Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Ehdotin ystävälleni Päiville, että tehdään mekin elämänmuutos. Ruvetaan ryyppäämään.

Se vasta olisikin mullistava käänne, Päivi sanoi. Hän ei viihdy baareissa, ja minä lopetin alkoholinkäytön vuosia sitten.

Miksi elämänmuutokseksi pitäisi kutsua vain jotain myönteistä ja rakentavaa, kuten kuntoilua? Luullaan kai, että vain hyvät muutokset tehdään vaivalla ja harkiten, mutta huonoille teille lipsahdetaan huomaamatta ja vahingossa. Ei pidä paikkaansa.

Miettikää, miten pahalta alkoholi ja tupakka maistuivat alussa. Irvistellen niiden käyttöä piti opetella. Mistä löytyisi liikunnan aloittamiseen samanlainen sisu?
Tätä olen miettinyt viime syksystä lähtien. Kerronpa teille, miksi.
 

Tulin aurinkoisena syysaamuna bussilla töihin Porvoosta Helsinkiin. Samaan bussiin sattui työkaverini vaimonsa kanssa. He nousivat kuitenkin pois jo Oopperatalon pysäkillä, koska halusivat kävellä loppumatkan.

Sehän on loistava idea, sanoin. Saa raitista ilmaa, kuntoilua, ihmiset istuvat ihan liikaa, ajattelin. Enkä nostanut takapuolta penkistä.

Siitä lähtien olen joka kerta ajatellut, että nousen ja kävelen. Joskus vain on huono sää, joskus kiire tai kantamuksia. Sitten tulee täydellinen hetki kävelylle, kohottaudun painamaan stoppia, mutta... Pysäkki menikin jo ohi.

Yhtään kertaa en ole kävellyt. Tunnen olevani kuin juoppo, jota kapakka kutsuu ja joka vaivoin pystyy estämään sen, ettei lipsahda ovesta sisään. Minua houkuttelee terve elämä, mutta en anna itseni lipsua sille tielle.

Sen sijaan mietin bussissa, miten samanlaista kapakkaan ja kuntosalille lähteminen on.

Alussa pitää ottaa varovasti tai tulee kamalan kipeäksi. Jotkut jäävät koukkuun heti, useimmat pysyvät kohtuudessa. Osa nautinnosta on puhdasta kemiaa. Paljon on kaveripiiristä kiinni.

Kannustan Päiviä: Jos yhdessä ruvetaan ryyppäämään, se onnistuu kyllä. Ensin otetaan ihan vain pienet rentouttavat siivut rankan työpäivän jälkeen. Ah, tekee hyvää, vai mitä? Sitten kerran viikossa siistiin paikkaan yksille. Pikku hiljaa lisätään tahtia.

Päivi nauraa, kapakka nyt vain ei ole hänen maailmansa. Selitän, että moni tuntee samoin, kun avaa kuntosalin oven: mulla ei ole mitään yhteistä noiden tyyppien kanssa. Kohta on. Kaikkeen tottuu. Puhisevia äijänköriläitä, joo, sekä salilla että kuppilassa, mutta niistä oppii tykkäämään, kun kuuluu itsekin sisäpiiriin.

Miten hyvältä minusta tuntuu, kun uimahallin kassa tietää, mihin pukuhuoneeseen haluan, ja komea uimavalvoja heittää tsoukkia. Ehkä Päivi olisi kohta lähikapakassa samalla tavalla kuin kala vedessä. Tuttu baarimikko valuttaa pyytämättä lasiin sitä, mitä hän haluaa, pöydistä moikkaillaan. Miltä se tuntuisi?

Kyllä mua hävettäis, jos siellä kaatuilisin kännissä, sanoo Päivi. Nuorena se olis vielä naurattanut, mutta nyt se olis säälittävää, hän sanoo.
Ollaan asian ytimessä.

Hauskuus ja häpeä — siinä suurin houkutus ja suurin este, oli kyse sitten kapakasta tai kuntoilusta. Iän myötä niitä koetaan ihan eri paikoissa.
Nuorena juopottelu on hauskaa. Hyvässä seurassa pelleillään ja nauretaan mokailuille. Kun ikää tulee, hauskuus vähenee ja nolous lisääntyy.

Mutta ei hätää: urheilussa käy onneksi juuri päinvastoin! Liikunnassa noloimmat tilanteet koetaan lapsena ja nuorena. Sitten nöyryytykset ja naurunalaiseksi joutuminen loppuvat. Iän myötä liikunnasta tulee hauskempaa ja vapautuneempaa.

Viisikymppisenä kun kömpii jumpassa ähkien ylös lattialta, kaikkia naurattaa. Baarissa ei naurattaisi.

Taidetaan unohtaa se elämänmuutos. Tällä kertaa. Ehkä ehdotan sitä uudestaan vanhana, jos eläkeläisten jumpassa on tylsää.
Päivi, otetaanko pienet sherryt?

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.