Osoittiko mittaus, että ennen normaali verenpaineesi on koholla? Onko huonoa LDL-kolesteroliakin liikaa? Mitä nyt tehdään?

– Hätiköiden ei tehdä mitään, sanoo HYKSin kardiologian klinikan ylilääkäri Markku Kupari. – Kertamittauksessa todettu lievästi (yläpaine yli 140 ja alapaine yli 80 mmHg) tai kohtalaisesti kohonnut (yli 160/90 mmHg) verenpaine ei nimittäin vielä kerro, onko verenpaine koholla pysyvästi.

– Korkeat lukemat voivat olla tilapäisiä, sillä verenpaine vaihtelee kaikilla ihmisillä esimerkiksi vuorokauden ajan ja fyysisen tai psyykkisen rasituksen sekä mittaustilanteen vaikutuksesta, hän perustelee.

Jatkuva psyykkinen stressi voi nostaa verenpainetta, mutta kun stressi vähenee, verenpaine useimmiten palautuu normaaliksi. On tosin vaikea päätellä varmuudella, mikä osa kohonneesta painetasosta mahdollisesti liittyy stressiin.
Korkeita arvoja voi siis satunnaisesti olla aivan terveilläkin ihmisillä.

– Tärkeintä on, että verenpainemittaus uusitaan lievästi tai kohtalaisesti poikkeavan tuloksen jälkeen säännöllisesti viikoittain usean kuukauden ajan. Näin selviää, onko verenpaine todella liian korkea.

Tutkimalla kiinni syihin

Jos monen mittauksen perusteella osoittautuu, että verenpaine on jatkuvasti koholla, on lisätutkimusten aika. Pyritään selvittämään verenpaineen nousun syytä ja sen mahdollisesti aiheuttamia vaurioita kohde-elimissä, erityisesti sydämessä ja munuaisissa. Silloin otetaan laboratoriokokeita, sydänfilmi eli EKG ja usein myös röntgenkuva rintaontelosta.

Kohonneeseen verenpaineeseen löytyy vain harvoin syy, joka voidaan hoitaa pois. Sellaisia ovat muun muassa tietyt munuaisten sairaudet, munuaisvaltimon ahtauma, aortan ahtauma ja jotkin hormonierityksen häiriöt.

Tutkimusten yhteydessä kartoitetaan myös muut verisuonitautien vaaratekijät. Niitä ovat lähiomaisilla nuorella iällä todetut verisuonitaudit, tutkittavan tupakointi, ylipaino ja erityisesti vyötärölihavuus, vähäinen liikunta ja korkea kolesteroli. Jokainen niistä lisää vaaraa sairastua valtimotautiin. Ja jos on diabetes, sydänsairauden riski kasvaa huomattavasti. Miehillä riski on suurempi kuin naisilla ja se kasvaa iän mukana.

Paineet alemmaksi

Kun riskiprofiili on hahmotettu, voidaan päättää hoidon tarpeesta ja siitä, mistä päästä sydämen sairastumisvaaraa aletaan pienentää.

Lievästi tai kohtuullisesti koholla oleva verenpaine ei välttämättä tarvitse lääkehoitoa heti, vaan liikunta ja terveellinen ruokavalio, suolan käytön vähentäminen, painon pudotus ja tupakoinnin lopettaminen voivat pienentää sairastumisvaaraa riittävästi.

Jos huomattavasti ylipainoinen laihtuu kymmenen kiloa, verenpainetaso voi parhaimmillaan laskea 5–10 elohopeamillimetriä (mmHg), mikä on jo suuri muutos parempaan suuntaan.

Jos taas lukemat ovat huomattavan korkeat (yli 180/110), ei pitkää seurantaa tarvita, vaan tutkimukset tehdään ja hoito aloitetaan nopeasti. Paineiden alentamiseen käytetään silloin sekä elämäntapamuutoksia että verenpainelääkitystä. Liian suuret lukemat pitäisi saada normaaleiksi tai ainakin lähelle niitä, muuten uhkana on elinvaurioiden kehittyminen. Korkea verenpaine nimittäin kuormittaa sekä sydänlihasta että valtimoita kaikkialla elimistössä. Sydämen lisäksi erityisesti munuaiset ja aivovaltimot ovat lujilla.

Vajaatoiminta vaanii

Sydämessä korkea verenpaine aiheuttaa vasemman kammion lihasseinämän paksuntumisen.

– Kun sydänlihas joutuu pumppaamaan suurta painetta vastaan, lihas paksuntuu ja sen sidekudospitoisuus lisääntyy.

Seurauksena on, että sydänlihas jäykistyy ja sen toimintakyky heikkenee, Markku Kupari selittää.

