Jokainen saavuttaa hyvän olon omalla tavallaan ja kokemus on aina henkilökohtainen. Silti kuvailemme noita kaivattuja tiloja usein samoilla sanoilla: onnellinen, rauhallinen, huoleton, vahva, tasapainoinen, luottavainen, energinen, vapautunut, rentoutunut.

Huikaisevan tunteen voi kokea yksin tai muiden kanssa. Yksin ollessakin hyvää oloa sävyttää yhteenkuuluvuuden ja sulautumisen kokemus. Tunnet olevasi yhtä luonnon kanssa tai sen kanssa mitä teet.

– Kun uppoudumme kokemaan tai tekemään jotain itsellemme mieluista, antaudumme hetken valtaan. Voimme saavuttaa niin sanotun flow-tilan. Sille on ominaista syvä keskittyminen ja sitä seuraa tasapainon, turvallisuuden ja voiman tunne, valmennuskonsultti Jukka Kataja sanoo.

Vahvista hyvää oloa

Pitäisikö mukaviin kokemuksiin palata silloin, kun on haluton tai stressaantunut olo?

– Kyllä. Hyvää oloa kannattaa vahvistaa, koska se ehkäisee väsymystä ja kyllästymistä, Jukka Kataja sanoo.

Hyvää oloa voi vahvistaa lyhyellä keskittymisharjoituksella ja käymällä mielikuvissa läpi sen hetken tunnetta ja tilannetta. Olotila varastoituu kehoon ja jää muistiin kuin pyörällä ajamisen taito. Mielikuvien avulla voimme rentoutua ja parantaa elämäämme. Voimme mielessämme luoda myönteisiä kuvia siitä, mitä haluaisimme kokea ja millaista haluaisimme elämämme olevan.

Hyvän olon muistoja voi vahvistaa ankkuroimalla ne tiettyyn paikkaan. Tai ne voi palauttaa esineiden avulla. Purjeveneen pienoismalli, kivi, valokuva tai maskotti muistuttaa hyvästä tunnekokemuksesta.

Monta tietä rentouteen

Rentoutuminen on luonnollista ihmiselle, joka elää lähellä luontoa. Hän yksinkertaisesti heittäytyy selälleen nurmikolle ja nauttii elämästä. Hyvää oloa voi varastoida itseensä harjoittelemalla aktiivisesti rentoutumista. Kun lihakset rentoutuvat, myös mieli päästää irti ja kielteiset tunteet poistuvat.

Rentoutuneisuuden tilaan voi päästä monin eri tavoin: ajatusten ja mielikuvien voimin tai fyysisin keinoin. Kaikissa menetelmissä vaikutetaan lihasrentouteen keskittymällä ja tahdon avulla. Taiji, jooga, kävely ja venyttely ovat erinomaisia keinoja hakea rentoutusta. Rentoutuminen on henkinen kokemus silloinkin, kun siihen yhdistyy fyysinen rasitus. Monille jokin aktiivinen, fyysinen menetelmä on aluksi helpompi keino rentoutua kuin suggestiomenetelmät.

Osaat parantaa itsekin

Jännitä–laukaise-rentoutus toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin: Mene selinmakuulle, löysää vaatteita, riisu kengät. Raajat ovat vapaasti sivuilla. Jännitä ja päästä rennoiksi ensin jalat, sitten pakarat, reidet. Etene näin lihas lihakselta jännittäen ja jännitystä laukaisten päälakeen asti. Lepää siinä ja anna mieluisten mielikuvien virrata. Näin pääset nopeasti irti arkitodellisuudesta, rauhoitut ja saat voimaa.

Rauhoittumis- ja suggestiomenetelmissä rentoutuja hiljentyy sisäiseen maailmaansa tai suggeroi itsensä rennoksi. Jukka Kataja suosittelee seuraavaa menetelmää: Joka aamu herättyäsi ja joka ilta ennen nukkumaan menoa sulje silmäsi ja keskity. Toista vähintään 20 kertaa hiljaa hyristen lausetta: Päivä päivältä ja joka suhteessa voin paremmin ja paremmin. Menetelmän taustalla on ajatus, että ihmisessä itsessään on parantavan energian lähteet, jotka hän voi saada pulppuamaan ajatusten ja sanojen voimalla, niitä toistamalla.

Voimia voi kerätä myös valokuva-albumiharjoituksella: Ota hyvä, mukava asento. Mene mielikuvissasi lempipaikkaasi. Avaa siellä valokuva-albumi, jossa näet itsestäsi kuvia elämäsi tärkeissä, hyvissä hetkissä. Aloita varhaisista vaiheista ja tule kohti nykyhetkeä, valokuvaan, jossa olet siinä, mielipaikassasi. Jatka sitten vielä kuvien katselua tulevaisuuden hyvistä hetkistä.

