Anu ja Ismon esikoinen oli 17-vuotias, kun perheeseen syntyi toinen lapsi.  Kuva: Janica Karasti
Anu ja Ismon esikoinen oli 17-vuotias, kun perheeseen syntyi toinen lapsi. Kuva: Janica Karasti

Anu käpertyy joka ilta lusikkaan miehensä Ismon kanssa. Iltatähden syntymä sai heidät ymmärtämään, että parisuhteeseen on panostettava, jotta kadonnut kipinä löytyy uudelleen. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

Vapuksi 2016 hankin meille liput hyväntekeväisyyskonserttiin, mutta Ismo sairastui, ja menin konserttiin ystäväni kanssa. Kun pääsin kotiin, meillä oli pitkästä aikaa seksiä. Silloin Iikka sai alkunsa.

Tiedän sen tarkkaan, koska siihen aikaan emme juuri harrastaneet seksiä. Olenkin monta kertaa nauranut Ismolle, että en enää uskalla lähteä kavereiden kanssa ulos, koska siitä seuraa raskaus.

Emme olleet tilanneet iltatähteä, mutta hän oli kauan odotettu ja toivottu. Esikoisen syntymän jälkeen olimme yrittäneet saada toista lasta monta vuotta. Neljä vuotta sitten, seitsemän keskenmenon jälkeen, luovuimme toivosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Raskausuutinen tuli elämänvaiheeseen, jossa 17-vuotias esikoisemme oli jo alkanut itsenäistyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parisuhteemme ei voinut varsinaisesti huonosti, mutta meidän molempien energiat olivat suuntautuneet omiin juttuihimme ja olimme erkaantuneet toisistamme. Välissä oli monia vuosia, eroaikeita ja parisuhdeterapiaa.

Emme olleet tilanneet iltatähteä, mutta hän oli kauan odotettu ja toivottu.

Ismo on aina ollut se kallio, joka ei ole koskaan kyseenalaistanut suhdettamme. Se olen ollut minä ja minun kriisini.

Raskaus pakotti siirtämään energian meidän väliimme ja miettimään, mitä haluamme tulevaisuudelta.

Ismosta tuli heti todella huolehtivainen. Hän tarttui kotitöihin ja halusi tulla mukaan tutkimuksiin äitiyspoliklinikalle.

Joulun alla, kun minun piti keskenmenovaaran vuoksi välttää fyysistä rasitusta, Ismo ja esikoisemme leipoivat joulupullat. Esikoistyttäremmekin eli täysillä raskaudessa mukana. Hän oli mukana ensimmäisessä rakenneultrassa.

Ymmärrän nyt paremmin sen, että yhteinen aika on tätä kaikkea, mitä teemme yhdessä.

Esikoisemme syntymän jälkeen sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen. Masennus vei seksihalut, ja surin paljon sitä, ettei meillä ollut pariskuntana aikaa toisillemme.

Tällä kertaa en masentunut. Ymmärrän nyt myös paremmin sen, että yhteinen aika on tätä kaikkea, mitä teemme yhdessä. Jos silloin väänsimme kättä siitä, kumpi saa mennä vuorollaan harrastamaan omiaan, nyt kilpailemme siitä, kumpi saa leikkiä pojan kanssa tai viedä hänet vaunulenkille.

Seksi on osa suhdettamme, vaikka juuri nyt arki pyörii lapsen hoitamisen ympärillä ja yöt nukutaan huonosti. Seksiä onkin suuremmalla todennäköisyydellä hyvin nukutun yön jälkeen tai kun olemme saaneet tehdä omia juttujamme.

Ennen vauvaa saatoin olla mustasukkainen, kun Ismo suunnitteli metsäretkiä poikien kanssa. Miksei hän halunnut suunnitella jotain yhdessä minun kanssani? Nyt minun täytyy välillä melkein patistaa, että lähdes nyt siitä kaatamaan pari puuta. Metsätöiden jälkeen Ismo on usein tyytyväinen ja halukas.

Seksiä on suuremmalla todennäköisyydellä hyvin nukutun yön jälkeen tai kun olemme saaneet tehdä omia juttujamme.

Illalla menemme aina samaan aikaan nukkumaan. Köllöttelemme tai olemme vain hiljaa lusikka-asennossa. Jos jompikumpi juttelee, se olen minä. Kokemuksen ja iän myötä olen kuitenkin oppinut, että päivän tapahtumia ei tuoda sänkyyn. Kun toinen nukahtaa, toinen voi siirtyä omalle puolelleen.

On ihana tunne ihastua uudestaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Se tunne, että vau, tuo on minun mieheni! Kun lapsi syntyy, kiire loppuu.

Enää ei tarvitse miettiä, mikä elämässä on tärkeää.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla