Näyttelijä Kristiina Halttu, 51, hyväksyy sen, ettei aina suju kuin Strömsössä.

"Tasapainoilen hedonismin ja asketismin välillä. Ennen ensi-iltaa voin pitää tiukkaa linjaa ja saavuttaa sillä vahvan olon. Mutta aivan yhtä hyvin saatan röntöstellä Roomassa, juoda viiniä, syödä jäätelöä ja suklaakakkua. Olen nautiskelija ja kunnon ruokapoliisi. Ruoan pitää olla hyvää.

Teatterikouluaikoina minulla oli pakkomielteinen suhde ruokaan ja liikuntaan. Kirjasin ylös jokaisen suupalan ja liikkumiset. Järjetön kontrolli oli pelkoa ja epävarmuutta. Sitten aloin seurustella ja perheeseen tuli mieheni pieni lapsi. Hiljalleen syömiseni alkoi normalisoitua, kun oli pakko tehdä ruokaa ja ympärillä oli muitakin ihmisiä.

Nuorena minulla oli myös hirveä tarve näyttää, etten ole mikään tyhjäpää. Ajoin hiukset pois, kuljin mainospaidoissa ja syljeskelin kaduille, ettei kukaan vain pääsisi sanomaan, että oletpa söpö. Lapsen saatuani aloin ensimmäistä kertaa käyttää naisellisia vaatteita. Vasta jälkikäteen olen ihmetellyt, miksen olisi voinut nauttia naiseudestani jo aiemmin.

Vuosien myötä olen oppinut, etten voi repiä itseäni joka päivä sekä töissä että vapaalla. Jos olen sippi viikon näytösten jälkeen, jään suosiolla kotiin. Toisinaan taas tekee mieli ottaa kaikki irti niin, että lattiassa on hikilammikko.

Kun kohalle sattuu huono päivä, menen takaisin sänkyyn hyvän kirjan kanssa ja kokeilen, auttaisiko pako. Muuten koetan houkutella hyvän olon esiin vähitellen. Voin mennä kalliolle istumaan, katsella joen virtaamista ja pohtia, että aika moni on istunut ja miettinyt samoja juttuja ennen minua. Saan siitä suhteellisuudentajua.

Viimeiset kymmenen vuotta olen opetellut, että aina ei tarvitse jaksaa. Strömsö-päivät, joina aurinko paistaa ja kaikki on kivaa, ovat harvassa."

Katso video: Kristiina Haltun jumppa istujalle.
 

Virkistävät taukojumpat ja lempeät pikajoogat löydät täältä.