Kevyt olo ruokapöydästä

Voimme myös ruokavaliolla vaikuttaa mielen tasapainoon ja siihen, että virkeä, hyvä olo säilyy mahdollisimman tasaisena koko päivän. Ravitsemuskouluttaja Jouko Pursiainen sanoo, että tuoreina nautitut vihannekset, kasvikset, juurekset ja marjat pitävät verensokerin ja mielialan tasaisena, kun niitä nauttii aterioilla säännöllisesti päivän mittaan.

Kesällä kannattaakin syödä mahdollisimman paljon tuoretta ruokaa, kun sitä on helposti saatavilla. Suoraan lähipelloilta, pensaista ja metsistä saatu ruoka sisältää runsaasti ”auringon energiaa”, vitamiineja ja kivennäisaineita. Arvokkaat antioksidantitkin säilyvät parhaiten, kun et kypsennä kasviksia. Liikakilot karisevat, kun ruokavalio kevenee.

Nestetasapainosta pitää muistaa huolehtia, koska kesällä hikoilemme tavallista enemmän. Vettä tulee juoda runsaasti – se pitää olon virkeänä. Jouko Pursiainen kehottaa suosimaan ruokavaliossa lisäksi kokojyväviljasta valmistettua puuroa, leipää ja leseitä valkoisen viljan sijaan sekä kalaa ja kevyttä vaaleaa lihaa, kuten kanaa tai kalkkunaa. Paljon kuituja sisältävä ruokavalio auttaa suolen toimintaa, ehkäisee ummetusta ja pitää nälän.

– Elimistö saa ravinnon hyvät aineet sitä nopeammin käyttöön, mitä paremmin ruoan pureskelee, Jouko Pursiainen muistuttaa rauhallisesta syömisestä.

Uusia elämyksiä liikunnasta

Liikunta kesäluonnon keskellä vaikuttaa vahvasti mieleen: rentouttaa ja ravitsee mielikuvia. Kesällä monet innostuvat myös
kokeilemaan itselleen uusia lajeja ratsastuksesta melontaan.

– Kesällä voi kokeilla vaikka suolla kävelyä. Suolla joutuu nostelemaan jalkoja, ponnistelemaan ja käyttämään voimaa. Suon hiljaisuus, äänet, tuoksut ja maisema tyynnyttävät mielen, Jukka Kataja innostaa.

Metsässä epätasaisessa maastossa kävellessä käytämme monipuolisesti kehomme pieniä ja suuria lihaksia. Tasapaino kehittyy, kun joudumme väistelemään juuria ja kiviä, kiipeilemään ja puikkelehtimaan. Voimme samoilla metsäpoluilla pitkälle syksyyn, ja sitten alkaakin jo hiihtokausi. Hyötyliikunta lisääntyy kesäisin roimasti, kun matkat taitetaan pyörällä tai kävellen. Hoidamme vaivihkaa kuntoamme, kun teemme puutarhatöitä, laskemme verkkoja, marjastamme ja sienestämme.

Kesällä liikunta on sosiaalisempaa kuin talvella: pelataan joukkuepelejä, jumpataan porukalla puistoissa, osallistutaan kirkkovenesoutuihin ja juoksu- ja pyöräilytapahtumiin.

– Kun muistelet kesän hyviä liikuntakokemuksia, käynnistyvät hermostolliset ja hormonaaliset prosessit kehossasi ja herättävät tarpeen lähteä liikkumaan, Jukka Kataja sanoo.

Mitä vähemmän vaivannäköä, kulkemista, välineitä ja erityistä osaamista liikunta vaatii, sen helpompi se on omaksua tavaksi.

Energiaa koko vuodeksi

Aktiivilomailijat harrastavat liikuntalomia, käyvät maalaus- ja kirjoittajakursseja ja oppivat niillä uusia taitoja tai vahvistavat entisiä. Aktiivisinkin ihminen kaipaa myös joutenoloa, jolloin ei ole ole päämääriä, pakkoja eikä velvollisuuksia vaan voi antautua hetken valtaan.

– Joutenolosta ja hyvistä kokemuksista varastoituu energiaa padoksi asti. Kun nostat porttia syksyllä, energiaa virtaa solkenaan, Jukka Kataja kuvailee.

Hän neuvoo päästämään virtaa hallitusti valloilleen, jotta pato ei tyhjene ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen.

– Hyvien hetkien kokemuksilla ja mielikuvatyöskentelyllä voit virtauttaa voimaa tasaisesti loman jälkeen.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.