Moni lapseton pari elää vuosikaudet toivon ja epätoivon vuoristoradalla. Osa käy lävitse raskaitten hoitojen kiirastulen, mutta jää lapsettomaksi.
Vielä viime vuosisadalla oli tavallista, että osassa perheistä lapsia oli niin paljon, että lapseton sisar sai kasvatettavakseen suurperheen keskimmäisen. Myös Suomesta adoptoitiin muun muassa Tanskaan ja Ruotsiin.
Nykyään rikkaisiin maihin lapsia syntyy vähän ja köyhät maat ovat kiristäneet adoptioehtojaan. Pari saattaa vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen siirtyä adoptiojonoon, mutta ei saa silti toivomaansa.
Toivo luo myös epätoivoa. Olemmeko niin huonoja, että meistä ei tule vanhempia edes tieteen satsauksen jälkeen? Eikö meitä hyväksytä edes adoptiovanhemmiksi? Eikö kukaan lapsi maailmassa kaipaa meitä?
Myös koeputkihedelmöitykset ovat saaneet ihmiset uskomaan, että lapsettomuus on aina hoidettavissa.
Sureminen vie energian
Lapsettomuushoitoja joutuu jonottamaan ja jokainen kuukausi vähentää hedelmällisyyttä. Lapsettomuus myös lisääntyy ihan aidosti. Miesten sperma heikkenee ja naisten hedelmällisyys laskee, kun lapsia hankitaan yhä vanhempina.
Myös helpotusta on tullut. Ulkomailta adoptointi on hyväksytympää. Lapsettomuudesta on myös alettu puhua ääneen, julkkikset kertovat siitä ja moni ”tavallinen” pariskunta valitsee avoimuuden. Silti kyse on intiimistä ongelmasta, jota ei toreilla revitellä.
Munasarjojen toimintakyky tai siittiöiden määrä ei tee kenestäkään naisellisempaa, miehekkäämpää tai parempaa vanhempaa, mutta silti lapsettomat leimataan helposti. ”Ei se voi ymmärtää, ei sillä ole lapsia.”
Lapsettomuuden kriisissä toivo ja epätoivo vuorottelevat. Lapsen odottamiseen keskittynyt unohtaa elää omaa ainutkertaista elämäänsä. Monta hyvää vuotta saattaa tärvääntyä, kun koko energia menee sen suremiseen, mitä ei ole.
Tärkeintä olisi oivaltaa, että myös lapsettomana voi elää hyvän elämän.
Näin eteenpäin
Useimmat ihmiset sisällyttävät elämänsuunnitelmaansa lapset. Kun raskaus ei suunnitelmista ja yrityksistä huolimatta alakaan, on se parille valtava psyykkinen isku. Psykologi ja psykoterapeutti Terhi Pylkkänen antaa ohjeita lapsettomuuskriisin keskellä kamppailevalle parille.
1. Tunnista tunteesi
Ihminen on kriisin akuutissa vaiheessa kovin suojaton. Lapsettomuuden tuska herkistää ja muiden kysymykset lasten saamisesta voivat haavoittaa. On hyvä miettiä, mitä asioita haluaa kenenkin kanssa jakaa.
Joskus voi olla hyvä hakeutua pohtimaan tilannetta jonkun ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Monet kokevat hyötyneensä paljon myös vertaistuesta, jota ovat saaneet vastaavassa tilanteessa olevilta tutuilta tai Simpukka ry:n kautta.
2. Kun syytä lapsettomuuteen ei löydy
Jos lapsettomuuteen ei löydy lääketieteellistä syytä, pari joutuu käymään lävitse erilaisen, usein pidemmän kriisin. Epävarmuus koetaan yleensä vielä raastavampana kuin huonot uutiset. Kuitenkin kaikki lapsettomuushoidoissa olevat joutuvat syöksymään toivon, toivottomuuden, epävarmuuden ja turhautumisen vuoristoradalla. Onnistumisestahan ei ole takeita.
