuna jossain mielen sopukassa kuolema alkaa helposti ahdistaa.

Voipio-Pulkin mukaan elämän valintoja pitää tehdä sillä periaatteella, että voisi kuolla huomenna. Valmistautuminen kuolemaan ei ole sen jatkuvaa ajattelemista vaan ihmissuhteiden hoitamista ja itselle arvokasta elämää. Sen voi konkretisoida itselleen vaikkapa laatimalla oman hoitotahdon. Kirjallisella hoitotahdolla voi ilmaista sen, miten haluaa itseään hoidettavan sitten, kun ei enää itse voi sitä ääneen sanoa.

Vaatimusta avustetusta kuolemasta eli eutanasiasta Voipio-Pulkki ei pidä täysin epäeettisenä. Käytännön toteutus vain voisi tuoda liikaa ongelmia.

– On hirveän vaikea sanoa, mikä on kenellekin sietämätöntä, hän sanoo.

Lopulta kuolema yllättää aina.

– Harva kuolee niin kuin on suunnitellut, Voipio-Pulkki sanoo.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.