Ujo valitsee usein tarkkailijan aseman, jossa hän harjaantuu lukemaan sosiaalisia tilanteita.
Juttelet ihmisille uudessa porukassa, jossa jokainen kertoo vuorotellen näkemyksiään. Yksi ryhmässä on hiljaa eikä katso kohti. Eikö häntä kiinnosta meidän muiden jutut?
– Ujous ilmenee usein varovaisuutena sosiaalisissa tilanteissa. Tämä voidaan tulkita siten, että ujo ihminen ei välitä olla muiden kanssa. Usein hän kuitenkin haluaisi mukaan, mutta se tuntuu vaikealta, sanoo Päivi Häkkinen, joka tekee aiheesta väitöstutkimusta.
Kun tapaamme muita, punnitsemme jatkuvasti riskejä: onko minun sopivaa tulla tähän tilanteeseen, ymmärretäänkö minua, olenko tervetullut. Ujo ihminen on erityisen tietoinen riskistä, että sosiaalinen tilanne voi johtaa epäonnistumiseen ja kasvojen menettämiseen.
– Asettuminen alttiiksi toisten katseille on paljastumisen kokemus. Ujo ihminen onnistuu ehkä muita huonommin peittämään haavoittuvuuden, joka meissä jokaisessa on.
Tahtomattaan valokeilassa
Ujo ei haluaisi joutua valokeilaan ja muiden huomion kohteeksi. Silti ujostelu usein huomataan ja siitä huomautetaan hänelle.
– Muut saattavat sanoa, että miksi et puhu, oletko ujo. Kun tilanteet toistuvat, ihminen voi alkaa kokea, että hän on perustavalla tavalla erilainen ja huonompi.
Sen sijaan, että ujon pitäisi yrittää muuttaa itseään, Häkkinen toivoo asennemuutosta muilta. Ujo kaipaa ympäristöltään tukea ja arvostusta, ei vaatimuksia ja paheksuntaa.
– Toiset meistä tarvitsevat vähän enemmän aikaa, ennen kuin uskaltavat liittyä muiden seuraan – eikä siinä ole mitään vikaa.
Toisten tunteiden tarkkailija
Häkkisen mukaan monilla ujoilla on sosiaalista herkkyyttä, joka voi auttaa huomaamaan toisten tunnetiloja. Ujo valitsee usein tarkkailijan aseman, jossa hän harjaantuu lukemaan sosiaalisia tilanteita. Ujolla voikin olla vahvuuksia esimerkiksi tiimityöskentelyssä, jossa kyky kuunnella muita ja havaita keskustelun eri sävyjä korostuu.
– Omissa tutkimuksissani tapaamillani ujoilla ihmisillä on ollut valtavan rikas sisäinen maailma. Joskus mietinkin, paljonko menetämme siinä, jos emme malta kuunnella näiden ihmisten näkökulmia.
Häkkinen korostaa, että moni ujo ei pidä ujouttaan lainkaan ongelmana. Heillä on hyviä, läheisiä ihmissuhteita ja he uskaltavat tavoitella asioita, jotka ovat heille tärkeitä.
– Lapsuuden kokemuksilla on tässä suuri merkitys. Onko minut hyväksytty sellaisena kuin olen, vai olenko kokenut olevani vääränlainen? ◆
Asiantuntija Päivi Häkkinen väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, kasvatustieteiden ja psykologian laitos.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
