Auttaako psykoterapiaa masennukseen?

Minua kiinnostaisi kuulla käsityksenne eri psykoterapiamuotojen ja lääkehoidon keskinäisestä tärkeydestä masennuksen hoidossa.

Masennus oireena ja tilana on luonteeltaan hyvin moniulotteinen ja -syinen. Tämän vuoksi yksilötasolla on asiallisesti ottaen mahdotonta ottaa kantaa, kuka hyötyy lääkehoidosta, kuka psykoterapiasta ja kuka niiden samanaikaisesta käytöstä. Lisäksi sekä psykoterapioita että masennuksen hoidossa käytettyjä lääkkeitä on monia eri tyyppejä, jotka sopivat eri tavoin eri potilaille.

Itse uskon, että ainakin periaatteessa lähes kaikki depressioista kärsivät henkilöt hyötyisivät psykoterapioista. Näin siksi että masennus on biologisena tilanakin aina myös itsetuntoa monella tasolla koetteleva sairaus. Masennuksen tai masennusalttiuden taustalla on lähes aina masennusta ylläpitäviä ajatusmalleja, menetyksiä tai menetysten pelkoa, vaikeuksia pitää puoliaan tai ilmaista itseään, sosiaalista arkuutta tai näitä kaikkia ylläpitäviä traumaattisia muistoja. En usko, että pelkkä lääkehoito kykenee korjaamaan näitä masennusta ylläpitäviä ajatuksia, käytöstapoja tai muistoja. Psykoterapioiden merkitys korostuu, jos masennuksen taustalla on lapsuuden ja kehityksen aikaisia tai myöhemmin koettuja traumoja tai vaikeita ristiriitoja.

Masennuksen hoidossa käytetyn psykoterapeuttisen lähestymistavan ei kuitenkaan välttämättä täyttää varsinaisten psykoterapioiden ”muotoa”. Useinhan psykoterapioiden muodollisena ehtona on riittävä tiheys tai kullekin psykoterapiatavalle ominainen työskentelytapa. Monelle depressioista kärsivä hyötyy aivan yhtä lailla harvajaksoisemmasta ja turvallisesta ”psykoterapeuttisesta” suhteesta, joissa näitä masennusta taustalla olevia tekijöitä työstetään. 

Psykoterapioita on kovin erilaisia lähtien ratkaisu- ja voimavarakeskeisistä lyhytterapioista kogntiiviisiin tai interpersonaalisiin psykoterapioihin, psyko- tai kognitiiviisanalyyttisistä terapioista psykoanalyysiin ja erilaisiin luoviin terapioihin tai pari- ja ryhmäterapioihin. Oikea tai paras terapiamuoto riippuu potilaan persoonallisuudesta, masennuksen luonteesta ja asteesta ja kunkin psykoterapiamuodon saatavuudesta. Kaikkien psykoterapioiden tuloksellisuutta ennustaa parhaiten terapeutin aitous, empatia ja lämpö sekä terapeutin ja potilaan välinen hyvä yhteistyösuhde. Depressioista kärsivän ei siis kannata käydä terapeutin luona, jonka hän kokee kylmän etäisenä, epäystävällisenä tai muuten itselleen epäsopivana. 

Vaikka psykoterapiat tai psykoterapeuttinen asenne ovatkin asiallisesti ottaen aina tärkeä osa masennuksen hoitoa, osalla potilaista lääkehoito on hyvin tärkeää sekä masennustilojen hoitona että niiden toistumisen estona. Osa toistuvista vakavista masennustiloista on selvästi migreenin tapaan stressin tai jonkin muun syyn laukaisemia elimistön biologisia tiloja, joiden hoidossa lääkkeet ovat keskeisiä. Masennus ja siihen liittyvä stressi voi pysäyttää muistin toiminnan kannalta keskeisten aivojen osien hermosolujen uudistumisen, jolloin masennuslääkkeet toimivat tuota uudistumista edesauttavina aineina. Kuitenkin myös onnistunut psykoterapia voi auttaa näiden keskushermoston solujen uudistumista. Lääkehoidon merkitys korostuu vakavampien ja toistuvien masennustilojen hoidossa. Sen sijaan varsin suuri osa lievemmistä masennustiloista ei lievity ainakaan merkittävässä määrin ainakaan pitkäaikaisessa lääkehoidossa.

Lääkehoito koskevat suositukset ovat kuitenkin aina tutkimuksiin perustuvia keskimääräisiä totuuksia. Näin ollen osa vakavistakaan masennustiloista kärsivät henkilöt eivät hyödy lääkehoidosta ja osa lievempioireisista depressioista kärsivistä potilaista hyötyy hyvinkin selvästi lääkkeiden käytöstä. Jos masennuksesta kärsivä potilas hyötyy selvästi lääkehoidosta, paras tulos sekä depressioiden hoidossa että niiden toistumisen estossa saavutetaan yhdistämällä hoidossa sopiva psykoterapia ja lääkehoito.