Mykkäkoulu on vallankäyttöä

– Kun mykkäkouluun ryhdytään, hiljaisuuteen linnoittautuva hylkää toisen julmasti tulkitsemaan asioita yksin. Hän ei auta tätä ymmärtämään tilannetta ja siihen johtaneita syitä, vaan muuttuu pelottavasti arvaamattomaksi ja hävittää suhteesta ennustettavuuden. Siksi mykkäkoulu on pahaa hiljaisuutta, perheterapeutti ja pappi Matti J. Kuronen määrittelee.

Naisten lajeja

Kurosen mukaan nalkuttaminen on kuin soittamista puhelimeen, johon ei juuri nyt saada yhteyttä. Mököttäminen on sitä, että lakataan soittamasta.

– Ehkä vien naiselta suuren määrän välineitä, kun myönnän arvelevani, että moni mies rukoilee mielessään vaimolleen joskus lievää äänihuulten tulehdusta tai mökötyskohtausta. Näin mies toivoo saavansa joskus olla rauhassa, Kuronen toteaa.

Mykkäkoulu tuntuu miehestä alkuvaiheessa hyvältä, mutta jatkuessaan pahalta. Ensin hän on vähän aikaa iloinen vallitsevasta hiljaisuudesta, sitten vihainen ja lopulta erittäin surullinen.

Kurosesta tuntuu, että mykkäkoulu on raskasta myös naisille.

– Kun naiset ovat hiljaa, niin kyseessä ovat isot asiat, esimerkiksi se, että tuntee tulleensa tavalla tai toisella hylätyksi. Siinä on jotain samaa kuin ihan pienellä lapsella, joka huutaa ja huutaa, ja jos hänelle ei vastata, hän vaikenee ja kääntyy masentuneena kokonaan sisäänpäin.

Kurosen mielestä mykkäkoulua alkaa useimmiten viestinnän erilaisuudesta.

– Väinämöiset, joilla on sanan mahti hallussaan, pärjäävät naisten kanssa. Niitä pärjääjiä ei ole hirveän paljon. Juuri se puhumisen taso, jota parisuhteessa tarvittaisiin, on miehelle useimmiten kaikkein mahdottomin ja oudoin. Pelkkä miehinen asia- ja informaatioviestintä ei nimittäin siinä riitä.

Kuronen ihmettelee, mutta ymmärtääkin, miksi mies pystyy kertomaan melkein kenelle tahansa vieraalle naiselle, ettei vaimo ymmärrä.

– Usein se on tarkalleen totta, sillä kukaan ei mene naimisiin toisen kanssa tehdäkseen tämän onnelliseksi ja ymmärtääkseen tätä, vaan löytääkseen ymmärtäjän ja turvan itselleen, hän väittää.

Mitä mykkäkoulun jälkeen?

Kuronen neuvoo, että mykkäkoulun lopettamisvaiheessa sanattomuuteen vetäytyneen pitäisi tehdä jokin ele, joka viestii anteeksi pyytämistä. Se voi olla esimerkiksi kosketus tai katseen kohtaaminen kahvipöydässä.

– Sen jälkeen pitäisi käydä jälkipeli ja miettiä, mikä meni pieleen, mitä opittiin, miten toimitaan seuraavalla kerralla, kun tässä taas ollaan. Viimeistään puhumattomuuskauden päätyttyä ihmiset huomaavat, että heillä on toisilleen asiaakin. Samantyyppisen havainnon olemisen perusteista teki se pikkupoika, joka järveen pudottuaan päätteli, että tämä on nyt varmaan se tilanne, missä kannattaa opetella uimaan.

Miten sitten pitäisi elää toisen kanssa, ettei mykkäkouluun jouduttaisikaan?

– Kun haluaa puhua, pitäisi aloittaa varmistamalla, että linja on auki ja toinen kuuntelulla. Parasta on ottaa yhteyttä ”urheiluruudun jälkeen”.

Kurosen toisen ohjeen noudattaminen tekisi perheneuvojista työttömiä parissa viikossa: Lähetä aina vain minä-viestejä, puhu oman mielesi sisällöstä, älä tulkitse toista tai lausu hänestä typeryyksiä. Sinä-viestien mättäminen ja niiden taakse piiloutuminen on helppoa ja henkisesti velttoa. Pitäisi sanoa: ”Minua ei saa kohdella noin, minusta sinä käyttäydyt rumasti.”

– Jos esimerkiksi vaimo sanoo aamulla miehelleen, että sinä et ikinä vie minua ulos, mies voi hätäpäissään keksiä vaimonsa antaneen väärän todistuksen vastaamalla, että vastahan me kolme vuotta sitten oltiin tätisi hautajaisissa. Mutta jos vaimo sanoo, että haluaisi keskustella siitä, mitä tehdään illalla, on avaus aivan toisenlainen. Siihen on paha vastata, että etkä halua.

Lue lisää mykkäkoulusta.