Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten, ruotsalaiset väittävät. Mutta eikö erilaisten seurassa olisi jännittävämpää? Ja rakkaus syttyy, kun näkee toisessa ominaisuuksia, joita itselleen toivoisi.

Erilaisten persoonien yhteistyö on parhaimmillaan loistavia ideoita, ahaa-elämyksiä, punnittuja suunnanmuutoksia ja onnistuneita toteutuksia.

– Siksi on järkevää miettiä, miten temperamentiltaan erilaiset persoonallisuudet tulevat keskenään parhaiten toimeen, tutkimuspäällikkö, valtiotieteiden tohtori Marko Elovainio Stakesista sanoo.

Omalla rytmillä jaksaa

Nopeasti innostuva tuskaantuu, kun varovaisempi pohdiskelee ja puntaroi. Pohdiskelijaa ahdistaa, kun vauhtiville painaa päälle.

– Työ- ja harrastusryhmissä hidas ja nopea ovat erilaisia osaajia, Elovainio toteaa.

Toinen heittäytyy, innostuu ja rönsyilee. Toinen lämpenee hitaasti, harkitsee ja epäilee. Toinen suoltaa ideoita ja toinen pudottelee niitä maankamaralle, ottaa selvää ja viilaa yksityiskohtia. Nopean rinnalla tarvitaan sitä, joka painaa jarrua, harkitsee ja vie asioita päätökseen.

– Ihmisen luontainen rytmi, nopea ja hidas reagointitapa, on selvästi fysiologiaan sidottu ominaisuus. Ylikuormitumme ja väsymme, jos toimimme liikaa omaa rytmiämme vastaan, Marko Elovainio sanoo.

Yhteistyö luistaa sitä antoisammin, mitä paremmin tunnemme omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Sen pohjalta voimme kehittää sosiaalista silmää ja tapoja toimia keskenämme. Samankaltaisuus olisi tylsää.

Valssista sambaan

Marko Elovainio määrittelee, että temperamentti on persoonallisuuden peritty ydinalue. Karkeasti haarukoiden jakaudumme perimältämme selvimmin ulospäin suuntautuviin ekstrovertteihin ja sisäänpäin katsoviin introvertteihin tai hitaisiin ja nopeisiin.

Ihmisen persoonallista rytmiä ja aktiivisuutta sosiaalisissa tilanteissa säätelevät lukuisat seikat, eivätkä ne selity yhden tai kahden geenin perusteella.

Harvat temperamenttipiirteet säilyvät kaikilla elämänalueilla, mutta sosiaalisuus ja rytmi, näkyvät jo pienestä lapsesta. Kasvuympäristö, kokemukset, koulutus ja työtehtävät vaikuttavat, millaisen ilmiasun itse kunkin reagointi elämän myötä saa.

Suurin osa ihmisistä sijoittuu ääritemperamenttien välille.

– Onneksi, sillä ääripäiden edustajat missä tahansa tyypissä joutuvat vaikeuksiin helpommin kuin keskivälin persoonat, Elovainio kommentoi.

Tapaamme myös erilaisten temperamenttien yhdistelmiä. Kaikki nopeasti syttyvät ihmiset eivät ole sosiaalisia, eivätkä harkitsevat ihmiset ole tunne-elämältään tasaisia. Hitauskaan ei aina selity  harkitsevuudella ja analyyttisyydellä.

Vihainen vahtii reviiriä

Temperamenttiin kuuluu myös vihamielisyys. Tätä reagointitapaa luonnehtivat kunnianhimo, kilpailevuus, aggressiivisuus ja kärsimättömyys. Näin reagoiva ei luota muihin, ärsyyntyy ja riitaantuu herkästi.

Vihamielisiä piirteitä voi esiintyä millaisella persoonallisuuden tyypillä tahansa, olipa hidas, nopea, ulospäin suuntautunut tai sisäänpäin kääntynyt. Vihamieliset reagointitavat opitaan lapsuuden ympäristöstä ja kielteisten kokemusten myötä. Mutta myös aikuisena uhkaava ja kilpaileva ilmapiiri synnyttää epävarmuutta eikä ihminen pysty antamaan itsestään parasta.

Turvallisessa, sallivassa ja luottavaisessa ilmapiirissä erilaisten ihmisten vahvuudet pääsevät parhaiten esille – olipa kyseessä perhe, ystäväporukka tai työpaikka.

Ihmiset jakavat 4 temperamenttia

ULOSPÄIN SUUNTAUTUNUT on rohkea, avoin, aktiivinen, nopea, usein myös impulsiivinen ja sosiaalisesti kyvykäs, voi olla myös hallitseva.

SISÄÄNPÄIN SUUNTAUTUNUT on harkitsevainen, ei sano kaikkea mitä mieleen tulee, viihtyy omissa oloissaan. Hän voi olla ujo, arka tai epävarma ja pelätä nolatuksi joutumista.

NOPEA siirtyy nopeasti asiasta toiseen, suoltaa ideoita, innostuu herkästi, ideoi villisti, on kärsimätön, ei välttämättä malta saattaa asioita loppuun ja on äärimmillään impulsiivinen.

HIDAS lämpiää hitaasti, harkitsee, analysoi ennen kuin ryhtyy toimeen. Työryhmässä hän ottaa herkästi vastuuta ja katsoo muitten tekemisten perään ja tekee pitkäjänteisesti loppuun sen mitä aloitti.

Lue lisää erilaisuudesta parisuhteessa.

Parempaan vuorovaikutukseen

  • Älä reagoi heti. Istu ensin alas ja mieti oma osuutesi tilanteesta ja se, mikä jää toisen vastuulle.
  • Tunnista oma tyylisi reagoida ja toimia eri tilanteissa ja mieti, miksi teet niin.
  • Mieti, millaisia ihmisiä ihailet, pelkäät, inhoat tai vihaat ja miksi. Tutkiskele löytämiäsi ihastuttavia tai inhottavia piirteitä itsessäsi.
  • Ilmaise toiselle, että haluat rakentaa suhdetta, et tuhota sitä. Käytä puhuessasi minä-kieltä: Minusta tuntuu, että... Minä haluaisin…
  • Opettele tekemään myös kompromisseja. Et voi olla aina väärässä, mutta et aina oikeassakaan.
  • Opettele tuntemaan rajasi. Älä suostu sellaiseen, mitä et halua, ellei se ole harkittu kompromissi.”
Vierailija

Tunne itsesi, ymmärrät muita

Artikkelista voisi saada enemmän irti, jos tietolähteet olisi kerrottu avoimesti, esim. ketkä "ruotsalaiset". Silloin voisi itse tarkistaa tutkimukset joihin viitataan, ja olisi helponpi päätellä mistä näinkin kiinnostavassa aiheessa kuin persoonallisuus oikeastaan on kyse. Itseäni jäi mietityttämään, että millä perusteella vihamielisyys on tempperamenttipiirre. Olisi ollut kiinostavaa lukea mihin "ruotsalaiset" perustavat väitteensä, että samanlaiset lapsevat leikkivät paremmin yhdessä kuin...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.