Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Nuori riitelee, lintsaa, valehtelee – tai lakkaa puhumasta ja sulkeutuu huoneeseensa. Vanhemmilta loppuvat keinot. Mistä tietää, onko käytös normaalia murrosikää vai oire, josta pitää huolestua?

Ei ihme, jos murrosikäisen äidit ja isät vajoavat joskus totaaliseen neuvottomuuteen; nuoren kanssa ei aina pärjää edes elämänkokemuksella. Samojen vanhempien yhteisessä kodissa kasvaneilla lapsilla voi olla aivan erilainen murrosikä, eivätkä esikoisesta saadut opit päde kuopukseen.

– Eivät niin, koska lapset ovat alusta asti persoonia. Jokaisella on oma temperamenttinsa, omia kavereita ja elämän tapahtumia. Kuopus myös syntyy erilaiseen perheeseen kuin esikoinen, toteaa LT Linnea Karlsson, joka työskentelee muun muassa lastenpsykiatrian poliklinikassa Raisiossa.

Karlssonin mielestä murrosikää pelkääville vanhemmille on silti paikallaan iso lohdun sana. Puberteetti ei vääjäämättä tarkoita lapsen syöksymistä vaikeuksiin. On toki totta, että noin joka viidennellä on nuoruusiän aikana oireita, jotka haittaavat toimintakykyä tai estävät kehitystä. Se on iso luku, mutta sen rinnalla ei pidä unohtaa vielä isompaa: peräti 80 prosenttia nuorista läpäisee murrosikänsä ilman erityisiä pulmia.

Joskus nuoren käytös kuitenkin muuttuu niin erikoiseksi, että hänen vointiaan on syytä ryhtyä selvittämään. Jotain voi olla vialla, jos ennen niin sosiaalinen nuori eristäytyy tai jos hiljainen ja hillitty muuttuu huomionhakuiseksi meuhkaajaksi. Selkeä hälytysmerkki on se, jos nuori ei enää pärjää omassa arjessaan entiseen tapaan. Se näkyy siinä, miten hän suhtautuu itseensä, kavereihin, aikuisiin ja työhön.

– Kaikkea pitää vain muistaa katsoa kokonaisuutena. Yksittäinen oire ei välttämättä merkitse mitään, mutta jos huolestuttavat merkit alkavat kasaantua, on aihetta lähteä etsimään syytä.

Turmia ja tappeluita

Huoleen on aihetta aina, kun nuori lakkaa varjelemasta itseään. Se kertoo, että hänen voimansa valuvat johonkin muuhun. Hälytyskellot soivat lujaa, jos nuori joutuu toistuvasti tapaturmiin tai tappeluihin.

– Etenkin masentuneet tytöt voivat pelata uhkapeliä terveydellään harrastamalla holtittomia seksisuhteita. Seurustelun opetteleminen kuuluu nuoruuteen ja sille on vaikea asettaa ikärajoja, mutta seksisuhteiden ei pitäisi kuulua vielä 12–14-vuotiaiden elämään, Linnea Karlsson sanoo.

Perusasioita on myös puhtaudesta huolehtiminen. Kun nuori ei jaksa käydä suihkussa, ei vaihda vaatteita eikä välitä likaisuudestaan, taustalla voi olla vakava häiriö.

– Tosin sekin riippuu tilanteesta. Aivan terveille 12–14-vuotiaille pojille tulee joskus lyhyt sikailuvaihe, jonka päätavoitteena tuntuu olevan porukalla haiseminen. Jos nuorukaiset muuten pärjäävät toimissaan, käyvät koulua eivätkä ole jatkuvassa hakauksessa aikuisten kanssa, kyse ei välttämättä ole sen kummemmasta.

Kavereiden kesken

Myös kaverittomuus on huolestuttavaa. Murrosikäinen tarvitsee ikätoverien mallia ja seuraa, jotta hän pystyisi itsenäistymään vanhemmista ja luomaan omaa elämää. Jokaisella nuorella pitäisi olla vähintään yksi hyvä ystävä.

– Ja sen ystävän pitää olla oikeasta maailmasta. Nykyisin osaan jo kysyä työssäni nuorilta, missä nämä ystäviään tapaavat. Moni luettelee pitkän listan kavereita, mutta käy ilmi, ettei hän tapaa näitä koskaan: he ovat kaikki netissä, Linnea Karlsson kertoo.

Netti ei itsessään ole pahuuden pesä, ja nuoret voivat irkkaillessaan käydä hyvinkin tärkeitä ja avoimia keskusteluja. Silti ihastuksia, pettymyksiä ja ylipäänsä vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa kuuluu harjoitella kasvotusten.

Jottei murkkuperheen elämä kävisi liian helpoksi, on muistettava sekin, että joskus kaverit ovat uhka. Karlssonin mukaan vanhemmilla on täydet valtuudet kieltää nuorta hengailemasta epämääräisessä, rettelöivässä seurassa.

– Siitä seuraa varmasti sanomista, mutta se kuuluu nuoruusikään, eikä ristiriitoja muutenkaan tarvitse pelätä. Riitely sinänsä pahoittaa kaikkien mielen eikä vie asioita eteenpäin, mutta senkään uhalla ei pidä luistaa selkeistä säännöistä. Jos aikuinen on vakaasti sitä mieltä, että jokin kaveriseura ei ole hyväksi, siitä on pidettävä kiinni.

Puuttumista vaatii ehdottomasti myös kiusaaminen. Tutkimuksissa on havaittu, että sen molemmilla osapuolilla on merkittävästi enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin muilla. Kiusattu on pulassa, sillä hän jää ikätoveriverkoston ulkopuolelle. Kiusaajalla taas voi olla valmiiksi ongelmia, jos hän ryhtyy toistuvasti loukkaamaan toista ihmistä.

Viestejä koulusta

Ei ole vaarallista, jos nuoren henkilökemiat eivät sovi yhteen yksittäisen opettajan kanssa. Sen sijaan jatkuvat konfliktit aikuisten kanssa eivät ole normaalia murrosikää.

– Ehdoton raja kulkee siinä, ettei nuori eikä tietysti aikuinenkaan saa käydä käsiksi toiseen. Jos niin tapahtuu, huoli on jo iso.

Linnea Karlssonin mielestä vanhempien ja opettajien on myös puututtava hyvin herkästi siihen, jos koululaisen koenumerot romahtavat tai hänelle tulee selittämättömiä poissaoloja. Se kertoo työkyvyn heikkenemisestä, syystä tai toisesta.

Silloin tällöin voi olla hyvä vilkaista tarkemmin äidinkielen aineitakin. Jotkut nuoret kertovat niissä kipeistä asioista, joista he eivät muuten puhu. Merkittävää voi olla, jos kirjoitusjälki muuttuu yhtäkkiä tai lauseista tulee kummallisia.

– Sen sijaan musiikkimausta en vetäisi kovin nopeita päätelmiä. Nuori saa kuunnella niin synkkää heviä kuin huvittaa, kunhan elämänhallinta on kunnossa.

Näkökulmia ongelmaan

Kun levottomat vanhemmat päättävät lähteä selvittämään syytä lapsen kummalliseen käytökseen, ensimmäinen keino on kysyä häneltä itseltään. Se on myös paras tapa säilyttää luottamus; nuori inhoaa yli kaiken sitä, että hänen asioitaan puidaan selän takana.

Tavalliset, välittävät kysymykset toimivat parhaiten. Miten sinä voit? Onko kaikki hyvin? Voinko minä auttaa?

– Vääriä kysymyksiä ovat sellaiset, jotka pilkkaavat tai loukkaavat. Vaikka nuori kertoisi murehtivansa seurustelusuhdetta, joka aikuisesta kuulostaa lähinnä kuvitteelliselta, hänelle itselleen se on todellinen surun paikka. Eikä se sulje pois mahdollisuutta, että nuori on samalla vaikkapa masentunut, Linnea Karlsson tähdentää.

Vanhemmat tarvitsevat tuekseen myös toisten aikuisten näkökulmia. Matalimman kynnyksen takana on kouluterveydenhoitaja, joka tuntee nuoren ja saa helposti lisätietoa opettajilta. Jos kyse on varhaisnuoresta, perheneuvola on helposti lähestyttävä avun lähde. Yläikäraja sen palveluille vaihtelee eri kunnissa noin 13 vuodesta aina yhdeksäsluokkalaiseen.

Seuraava aste on nuorisopsykiatrinen erikoissairaanhoito, jonne saa lähetteen kouluterveydenhuollosta, terveyskeskuslääkäriltä tai yksityislääkäriltä. Joillakin paikkakunnilla riittää psykologin tai terveydenhoitajan lähete.

– Surkea asia tässä ovat jonot. Hoitotakuun perusteella nuoren pitäisi päästä kolmessa viikossa tilanteen arvioon ja kolmessa kuukaudessa hoitoon. Se ei toteudu kaikkialla. Kolme kuukautta on lisäksi pitkä aika, koska apua haetaan usein vasta viime hädässä.

