Anna-Stina Nykänen: Kun taiteilija katsoi minuun

Etukäteen jännitti ajatella, että joutuisin tuijottamaan taiteilijaa silmästä silmään koko sen ajan, kun hän piirtäisi muotokuvaani. Tiesin, että niin se tapahtuisi. Pienenä pidettiin tuijotuskisoja ja se hävisi, jonka pokka petti ensin. Miten nyt kävisi?

Pääsin mukaan taiteilija Katriina Haikalan kansainväliseen suurteokseen, jossa hän piirtää muotokuvia eri puolilla maailmaa. Taiteen historiassa suurin osa muotokuvista on tehty miehistä. Haikala päätti tasoittaa lukuja tekemällä kuvia muista. Hän on tehnyt niitä Roomassa, New Yorkissa, Beninissä, Tokiossa... Nyt piti olla Havannassa Kuubassa, mutta tulikin korona.

Yleensä Haikala piirtää taidemuseoissa ja ympärillä on yleisöä. Koronan takia työ siirtyi nettiin. Tietokoneen äärellä vain me kaksi. Eikä tilannetta helpottanut Haikalan omalaatuinen työtapa. Hän ei katso paperiin, kun piirtää. Hän katsoo mallia. Hän katsoo minua.

Muotokuva tuntui hyvältä idealta juuri koronan aikaan. Siinä ikuistuisi myös poikkeustila, historiallinen vaihe. Kukaan ei ole katsonut minua pitkään aikaan. Enimmän aikaa kukaan ei näe minua. Olen vain harvoin kasvokkain.

Haikala puhui alkuun projektista. Sitten hiljennyimme. Näkyi vain kasvot. En nähnyt hänen käsiensä tekevän mitään. Vähitellen oma ilme rentoutui. Oli helppo olla.

Miten erilaista olisi, jos taiteilija tekisi muotokuvaa taulun takaa kurkkien tai kameran läpi katsoen. Ja miten erilaista on katsoa peiliin. Nyt ei voinut poseerata. Ei ollut aavistustakaan, miltä näytin. Katsoin häneen.

Se tuntui hyvältä! Siinä oli jotain meditatiivista, kuin hyväilyä, kosketusta ja sylissä pitämistä. Tuntui kuin se olisi kestänyt kauan, vaikka Haikala teki kaksi muotokuvaa, joista kumpaankin meni vain viitisen minuuttia.

Roomassa monet muotokuvien naiset olivat kertoneet Haikalalle, että tuntui hyvältä tulla kerrankin katsotuksi niin, ettei ulkonäköä arvioitu. Siellä katukulttuuriin kuuluu, että naisia mittaillaan päästä varpaisiin.

Tokiossa taas mukaan tuli erityisen paljon transnaisia. He kokivat, ettei heitä yleensä nähdä lainkaan. Oli tärkeää tulla ikuistetuksi taidemuseossa, yleisön silmien edessä.

Millaista on Suomessa? Kovimman lausunnon tästä antoi tänä kesänä presidentti Tarja Halonen Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän arveli, että kynnys pyytää häntä eri tehtäviin on ollut matala. En ole koskaan ollut mikään kaunotar, eikä minua ole kehuttu erityisen viehättäväksi. Olin enemmän ihminen kuin nainen, ja minut nähtiin juristina ja poliitikkona, hän sanoi.

Haikalan teokset eivät pyri näyttämään ihmistä mahdollisimman kauniina. Ne ovat kauniita omalla tavallaan. Ällistyttävää taitoa. Näköinen kuva. Hieno idea ja toteutus. Niin kuviani kehuttiin somessa.Toinen kuvista jäi minulle, toinen nähdään näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Huikeaa? Kokemus oli tärkeä myös arjessa. On etsittävä elämään asioita, joilla on itselle erityinen merkitys. Etteivät päivät vain virtaa samanlaisina ohi.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta