Mistä tiedän, että olen kriisissä enkä masentunut? Ja miten niiden hoito eroaa?
1. Mistä tiedän, onko minulla kriisi vai masennus?
- Kriisillä on jokin selkeä, laukaiseva tekijä, kuten läheisen kuolema, avioero tai työttömäksi jääminen. Masennuksen syyt ovat usein epäselvemmät jopa niin, että ihminen ei tiedä, miksi on masentunut. Kriisistä toivutaan tiettyjen vaiheiden ja tuntemusten kautta. Ensiksi tulee sokki, järkytys, pettymys ja ahdistus, sen jälkeen mieli alkaa käsitellä tapahtunutta ja sitten tilanteeseen sopeudutaan.
2. Miten hoidan itseäni erokriisissä?
- Sosiaalisen tuen etsintä on tärkeintä. Hyvän ystävän kanssa keskustelu tai ammattiavun hakeminen auttaa. Ero on surtava läpi, jotta siitä toipuisi. Pahimmillaan erokriisi on synkkä ja rankka, mutta jos suru ei lievity kuukausiin, pitää etsiä ammattimaista keskusteluapua. Sitä saa esimerkiksi mielenterveyspoliklinikoilta, Väestöliitosta tai yksityisiltä pari- ja perheterapeuteilta. Monissa kunnissa on ns. matalan kynnyksen paikkoja, jonne voi mennä kadulta ilman ajanvarausta. Puhelinluettelosta löytyy valtakunnallisia mielenterveyden palvelunumeroita.
3. Arjen paineet ja työstressi uuvuttavat, mitä teen?
-Listaa paperille, mikä stressiä aiheuttaa. Pohdi kohta kohdalta, mihin voit omilla valinnoillasi ja teoillasi vaikuttaa, mihin et. Karsi päättäväisesti ne paineita aiheuttavat tehtävät, jotka eivät ole välttämättömiä. Kokeile muuttaa ajankäyttöäsi, varaa aikaa rentoutumishetkille. Yritä opetella rauhoittumista meditaation avulla. Metodeja ja tapoja on lukuisia, mutta pääasia on, että opit niiden avulla pysähtymään. Mielenhallinta ei ole pikakeino ja vaatii säännöllistä harjoitusta. Jos et yksin jaksa opetella rauhoittumista, mene esimerkiksi jooga- tai mietiskelyryhmään.
4. Pelkään tulevaisuutta ilman varsinaista syytä, miten pääsisin tästä eroon?
- Olivatpa uhkakuvasi millaisia tahansa, kysy itseltäsi, kuinka realistisia ne ovat. Valtaosa kuvitelluista uhkista on liioiteltuja. Sano itsellesi, että ennakkoon murehtiminen ja huolestuminen on turhaa ja että päätät ratkoa huolenaiheet vasta sitten, kun ne tulevat oikeasti eteen. Realististen uhkakuvien eteen kannattaa tehdä etukäteissuunnitelmia. Ne eivät ehkä täysin rauhoita, mutta varustavat mieltä tapahtuvan varalle. Jos olet jäämässä työttömäksi, pohdi, mitä sitten tekisit. Mistä etsisit uutta työtä, miten lisäkouluttautuisit tai hakisitko pankista pidennystä lainanmaksuun.
5. Lapset lensivät pesästä ja yksinäisyyden tunne on kamala. Mistä tämä johtuu?
- Kun elämän keskipiste on pitkään ollut lapsissa, roolia on vaikea täyttää muulla. Syntyy aluksi arvotyhjiö. Saattaa tuntua siltä, että elämältä on pohja pois eikä ole kenellekään tärkeä. Lasten kotoa lähtö on suremisen paikka, mutta surun ohella kannattaisi alkaa tosissaan pohtia, mihin haluaisin nyt suunnata. Onko asioita, joihin mieleni tekisi paneutua ja jotka ovat vuosia jääneet pimentoon?
6. Olen koukussa rahapeleihin, kuinka irrottautuisin?
- Riippuvuus on monesti tapa hoitaa ahdistusta, se on myös pakoa ongelmista nopean mielihyvän, voitonhuuman ja jännityksen maailmaan. Ensin pitäisi etsiä selityksiä sille, miksi ja mikä ahdistaa ja puhua ongelmistaan joko läheiselle tai ammattiauttajalle. Riippuvuudesta on usein voimia päästä irti vasta sitten, kun on hoitanut sen taustalla olevaa ongelmaa.
7. Ikääntyminen pelottaa, miksi?
- Ikäkriisi osuu usein yksiin elämän taitekohtien kanssa. Se voi liittyä esimerkiksi tyhjän pesän kriisiin tai avioeroon. Vanheneminen ei ole usein muutenkaan helppoa. Se, ettei ole enää virkeä ja nuori, vaatii pitkäkestoista asenteen muokkausta. Jos asiat ovat elämässä kohdallaan, mutta ikäkriisi on silti vaikea, kannattaa kysyä itseltään, olenko pohjimmiltaan elämääni tyytyväinen. Olenko tähän saakka elänyt muiden ehdoilla ja täyttänyt jonkun muun odotuksia? Jos näin on, itselleen pitäisi koettaa kirkastaa, mitä elämältä toivoo ja haluaa. Sen jälkeen olisi kyettävä muuttamaan elämäänsä aidompaan suuntaan.
Vastaajana psykoterapeutti Arto Pietikäinen.
Lue lisää
Ylös alakulosta
Lisää itsetuntemusta
1. "Minulla on ajatus…"
Tavoite: Opin ymmärtämään paremmin ajatukseni ajatuksina ja kohtaamaan kielteisetkin ajatukseni. Vapaudun ajatusteni vallasta, kun kyseenalaistan ne.
Ohjeet: Harjoittelen viikon ajan nimeämään ajatuksiani niin, että aloitan joka kerran lauseen esimerkiksi näin:
-Minulla on ajatus, että… (en saa tehdä virheitä).
-Istun alas ja kirjoitan tämän ajatuksen paperille. Murehdin sitä muutaman minuutin, sitten luen lauseen ääneen ja sen jälkeen vaihtelen lukunopeuttani ja äänialaani. Katson, mitä ajatukselleni tapahtuu. Huomaan, että ajatus on vain ajatus.
2. "Mutta kun…" - irti stressistä ja tekosyistä
Tavoite: Arvoni ja tekemiseni saattavat olla ristiriidassa keskenään, sillä tekosyyt saavat minun toimimaan joskus vastoin omaa hyvinvointiani. Opin tunnistamaan tekosyyt ja opin pääsemään niistä eroon.
Ohjeet: Kun huomaan mielessäni asettavani jonkin aikeeni eteen sanan "mutta" tai "koska", kysyn silloin itseltäni, onko minulla oikeasti syytä estää itseäni. Esimerkiksi näin:
-Lähtisin lenkille, mutta en voi, koska olen väsynyt/en viitsi mennä yksin/en ehdi.
-Kun muodostankin lauseen niin, että vaihdan virkkeeseen sanan "ja", syntyy uusi ajatuskuvio: Lähden lenkille ja olen väsynyt. Hyväksyn väsymykseni, mutta siitä huolimatta toimin arvojeni mukaan.
-Opin harjoituksesta sen, että voin itse päättää, teenkö jotakin ja haluanko poistaa tekosyyt.
3. Arvot ja teot
- 24 tunnin harjoitus
Tavoite: Opin kytkemään toisiinsa teot, valinnat ja omat arvoni.
Ohjeet: Käyn läpi viimeisimmän vuorokauden: mitä olen tehnyt ja montako tekoani on kytkeytynyt varsinaisesti arvoihini. (Esimerkiksi soittanut pitkästä aikaa ystävälleni, koska haluan pitää arvojeni mukaisesti ystävistäni kiinni). Suunnittelen sitten 1-5 tekoa, jotka aion suorittaa seuraavan vuorokauden aikana.
-Tähän listaan suorittamani teot:
-Tähän kohtaan kirjaan teot, joita tein, vaikka ne olivat arvojeni vastaisia:
-Näitä tekoja aion vielä tehdä jatkossa, sillä ne ovat arvojeni mukaisia:
Harjoitusten lähde: Pietikäinen, Joustava mieli. Duodecim.
