9 tarinaa äitiydestä yli nelikymppisenä: ”Aiemmin en olisi ollut valmis saamaan lasta”

Pitkä odotus

”Tulin raskaaksi vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen 41-vuotiaana. Moni asia elämässä oli jo koettu, joten tuntui, että kotimme on valmis lapselle. Toisen lapsen syntyessä olin 43. Neuvolassa on suhtauduttu hyvin, olemme siellä kuin muutkin vanhemmat. Iästä ei erityisesti ole keskusteltu. Miehen äiti on kuitenkin kritisoinut ikääni. Tuntuu, kuin hänestä olisi parempi, ettei lapsia olisi.” Kristiina

Suoraan selkäytimestä

”Olin 46, kun sain viimeisimmät lapseni, kaksospojat. Minulla oli ennestään viisi lasta, joista nuorin jo 6. Vauvanhoito pukkasi selkäytimestä ja sujui kuin olisin tehnyt sitä koko ajan. Fyysisesti raskaus ei ollut muita kummempi, ja palauduin nopeasti. Olin ollut edellisten lasteni kanssa pitkään kotona, joten jatkoin siitä mihin olin jäänyt.” Martina

Muu väsyttää, ei ikä

”Olen jaksanut nyt totaaliyksinhuoltajana yli nelikymppisenä paremmin kuin parikymppisenä puolison kanssa. Näin vanhempana unenpuute ei väsytä niin paljon kuin nuorempana. Kaksi nuorinta vauvaa ovat olleet koliikkivauvoja. Enemmän silloin on väsyttänyt se, että on yksin kuin se, että on jo ikää.” Jutta

Mitä ne vanhat ihmiset!

”Neuvolassa minuun suhtauduttiin hyvin, ikäni ei ollut ihmetyksen aihe. Enemmän seurantaa ja pohdiskelua aiheutti se, että tuleva synnytys olisi minulle jo viides sektio. Perhe otti vauvauutisen ilolla vastaan, mutta osa sukulaisista ja tuttavista tuntui olevan sitä mieltä, että mitä ne vielä, vanhat ihmiset, lapsia jo muutenkin neljä, eikö se olisi riittänyt. Mutta suoraan ei kukaan ole tullut asiaa ihmettelemään.” Viiden äiti

Totta kai jaksan!

”Kauan odotettu lapsemme syntyi, kun olin 45-vuotias. Jaksaminen ei mietityttänyt minua yhtään. Miksen jaksaisi sellaisen asian kanssa, jota olen elämäni odottanut?” Tintti

Nyt en jäänyt mistään paitsi

”Olin 42-vuotias lapseni syntyessä. Tiedän, etten olisi ollut valmis vanhemmuuteen aikaisemmin. Nyt olin ehtinyt tehdä uraa, asua ulkomailla, matkustella ja nauttia vapaudesta. Mitään ei ollut jäänyt tekemättä tai kokematta lapsen takia, joten saatoin keskittyä häneen täysin. Vaikka lapsi muutti elämän ja arjen kokonaan, en koe, että olisin jäänyt jostain paitsi koska olin jo ehtinyt toteuttaa muita unelmiani ihan tarpeeksi. Otin pitkä breikin työelämästä lapsen synnyttyä ja nautin joka hetkestä.” Fanny

Osaan nauttia ja olen läsnä

”Olin 43, kun poikamme syntyi. Lapsi oli viides, ja edellisestä oli aikaa jo 11 vuotta. Kokemus oli ihana, sillä olin tällä kertaa paljon rauhallisempi ja seesteisempi. Osasin nauttia vauva-ajasta, mihinkään ei ollut kiire ja töihin en kaivannut yhtään. Kaksi ensimmäistä lastani syntyivät, kun olin 22 ja 25. Vanhempana osaa paremmin elää hetkessä. Tässä iässä jaksaa olla enemmän läsnä lapselle.” Lispetti

Nuorena olisin uupunut

”Olin 40 ja 42, kun lapseni syntyivät. Luulen, että jaksoin paremmin kuin parikymppisenä, jolloin nukuin 10-tuntisia öitä. Ikä tulee mieleen nyt enemmän kuin lasteni syntyessä, jolloin minusta tuntui, että olen ihan samassa kunnossa kuin 30-vuotiaana. Nyt toivon, että vaihdevuosien alkuoireet eivät vielä vaivaisi. Esikoinen on nyt 8 ja kuopus 6, ja oma ärtyisyyteni harmittaa huonosti nukutun yön jälkeen. Ajattelen myös, että viidenkympin lähestyessä minun täytyy pitää itsestäni tosi hyvää huolta, sillä lapseni tarvitsevat minua vielä pitkään.” Vanha äitikö

Muut asiat vaivasivat

”Neuvolassa minuun suhtauduttiin muuten ok, paitsi että vauvan isä oli ollut sivusuhteessa kanssani, eikä terveydenhoitaja selvästi hyväksynyt asiaa ollenkaan. Kun päädyimme yhteen, ei tukea asialle oikein löytynyt. Jouduin ennenaikaisten supistusten vuoksi sairauslomalle ja sain moitteita siitäkin, että muutimme yhteen sairauslomani aikana. Koska sitten?

Lähipiirille vanhempiani lukuun ottamatta kerroin vasta aika myöhään ennenaikaisten supistusten takia. Suhtautuminen vaihteli laidasta laitaan, todella sydämellisestä arvosteluun. Joku kehtasi loukkaantuakin siitä, etten ollut aiemmin kertonut.” Mehiläismamma