Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Masennus eli depressio on yleinen sairaus, josta kärsii noin 200 000 suomalaista. Vaikka valtaosa masennuspotilaista voidaan hoitaa, vain vähemmistö hakee sairauteen apua. Lievähköstä masennuksesta voi selviytyä lyhyellä psykoterapialla, mutta vakavampi masennuksen muoto,, vaatii usein lääkitystä ja vuosikausien terapiaa.

Riskit

Masennuksen taustalla on usein perinnöllinen alttius, joka laukeaa esimerkiksi raskaan elämänmuutoksen, stressin tai läheisen ihmissuhteen menetyksen myötä. Persoonallisuuden häiriöt, tunne-elämän epävakaisuus, itsetuntovaikeudet, vähäinen koulutus ja matala tulotaso, säännöllinen tupakointi, humalajuominen, krooniset elimelliset sairaudet sekä erilaiset mielenterveyden häiriöt liittyvät nekin masennustilojen esiintymiseen. Naisilla masennus on liki kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Naisilla depressio usein johtaa päihdehäiriöihin, kun taas miehillä järjestys on päinvastainen.

Monet sairaudet voivat altistaa masennusoireyhtymän synnylle. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, autoimmuunisairaudet, syöpä, infektiot, diabetes, päihderiippuvuus, aivoverenkierron häiriö, Parkinsonin tauti ja multippeliskleroosi voivat muuttaa aivojen toimintaa niin, että masennus pääsee iskemään.

Oireet

Masennukseen kuuluu monia oireita. Mieli on alakuloinen suurimman osan aikaa, ennen iloa tuottaneet asiat eivät enää kiinnosta ja olo poikkeuksellisen väsynyt. Masennuksen luokittelussa katsotaan ensimmäiseksi alavireen kestoa: Alle kaksi viikkoa kestäneitä masennusoireita ei vielä lasketa depressioksi.

Depressiossa myös itseluottamus ja omanarvontunto ovat vähentyneet, masentunut syyttää itseään perusteettomasti ja hän ajattelee toistuvasti kuolemaa tai itsemurhaa. Depressio aiheuttaa usein myös keskittymisvaikeuksia, liikkeiden kiihtymistä tai hidastuneisuutta, unihäiriöitä ja ruokahalun muutoksia, jotka ilmenevät lihomisena tai laihtumisena.

Hoito

Lievästä masennuksesta kärsivä selviytyy yleensä työstään ja pystyy hakeutumaan hoitoon. Vaikea masennus sen sijaan oireilee toimintakyvyttömyytenä. Jos huomaat läheisessäsi vaikean masennuksen oireita, varaa hänelle aika lääkäriin ja varmista, että hän myös menee sinne. Mitä aikaisemmin hoitoon hakeutuu, sitä nopeammin masennuksesta myös paranee.

Depression hoito ja lääkitys määräytyvät yksilöllisesti potilaan tilanteen mukaan. Lievemmät masennustilat saattavat parantua pelkällä psykoterapialla, jonka avulla murretaan potilaan masennusta ylläpitäviä ajattelumalleja. Kaamosmasennukseen tepsii usein pelkkä kirkasvalohoito.

Toisinaan masennukseen tarvitaan myös lääkehoitoa. Valtaosa säännöllisesti lääkkeitä käyttäneistä masennuspotilaista hyötyy niistä selvästi. Puolella potilaista oireet katoavat jokseenkin kokonaan 6–8 viikossa. Lääkehoitoa voi jatkaa pitkäaikaisena estohoitona, jos masennus on toistuvaa. Joskus lääkityksen ja psykoterapiankaan yhdistelmä ei auta vaikeasti masentunutta. Nukutuksessa annettava sähköhoito on nykyään tehokasta ja turvallista. Se tuo nopeasti avun.
Jos potilaalla on vaikeiden masennusoireiden lisäksi harha-aistimuksia ja hänen todellisuudentajunsa on heikentynyt, oikea hoitopaikka on useimmiten psykiatrinen erikoissairaala. Osoite on sama silloin, kun depressioon liittyy itsetuhoista käyttäytymistä. Suomessa tehdyistä itsemurhista kaksi kolmannesta liittyy masennustiloihin. Usein tilanne voitaisiin välttää riittävällä hoidolla.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●

Ihminen voi ahdistua monesta, kuten ilmasto- ja ympäristöuhista. Mielessä voi pitää myös sen, mikä on hyvin, miettii kirjailija, musiikintekijä Kauko Röyhkä, 59.

Kun ennen päällimmäisenä huolenaiheena oli esimerkiksi otsonikato, nyt puhutaan meriin kantautuneesta muovijätteestä. Tietysti se ahdistaa, pohtii Kauko Röyhkä.

– Mutta kannattaa muistaa myös se hyvä, mikä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Esimerkiksi omassa lapsuudessani oli pulaa aineellisista asioista, mutta nyt on ihmisten hyvinvointi yleisesti lisääntynyt.

Meillä on paljon hyvää

Kaukon mukaan Suomessa on moni asia kohdallaan: on hieno luonto, vuodenajat ja hyvä yhteiskuntajärjestys.  On myös paljon muita juttuja, jotka tuovat tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.

– Uskon musiikkiin, kirjallisuuteen, suomen kieleen ja kaikkeen hyvään, mitä ihmiset tekevät. Tietenkin kierrätän ja lajittelen roskani, mutta haluan myös nähdä maailmaa, joten matkustan lentokoneella.

Fyysisestä hyvinvoinnistaan Kauko pitää huolta lenkkeilemällä kolmesti viikossa kahdeksan kilometrin lenkin, ympäri vuoden.

– Jos lenkki jää välistä, pidän itseäni huonona ja löysänä ihmisenä.

Kymmenvuotiaan pojan ja kahden aikuisen tyttären isä uskoo kehitykseen ja muun muassa siihen, että lopulta keksitään menetelmä, jolla muovi saadaan kerättyä meristä.

– Minun on pakko olla optimisti. Minulla on lapsia, hän sanoo.

 

Mitkä muut asiat tuottavat Kauko Röyhkälle iloa ja mikä on hänen mielestään jopa vähän noloa? Lue Hyvä terveys 11/2018!

Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyvaterveys