Ruoasta on saatava hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien lisäksi muun muassa antioksidantteja sekä muita vitamiineja ja kivennäisaineita.
Joitakin kivennäisaineita on elimistössä runsaasti. Näitä niin sanottuja makrokivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, natrium, kalium, magnesium, rikki ja kloridi. Toisia taas tarvitaan vain vähän, joten niitä kutsutaan myös hivenalkuaineiksi. Tunnetuimpia niistä ovat rauta, sinkki, kupari, jodi, mangaani, nikkeli, koboltti, molybdeeni, seleeni, kromi ja fluori.
Hivenaineet osallistuvat lähes kaikkiin elintoimintoihin
- kalsium, fosfori ja magnesium vaikuttavat luunmuodostukseen
- jodi kilpirauhasen toimintaan
- sinkki ja koboltti verisolujen tuotantoon
- rauta on hemoglobiinin rakenneosa
- fluoria tarvitaan hampaissa
Imeytymisongelmia?
Hivenalkuaineen määrä ruoassa ei vielä kerro, miten paljon elimistö siitä hyötyy, sillä useimmista imeytyy vain pieni osa.
Imeytyminen riippuu siitä, ensinnäkin minkälaisena yhdisteenä aine on ruoassa. Esimerkiksi rauta on ruoassa joko hyvin imeytyvänä hemirautana tai huonosti imeytyvänä ei-hemirautana. Suurin osa ruoan raudasta on ei-hemirautaa. Hemirautaa on paljon lihassa, sisäelimissä, siipikarjassa ja kalassa.
Toisekseen imeytymiseen vaikuttaa se, mitä muita ravintoaineita ja kemiallisia yhdisteitä on ruoassa. Esimerkiksi ravinnon rauta imeytyy paremmin, jos samalla aterialla nauttii C-vitamiinipitoisia kasviksia.