3. Avuksi hormonihoito
Naiselle tehtävät hormonihoidot ovat raskaita: ne voivat aiheuttaa mielialan jyrkkiä vaihteluita, tilapäistä toimintakyvyn alenemista ja voimakasta alavireisyyttä. Yleensä puoliso saa ja joutuu toimimaan näiden tunteiden ja reaktioiden vastaanottajana.
Vaikka suurin osa hoidoista tehdään naiselle, miehen rooli tukijana on tärkeä. Monet miehet huolehtivatkin hoitojen välillä, miten puoliso kestää. He saattavat kertoa, että mieluusti kärsisivät vaimon puolesta osan toimenpiteistä, jos se olisi mahdollista. Miehen on silti hyvä muistaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan.
On tavallista, että hoidoissa käyvät tai niihin odottavat parit kärsivät väsymyksestä ja uupumisesta. Vaikka toive lapsesta on suuri ja asioiden haluaisi etenevän mahdollisimman nopeasti, toisinaan voi olla hyvä pitää hoidoissa taukoa ja pyrkiä keräämään voimia. Parhaimmillaan muutaman kuukauden ”loman” ottaminen hoidosta voi auttaa löytämään tilanteeseensa uuden näkökulman.
3.a. Onnea, olet raskaana
Kun hoidot päättyvät raskauteen, sekin saattaa olla eräänlainen kriisi: suuri toive toteutuu ja sen myötä hoitoputki katkeaa. Stressi saattaa muuttua huoleksi raskauden sujumisesta. Usein huoli kuitenkin lievittyy raskauden edetessä. On hyvä muistaa, että myös tähän on lupa pyytää apua. Asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, jossa tarvittaessa voidaan ohjata tapaamaan psykologia.
3.b. Ei lasta vieläkään
Jos hoidot eivät tuota tulosta, parin on vähitellen luovuttava lapsitoiveesta ja käytävä lävitse suru. Elämänsuunnitelmaa kirjoitetaan jälleen uusiksi: Mitä meille merkitsee, ettemme voi saada omaa lasta? Lähdemmekö adoptioprosessiin? Voisimmeko olla perhe ihan kahdestaan?
4. Sittenkin adoptio
Adoptiopäätöksen tekeminen voi olla vaikeaa ja hidasta. Toinen puolisoista saattaa olla siihen kypsä, mutta toinen on vielä epävarma. Miehet tuntevat usein tarvetta miettiä päätöstä pidempään kuin naiset. Jos pari päättää adoptoida, on odotusta ja epävarmuutta siedettävä edelleen. Pisimmillään adoption toteutumiseen voi kulua viisikin vuotta, eikä se välttämättä onnistu koskaan.
5. Ikuisesti kahden
Osa pareista päätyy luopumaan toiveestaan saada lapsi. He alkavat hitaasti kypsytellä ajatusta, että hyvän elämän voi elää myös kahdestaan.
Myös pelko, että toinen jättää, voi nousta esille. Tästä, kuten muistakin lapsettomuuden herättämistä peloista ja vaikeista tunteista, olisi tärkeää pystyä puhumaan. Tilannetta saattaa hankaloittaa, että puolisot työstävät usein ahdistustaan ja suruaan eri tavoin ja eri tahtiin. Pahimmillaan kumpikin suree yksin omalla tahollaan.
Kriisistä selviämisen prosessia olisikin hyvä tarkastella portaina. Toisinaan toinen puolisoista nousee askelmia nopeammin kuin toinen. On hyvä antaa aikaa toiselle, joka etenee hitaammin, ja tarvittaessa auttaa häntä hienotunteisesti etenemisessä, mikäli hän osoittaa siihen tarvetta.
Juttua varten on haastateltu myös Simpukka-yhdistyksen toiminnanjohtajaa Anne Lindforsia ja saman järjestön järjestösihteeri Satu Rautakallio-Hokkasta. Lindforsilla on Etiopiasta adoptoitu tytär ja Rautakallio-Hokkanen on miehensä kanssa päätynyt elämään kahdestaan.
Lue lisää lapsettomuuden syistä.