– Positiivinen viesti kuitenkin on, että sydänlihaksen liikakasvu voi korjaantua tai ainakin vähentyä, jos ja kun korkea verenpaine saadaan hoidolla palautettua normaaliksi.

Hoitamattomana korkea verenpaine kovettaa ja ahtauttaa myös valtimoita. Se voi johtaa sydämen vajaatoimintaan ja aivoverenkierron häiriöihin, vakavimmillaan aivoverenvuotoon, sekä munuaisten vajaatoimintaan.

Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa sitä, että sydän ei pysty pumppaamaan ja kierrättämään verta kyllin tehokkaasti. Jos on kyse vasemman sydänpuoliskon toiminnan vajauksesta, kuten verenpainetaudissa on laita, verentungos keuhkolaskimoissa lisääntyy ja niistä tihkuu nestettä keuhkokudokseen ja keuhkorakkuloihin. Keuhkot jäykistyvät ja hengityskaasujen vaihto vaikeutuu, mikä aiheuttaa hengenahdistusta, ensin rasituksessa ja sairauden edetessä myös levossa.

Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa myös oikea sydänpuolisko pettää ja verta pakkautuu sydämen oikeaan eteiseen päätyviin valtalaskimoihin. Tästä johtuva nesteen kertyminen näkyy ensimmäiseksi jalkaterien ja nilkkojen turpoamisena.

Markku Kupari kuitenkin muistuttaa, että tällainen turvotus voi johtua monesta muustakin syystä, ei läheskään aina sydämen vajaatoiminnasta.

Pumppu voi toipua

Sydämen toiminnanvajauksen oireita hoidetaan usein nesteenpoistolääkkeillä. Ne eivät kuitenkaan korjaa sydämen rakenteen ja toiminnan vikoja. Näihin vaikuttavia lääkkeitä ovat muun muassa beetasalpaajat ja ACE-estäjät.

– Valitettavasti sydämen toiminnanvajaukseen löytyy parantava hoito kovin harvoin. Jos sen ainoana syynä on korkea verenpaine, tehokas hoito palauttaa sydämen pumppauskyvyn normaaliksi ja korjaa vajaatoimintatilan, Kupari sanoo.

Sen sijaan esimerkiksi sydäninfarktien arpeuttaman sydänlihaksen pumppauskykyä ei ainakaan toistaiseksi pystytä palauttamaan. Lääkkeiden avulla voidaan kuitenkin hidastaa sydämen vioittumista ja ylläpitää tyydyttävää pumppaustoimintaa ja elämänlaatua.

– Sydämen vajaatoiminta vähentää kuitenkin jäljellä olevia elinvuosia ja siksi sen synty pitäisi ehkäistä. Parhaiten se käy, kun verenpaine hoidetaan tehokkaasti.

Sydämen vajaatoiminta on erityisesti iäkkäiden ihmisten sairaus; potilaiden keski-ikä on noin 75 vuotta. Yli 60-vuotiailla kohonneen verenpaineen (yläpaine yli 160 mmHg) hoito vähentää sydämen vajaatoiminnan vaaraa puolella.

Verenpaineen tasosta riippuu, miten pian vaurioita elimistössä syntyy.

Jos yläpaine on toistuvissa mittauksissa koko ajan yli 180–200 mmHg, elinmuutoksia, jotka kuitenkin voivat hoidolla palautua, saattaa kehittyä jo muutamassa kuukaudessa.

Lievästi kohonnut verenpaine vaurioittaa vuosien kuluessa. Sairastumiseen kuluva aika riippuu myös muista sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöistä ja siitä, minkälainen on korkeaa verenpainetta potevan muu terveydentila.

Esimerkiksi diabeetikon kohonnut verenpaine on verisuonistolle paljon haitallisempi ja johtaa ongelmiin huomattavasti nopeammin kuin terveen ihmisen samantasoisesti kohonnut paine. Siksi diabeetikon verenpainetta pitää seurata säännöllisesti. Tehokkaaseen hoitoon täytyy ryhtyä heti, jos paine vähänkin kohoaa.

Valtimot ahtaalla

Jos verenpaineen lisäksi myös huono LDL-kolesteroli on koholla (yli 3,0 tai diabeetikoilla yli 2,5 mmol/l), täytyy tilanteen normalisoimiseen pyrkiä vielä määrätietoisemmin. Nämä kaksi riskitekijää yhdessä lisäävät vaaraa sairastua valtimoiden kovettumistautiin eli ateroskleroosiin. Siinä valtimoiden seinämän sisäkerrokseen kertyy LDL-kolesterolia, tulehdussoluja ja sidekudosta. Valtimot jäykistyvät ja voivat ahtautua.

Vaaralliseksi ahtautunut valtimo muuttuu, kun se tulehtuu.

– Tällaisen kolesteroliplakin pintaan voi syntyä pieni repeämä tai naarmu. Vaurion kohdalle kasaantuu verihiutaleita ja hyytymää, ja ne voivat aiheuttaa suonen tukkeutumisen tai verenkierron pysähtymisen kokonaan. Hyytymä voi myös irrota, jolloin pieniä kokkareita lähtee liikkeelle tukkimaan pienempiä suonihaaroja.

Sydämessä seurauksena on silloin infarkti, jonka koko riippuu tukkeutuneen sepelvaltimohaaran koosta. Aivoverenkierrossa syntyy vastaavasti aivoinfarkti. Suuret valtimot, erityisesti aortta, voivat myös laajentua paikallisesti, jolloin syntyy valtimon pullistuma eli aneurysma. Sellaisen puhkeaminen uhkaa välittömästi henkeä.

Lisävaara aiheutuu, jos potilas tupakoi.Tupakoivilla kolesteroliplakkien repeämisvaara kasvaa muun muassa siksi, että tupakointi lisää valtimoiden tulehtumisen riskiä. Jos tupakointi loppuu ja sen lisäksi verenpaine ja kolesteroli hoidetaan kohdalleen, vakavien infarktien vaara vähenee selvästi.

Valtimoiden kovettumisen seurauksena syntyneitä muutoksia on vaikea parantaa tai poistaa. Valtimotaudin eteneminen ja uusien rasvaplakkien synty voidaan kuitenkin pysäyttää, jos verenpaine ja kolesteroli saadaan laskemaan normaalilukemiin ja elintavat kohenevat.

Paha kolesteroli pois

Mahdollinen vaikka harvinaisempi on tilanne, että vain LDL-kolesterolia on liikaa mutta verenpaine on normaali.

– Silloinkin mietitään verisuonisairauksien kokonaisriskiä. Otetaan siis huomioon ikä, sukupuoli, mahdollinen tupakointi, lähiomaisten verisuonisairaudet ja se, onko ylipainoa tai diabetesta. Kun tämä kartoitus on valmis, voidaan suunnitella sopiva hoito.

Ja jälleen ensimmäinen keino on ruokavalion ja elintapojen remontti: kevyttä kuitupitoista, kasvisvoittosta ruokaa, lisää askelia ja tupakka pois.

Jos tutkittavalta löytyy valtimotauti, kolesterolia alentava lääkehoito on käytännössä aina tarpeen. Jos valtimotaudista ei ole mitään merkkejä, lääkehoitoa ei tarvitse aloittaa, ellei riskitekijöitä ole paljon tai LDL-kolesteroli hyvin korkea korjatusta ruokavaliosta huolimatta.

Tutkimukset osoittavat, että jos LDL-kolesteroliarvoa onnistutaan pudottamaan tasolle 1,5–1,8 mmol/l, kolesterolikertymät ja ahtautumat voivat jopa pienentyä.

Markku Kupari kuitenkin muistuttaa, että kolesterolia alentavan hoidon realistinen tavoite on estää uusien ahtaumien syntyä, parantaa valtimoiden sisäkalvon toimintakykyä ja vähentää mahdollisten plakkirepeämien vaaraa. Valtimotauti pyritään siis ikään kuin rauhoittamaan ja kahlitsemaan paikalleen.

– Varmaan kaikki sydänlääkärit ja -potilaatkin toivovat, että löytyisi jokin hoito tai lääke, jolla valtimot voitaisiin puhdistaa kolesterolista, liiallisesta sidekudoksesta ja kalkkiutumista, Kupari arvelee.

Hän myös uskoo, että jotain sen tapaista joskus keksitäänkin joko tutkimustyön tai onnellisen sattuman seurauksena.

Sydän- ja verisuonitaudit eivät kuitenkaan tällaisillakaan keksinnöillä häviä. Niiden ehkäisy on yhäkin tärkeintä, ja siinä elämäntavoilla on keskeinen asema.

– Terveenä nuorena näitä asioita ei ehkä kovasti jaksa miettiä. Viimeistään varhaisessa keski-iässä kannattaisi kuitenkin muistaa, että se miten elää nyt, heijastuu elämän laatuun myöhempinä vuosikymmeninä.
Sairastumisen jälkeen oma vastuu on tietysti vielä suurempi.

– Hoidon onnistumisessa oma asenne on monesti yhtä tärkeä kuin lääkärin ohjeet, lääkkeet ja muut hoidot, Markku Kupari sanoo.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.