Ahdistuksesta masennukseen

Pelkistä oireista ei voi vielä päätellä, mistä ongelmasta ne kumpuavat. Linnea Karlssonin mukaan hoitoa vaativista syistä yleisin on depressio eli masennus. Noin 15 prosenttia suomalaisista potee nuoruusiän aikana niin vaikeita masennusoireita, että ne haittaavat toimintakykyä. Käytöksessä masennus voi näkyä paitsi eristäytymisenä myös häiriköintinä.

Noin joka kymmenes nuori potee jotakin ahdistushäiriötä eli tuntee joissakin stressitilanteissa niin voimakasta ahdistusta, että ryhtyy kokonaan välttämään tilanteita.

Sosiaalisesta ahdistuksesta puhutaan vaikkapa silloin, kun lukiolainen ei saa numeroa äidinkielen kurssista, koska ei pysty jännitykseltään pitämään yhtä ainutta esitystä. Nuori voi myös lintsata kokeista, koska ei kykene kirjoittamaan julkisessa tilanteessa, tai hän ei pysty lainkaan hoitamaan asioitaan puhelimessa.

Paniikkihäiriö taas näkyy paniikkikohtauksina, jotka voivat iskeä aivan yllättäen ilman erityistä syytä.

– Sosiaalinen ahdistuneisuus voi johtaa myös masennukseen. Nuoren itsetunnolle on kova paikka, jos ei pysty suoriutumaan tavallisista arjen toimista, Karlsson huomauttaa.

Yksikin huumekokeilu liikaa

Jonkinlainen päihteiden ongelmakäyttö on taustalla noin joka kymmenennen nuoren ongelmissa. Humalajuominen on hälytysmerkki. Samoin se, jos alaikäinen ei mielestään voi pitää hauskaa ilman alkoholia. Tupakointi taas ei välttämättä kerro muusta kuin kaveripiirin paineesta, mutta tutkimusten mukaan hyvin nuorena tupakoinnin aloittaneilla on tavallista suurempi vaara sairastua masennukseen.

– Huumeet ovat niin selkeästi laittomia ja niihin liittyy niin vaarallinen elämäntapa, että jo yhteen kokeiluun pitää puuttua napakasti, Karlsson sanoo.

Nuoren käytöshäiriöihin liittyy pikkurikoksia, ilkivaltaa, kiusaamista ja väkivaltaa. Toisilla häiriöt jäävät nuoruuteen, mutta osalla ne jatkuvat aikuisiän antisosiaalisena käyttäytymisenä.

Syömishäiriöt ovat harvinaisia, mutta usein vakavia. Niistä yleisin on ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen ajava bulimia, jota on muutamalla prosentilla nuorista. Anoreksia iskee vielä harvempaan, mutta on vakavimmillaan tappava.

Näiden lisäksi nuoren oireilun takaa saattaa löytyä ADHD tai muu neuropsykiatrinen häiriö tai jopa psykoosi eli tilanne, jossa nuori on tavalla tai toisella menettänyt kosketuksen todellisuuteen.

Murrosikä ei ole sairaus

Ja kaiken tämän jälkeen: rauhaa, vanhemmat, rauhaa! Murrosikä itsessään ei ole sairaus, vaikka murrosikäiset joskus sairastelevatkin. Suurin osa nuorista selviää siitä kunnialla, eikä vanhemmiltakaan odoteta yliluonnollisia voimia.

– Vaikka nuori kapinoi ja vaatii vapautta, hänen tarpeidensa kärjessä on edelleen perusturvallisuus: se, että arki rullaa ennakoitavasti ja että nuori voi luottaa siihen, että hänestä huolehditaan, Linnea Karlsson sanoo.

Vielä parempi, jos vanhempi sattuu olemaan avoin suustaan. Tutkitusti etenkin äidin hyvä sosiaalinen verkosto suojaa lasta. Kun lähellä on toisia aikuisia, joiden kanssa voi puhua sekä tavallisesta elämästä että ongelmista, oma kasvattajan itsetunto kohenee.

Linnea Karlsson muistuttaa, että elämä nuoren kanssa on lopultakin samaa perusarkea, jota on eletty jo pikkulapsiperheenä. Eroa on siinä, että nuorena reviiri kasvaa ja aika aikuisesta irrallaan lisääntyy.

– Lähtökohdaksi voi ottaa sen, että nuoren siivet kyllä kantavat, kun häntä välillä vähän autetaan. Vaikka murrosikäinen hakkaa päätä seinään, hän kuitenkin oppii ja viisastuu ja jatkaa omalla tiellään kohti itsenäistä aikuisuutta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.