Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minua kiinnostaisi kuulla käsityksenne eri psykoterapiamuotojen ja lääkehoidon keskinäisestä tärkeydestä masennuksen hoidossa.

Masennus oireena ja tilana on luonteeltaan hyvin moniulotteinen ja -syinen. Tämän vuoksi yksilötasolla on asiallisesti ottaen mahdotonta ottaa kantaa, kuka hyötyy lääkehoidosta, kuka psykoterapiasta ja kuka niiden samanaikaisesta käytöstä. Lisäksi sekä psykoterapioita että masennuksen hoidossa käytettyjä lääkkeitä on monia eri tyyppejä, jotka sopivat eri tavoin eri potilaille.

Itse uskon, että ainakin periaatteessa lähes kaikki depressioista kärsivät henkilöt hyötyisivät psykoterapioista. Näin siksi että masennus on biologisena tilanakin aina myös itsetuntoa monella tasolla koetteleva sairaus. Masennuksen tai masennusalttiuden taustalla on lähes aina masennusta ylläpitäviä ajatusmalleja, menetyksiä tai menetysten pelkoa, vaikeuksia pitää puoliaan tai ilmaista itseään, sosiaalista arkuutta tai näitä kaikkia ylläpitäviä traumaattisia muistoja. En usko, että pelkkä lääkehoito kykenee korjaamaan näitä masennusta ylläpitäviä ajatuksia, käytöstapoja tai muistoja. Psykoterapioiden merkitys korostuu, jos masennuksen taustalla on lapsuuden ja kehityksen aikaisia tai myöhemmin koettuja traumoja tai vaikeita ristiriitoja.

Masennuksen hoidossa käytetyn psykoterapeuttisen lähestymistavan ei kuitenkaan välttämättä täyttää varsinaisten psykoterapioiden ”muotoa”. Useinhan psykoterapioiden muodollisena ehtona on riittävä tiheys tai kullekin psykoterapiatavalle ominainen työskentelytapa. Monelle depressioista kärsivä hyötyy aivan yhtä lailla harvajaksoisemmasta ja turvallisesta ”psykoterapeuttisesta” suhteesta, joissa näitä masennusta taustalla olevia tekijöitä työstetään. 

Psykoterapioita on kovin erilaisia lähtien ratkaisu- ja voimavarakeskeisistä lyhytterapioista kogntiiviisiin tai interpersonaalisiin psykoterapioihin, psyko- tai kognitiiviisanalyyttisistä terapioista psykoanalyysiin ja erilaisiin luoviin terapioihin tai pari- ja ryhmäterapioihin. Oikea tai paras terapiamuoto riippuu potilaan persoonallisuudesta, masennuksen luonteesta ja asteesta ja kunkin psykoterapiamuodon saatavuudesta. Kaikkien psykoterapioiden tuloksellisuutta ennustaa parhaiten terapeutin aitous, empatia ja lämpö sekä terapeutin ja potilaan välinen hyvä yhteistyösuhde. Depressioista kärsivän ei siis kannata käydä terapeutin luona, jonka hän kokee kylmän etäisenä, epäystävällisenä tai muuten itselleen epäsopivana. 

Vaikka psykoterapiat tai psykoterapeuttinen asenne ovatkin asiallisesti ottaen aina tärkeä osa masennuksen hoitoa, osalla potilaista lääkehoito on hyvin tärkeää sekä masennustilojen hoitona että niiden toistumisen estona. Osa toistuvista vakavista masennustiloista on selvästi migreenin tapaan stressin tai jonkin muun syyn laukaisemia elimistön biologisia tiloja, joiden hoidossa lääkkeet ovat keskeisiä. Masennus ja siihen liittyvä stressi voi pysäyttää muistin toiminnan kannalta keskeisten aivojen osien hermosolujen uudistumisen, jolloin masennuslääkkeet toimivat tuota uudistumista edesauttavina aineina. Kuitenkin myös onnistunut psykoterapia voi auttaa näiden keskushermoston solujen uudistumista. Lääkehoidon merkitys korostuu vakavampien ja toistuvien masennustilojen hoidossa. Sen sijaan varsin suuri osa lievemmistä masennustiloista ei lievity ainakaan merkittävässä määrin ainakaan pitkäaikaisessa lääkehoidossa.

Lääkehoito koskevat suositukset ovat kuitenkin aina tutkimuksiin perustuvia keskimääräisiä totuuksia. Näin ollen osa vakavistakaan masennustiloista kärsivät henkilöt eivät hyödy lääkehoidosta ja osa lievempioireisista depressioista kärsivistä potilaista hyötyy hyvinkin selvästi lääkkeiden käytöstä. Jos masennuksesta kärsivä potilas hyötyy selvästi lääkehoidosta, paras tulos sekä depressioiden hoidossa että niiden toistumisen estossa saavutetaan yhdistämällä hoidossa sopiva psykoterapia ja lääkehoito. 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.