Vaikeuksiaan ei voi valita, mutta suhtautumistapansa voi. Menetys on haaste, joka saattaa virittää taistelutahdon ja luovuuden äärimmilleen.
Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa -sanonta ei saa täyttä hyväksyntää psykologi ja psykoterapeutti Maarika Markkaselta. Joku kohtuus sentään.
Sen sijaan hän on havainnut kliinisessä työssään, että vakavat vastoinkäymiset ja sairastumiset voivat toimia ihmisen vahvuuksien peilinä.
– Kriisissä ihminen käyttää koko elämänhistoriaansa apunaan. Hän löytää tutut, jo lapsena käyttöönotetut selviytymiskeinot ja elämän varrella löydetyt voimavarat, jotka tulevat avuksi kriisistä toipuessa.
Vakavasta kriisistä selviytyminen noudattaa tiettyjä lainalaisuuksia, jotka ovat samantyyppisiä useimmille ihmisille. Toipumisaikataulu on yksilöllinen. Jos aikaisemmista menetyksistä on jäänyt jotain käsittelemättä, se nousee uudelleen pintaan.
Kriisin neljä porrasta
Kriisi kulkee neljän portaan kautta. Alkusokki suojaa mieltä, ihminen kieltää tapahtuneen.
Reaktiovaiheessa tunteet nousevat voimalla. Ihminen saattaa huutaa, raivota tai eristäytyä. Seuraavassa vaiheessa menetykset vaativat käsittelyä: surutyö vie oman aikansa, ennen kuin toipuva voi suuntautua uusiin asioihin.
– Ihminen joutuu luopumaan haavoittumattomuuden illuusiosta. Elämä on arvaamatonta ja epäoikeudenmukaista. Sairaus tai vamma voi runnella ruumista, joka on luotava kodiksi uudenlaisena mutta omana.
Markkanen kertoo, että syöpään sairastunut voi nähdä koko ruumiinsa syövän saastuttamana. Vähitellen syövän osuus pienenee, se kutistuu yhteen pieneen osaan muuten terveessä ruumiissa.
– Toivo on tärkeä elementti. Jos sairastunut saa kuulla, että syöpä on kilttiä lajia, on sitä helpompi kantaa jo mielikuvana.
Sure omaan tyyliin
Jokainen tekee surutyötä oman persoonansa kautta.
– Luovuus aktivoituu kriisissä. Vaikeudet ovat ”materiaalia”, josta kutoutuu uusia muotoja, säveliä tai kirjallisuutta. Ihmisen ei silti tarvitse olla taiteilija käsitelläkseen menetystään luovalla tavalla.
Puhuminen ja vertaistuki ovat monelle toipuvalle tukevia matkasauvoja, joiden varassa edetä.
Markkasen mukaan menetys voi olla haaste, joka virittää taistelutahdon äärimmilleen.
– Ihminen voi myöhemmin nähdä menetyksensä lahjana, joka on kääntänyt koko loppuelämän uuteen suuntaan. Monet tuntevat kiitollisuutta voitetuista vaikeuksista ja uudesta elämästä, jota ei muuten olisi löytynyt.
Eroon katkeruudesta
Sen sijaan katkeruus kertoo kesken jääneestä surutyöstä. Toipuva voi ikään kuin jähmettyä ja omaksua uhrin identiteetin. Jos ihminen eristäytyy, apua on vaikea antaa.
Läpityöskennelty menetys voi tuoda rennomman elämänasenteen.
– Huolehtiminen ja yksioikoinen suhtautumistapa elämään voi jäädä pois, kun on kokenut suuria suruja. Kun turha karisee, kantamus kevenee.
Akuutin kriisin yllättäessä
- Älä jää yksin, pyydä ystävä luoksesi tai hae henkistä ensiapua: terveyskeskuksesta, kriisiryhmästä, tukihenkilöltä, mielenterveystoimistosta, psykoterapeutilta.
- Kiinnity rutiineihin, ne kannattelivat päivärytmiä aamupuurosta iltauutisiin.
- Jollet pysty huolehtimaan lasten tarpeista, hae kotiapua läheisistä tai kunnan palveluista.
- Anna surutyölle aikaa: ensin saavutetaan uusi psyykkinen tasapaino ja kyky kestää voimakkaita tunteita, jotta järkyttäviä tapahtumia voi käsitellä.
- Luota voimavaroihisi, niistä kasvaa selviytymisen selkäranka.
Lue lisää:
